Onko kenellä kokemusta ihastumisesta (rakastumisesta) toiseen naiseen, kahden avioliittovuoden jälkeen?
Mulla on nyt käynyt näin ja tämä toinen nainen on kuin huumetta mulle.Välillämme on ollut vain muutaman kerran suutelua, mutta ei muuta fyysistä. Järki sanoo että unohda, mutta tunteet ovat voimakkaat.Ja omaa vaimoa ei haluiaisi loukata eikä satuttaa.Asiallisia kommentteja, myös naisilta.
Mulla on nyt käynyt näin ja tämä toinen nainen on kuin huumetta mulle.Välillämme on ollut vain muutaman kerran suutelua, mutta ei muuta fyysistä. Järki sanoo että unohda, mutta tunteet ovat voimakkaat.Ja omaa vaimoa ei haluiaisi loukata eikä satuttaa.Asiallisia kommentteja, myös naisilta.
Vastaukset 14
Vanhimmat
jo loukannut omaa naistasi. Ihastumisia tulee ja menee, mutta sitoutuminen tarkoittaa ettei siirry tunteista tekoihin. Ajattele toisinpäin. Vaimosi tilalle itseäsi,miltä tuntuu?
Parisuhteissa on se mainio juttu, että aina sen vaistoaa kun puoliso on ihastunut ulkopuoliseen ihmiseen. Sitä ei vaan voi salata.
siinä että olen loukannut vaimoani.Ja siitä en ole ylpeä.
Niin, otatko itse vastuun, jaatteko vastuun 2. naisen kanssa vai oletteko sä ja nyksäsi vastuussa siitä, että teidän suhteenne katoaa ikään kuin tuhkana tuuleen? Vaikuttaa siltä että olette etäisiä, kun on noin matala kynnys tutustumaan toiseen naiseen ihan fyysisesti.Se 2. nainen joutuu hankalaan tilanteeseen , valitako rakkaus vai säästääkö oma maine. Se on yhtä helvettiä voin sanoa.
on,miten jatkat eteenpäin. Sydänsuruja saat joka tapauksessa. Senhän jo tiedätkin. Kurjaa on ,että toiseen ihastuminen vapaana on juovuttava onnentunne ,mutta parisuhteessa siihen aina sekoittuu syyllisyyttä ja salailua. Hyvää syksyn jatkoa sinulle. Toivottavasti kaikki kolme(?) selviätte suuremmin särkymättä.
nainen on sanonut minulle että ymmärtää jos ja kun haluan jatkaa vaimoni kanssa, mutta se ei olekaan nyt pointti vaan se että minä en pysty olemaan erossa hänestä.Ja mitä tulee vastuuseen niin minä olen se jonka kuuluu kantaa vastuu tästä kaikesta. Ongelmana on vaan se että olen nyt rakastunut kahteen naiseen.
toinen nainenkin vastuussa tilanteestanne! Hän olisi voinut kieltäytyä...
kaksi avioliittovuotta takana ja jo nyt on menoa muualle? Miten kauan seurustelitte ennen naimisiinmenoa?
kahdeksan vuotta ennen naimisiin menoa, ja nyt kaksi vuotta oltu naimisissa.
onko tuo ensimmäinen kerta avioliittosi aikana? olisiko nyt paras ottaa aikalisä -sekä toisen naisen että avioliiton kanssa?
naimissa ja sillä on kaksi pientä lasta tuon naisen kanssa ja hän asuu niiden kanssa.
En pidä siitä!
Muuten suhteemme on normaali; ollaan joka päivä yhdessä kuin normaali pariskunta, paitsi yöt poikaystäväni yleensä joutuu viettämään vaimonsa luona.
Asia on niin, että kerta olet ihastunut toiseen naiseen, ei voi nykyinen olla se oikea jonka kanssa haluaisit elää loppuelämän. Eikö olisi turhaa viettää sellaisen kanssa loppuelämä, jonka kanssa ei halua elää? Vaihda naista, etsi se oikea!
Ihastumisia tulee ja menee, sanoisin. Ne todennäköisesti kyllä hiipuvat parin kuukauden kuluttua...joten ehkä ei ole parasta rikkoa jo olemassaolevaa (toivottavasti) hyvää suhdetta hetken huuman vuoksi.
Minä naimisissa reilut 3v, yhteistä taivalta lähes 10v ja mielessä nyt koko ajan toinen mies. Ei suunniteltua, "tämä vaan tapahtui". Nyt salapuhelut, tekstarit ja salatapaamiset terrorisoivat molempien elämää. Fysiikka ja kemia tuntuu olevan kohdallaan, vaikkakaan loppuun asti emme vielä ole menneet salatapaamisissamme. Ei se kaukanakaan ole...
Tiedän, ettei meillä tule koskaan olemaan mahdollisuutta yhteiseen tulevaisuuteen, en edes sitä kuvittele. Mies sanoo olevansa jo enemmän kuin ihastunut, rakastunut, mutta olen pyytänyt olemaan kommentoimatta moista... Aviomieheni kanssa tunnen kuitenkin olevani "sielunkumppani", enkä voisi ajatella tulevaisuuttani ilman häntä. Tietysti myös kahden lapsemme takia.
Olen jo loukannut miestäni, tiedän. Sekä ajatuksillani, että teoillani ja tekojen ajatuksilla. Järkevintä tottakai olisi lopettaa, ennenkuin tulitikkutalo romahtaa. Pahinta tässä on lisäksi se, että tämä toinen mies on mieheni kaveri, joten vierailee kotonamme silloin-tällöin. Näinä kertoina tietenkin pitää olla pokerinaamalla, kädet kurissa, ilmeet kurissa jne.
En osaa Sinulle neuvoja antaa, olen itse yhtä neuvoton. Järki-kulta ei pääse voitolle, vaikka kuinka yrittää. Voimia ja jaksamista Sinulle tunteiden myllerryksessä ;-)
yksiavioisuus on feodaaliajan peruja, kun oli tärkeää, että maanomistajan (miehen) maan peri tämän jälkeläinen eikä jonkun toisen. maanomistajaluokasta tapa siirtyi alistettuun luokkaan. joissakin kulttuureissa lapset ovat kylän yhteisiä ja miehet asuvat omassa talossaan ja naiset ja lapset omassaan
(papua uusi guinea). jos yksiavioivsuus olisi ehdottoman luonnollista ihmiselle, jokaikisessä kulttuurissa yhteiskunnan pienin yksikkö olisi ydinperhe. ihastumisia tulee ja menee: itse olin viime syksystä alkaen puoli vuotta ihastunut erääseen naiseen, ja hurmioni loppui kuin kananlento. mitään ei onneksi tapahtunut. se saattoikin loppua juuri sen vuoksi