Vapaa kilpailu kuulostaa hienolta ja tasavertaiselta. Sen nimissä läntistä markkinataloutta ajetaan eteenpäin ja muodostetaan koko ajan suurempia yhteismarkkinoita ja kannustetaan kilpailuun. Puhutaan jatkuvasta talouskasvusta ja kuinka bruttokansantuote kasvaa.
Mutta miten se näkyy elämässämme? Eriarvoisuus kasvaa, kuluttujahinnat nousevat, sosiaali- ja terveyspalvelut häviävät, yhteiskunta muuttuu kilpailuhenkiseksi jossa tavallinen ihminen unohdetaan. Koko yhteiskunta ja maailma työskentelee talouskasvun eteen ja taistelee rahasta, josta kuitenkin pääsee osalliseksi aina vain pienempi ja pienempi osa ihmisistä..
Samaan aikaan ilmasto lämpenee, mutta pyörivää koneistoa ei voi enää pysäyttää. USA ei voi hyväksyä Kioton ilmastonsopimusta koska se haittaisi talouselämää. Se voisi olla jopa alku markkinatalouden romahtamiselle...
Ja mikä on markkinatalouden päämäärä? Onko sellaista edes?
Mutta miten se näkyy elämässämme? Eriarvoisuus kasvaa, kuluttujahinnat nousevat, sosiaali- ja terveyspalvelut häviävät, yhteiskunta muuttuu kilpailuhenkiseksi jossa tavallinen ihminen unohdetaan. Koko yhteiskunta ja maailma työskentelee talouskasvun eteen ja taistelee rahasta, josta kuitenkin pääsee osalliseksi aina vain pienempi ja pienempi osa ihmisistä..
Samaan aikaan ilmasto lämpenee, mutta pyörivää koneistoa ei voi enää pysäyttää. USA ei voi hyväksyä Kioton ilmastonsopimusta koska se haittaisi talouselämää. Se voisi olla jopa alku markkinatalouden romahtamiselle...
Ja mikä on markkinatalouden päämäärä? Onko sellaista edes?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Päämäärä on toteuttaa ihmisen onnen etsintää.
Lähinnä siihen vaikuttaa vapaus tehdä asioita ja ansaita oma ja perheensä elanto.
Onnea on sekin, että kanssaihmisillä on vähintään yhtä hyvä olla. Siksi vapaaehtoisvoimin tehdään siihen vaikuttavia asioita ja demokraattisesti sovitaan yhteisistä hankkeista.
Vikaan on menty, kun on luotu toimimaton byrokratia ja maksetaan ammattipäättäjille, jotka eivät toimi oikeamielisesti ja tehokkaasti.
Niin, vikaan on menty.
Ja monille se onnen etsinnän päämäärä voisi olla yhteiskunta jossa kaikilla olisi hyvä olla. Sellainen jossa ei tavoiteltaisi onnea toisten kustannuksella niin kuin nykyisessä markkinataloudessa vaan varmistettaisiin kaikille elämän perusasiat ilman järjetöntä kilpailua.
Ja mitä demokratiaan tulee niin jokainen voi miettiä että toimiiko se nykyisessä yhteiskunnassa.
Meille kerrotaan yksittäisiä menestystarinoita siitä kuinka yksi ihminen tienaa miljardiomaisuuden ja se ruokkii unelmiamme, "mitäpä jos minäkin". Kukaan ei kuitenkaan sano että miljardinööri olisi sen onnellisempi kuin kukaan muukaan. Meille on kerrottu että tämä on se demokraattinen yhteiskunta ja asiat ovat paremmin kuin ikinä aiemmin.
En vain usko koska ihmisillä on niin paha olla.
Demokraattinen yhteiskunta voi toteutua mutta ei markkinatalouden muodossa.
Yhteiskunta jossa ihminen voi tehdä mitä mieleen tulee, ei voi ikinä toteutua.
"En vain usko koska ihmisillä on niin paha olla."
Toimintaa, joka ei loukkaa toisia.
Suljetussa, salaisessa yhteiskunnassa on kaikkein pahinta olla. Aina auttaa, jos epäkohdista edes kirjoitetaan. Vaikka joskus tuntuu, että ne lisäävät pahaa oloa, kun ei asioihin voi sen enempää vaikuttaa.
Markkinatalous ilman ahneutta olisi ihanne. Tällä hetkellä kärsimme sietämättömästi suurten optioiden aiheuttamasta epäoikeudenmukaisuudesta.
Näillä ei tosiasiassa ole muuta vaikutusta pahaan oloomme, kuin mitä niiden julkistaminen on aiheuttanut. Onnen kannalta olisi kai parasta tarkastella asioita suuremitta tunteitta.
Kuitenkin joka kerta asiasta muistutettaessa, paha olo tuntuu.
Kaikki epäoikeudenmukaisuus vaatii julkistamista ja pyrkimystä korjata tilanne.
"Markkinatalous ilman ahneutta olisi ihanne. Tällä hetkellä kärsimme sietämättömästi suurten optioiden aiheuttamasta epäoikeudenmukaisuudesta."
Mielestäni kärsimme siitä että ihmiset väsyvät työuupumukseen, sairastuvat stressiin, kavereita ympäriltämme irtisanotaan, työkuntoiset eivät kaikki saa töitä... kaikki vain siksi että tavoitellaan yhä suurempia voittoja ja talouskasvua. Mutta miksi? Miksi teemme niin? Miksi työskentelemme rikkaimpien eteen? Miksi?
Markkinatalous ei voi olla ihanne koska se on kilpailu ja kilpailussa on aina voittajia ja häviäjiä. Kilpailu päättyy aina siihen että on vain yksi voittaja. Maailmantaloudessa se ei tule olemaan ainakaan Suomi eikä suomalaisyritykset.
Tavaraa tuotetaan vain sellaisessa järjestelmässä, missä on vapaus toimia. Ja monestako mukavuushyödykkeestä itse luopuisit? Internetistä?
Neuvostoliitossa ei ollut edes ruokaa. Pohjois-Koreassa ei ole ruokaa. Näissä talousjärjestelmissä oli todella harvat rikkaita ja etuoikeutettuja puoluejohtajia.
Nuo luettelemasi epäoikeudenmukaisuudet ovat juuri niitä asioita, jotka on tuotu julkisuuteen. Päinvastaisessa järjestelmässä mistään ei kerrota. Ei edes siitä, että ihmiset nääntyvät nälkään kaduille, silminnäkijöiden mukaan. Siis vuonna 2005.
Täydellistä maailmaa ei ole kuin uskovaisten taivaassa. Siitä huolimatta jokainen voi mielessään kuvitella sen maailman, missä kaikki olisi hyvin.
En minäkään jaksa kilpailla mistään. Eikä muiden kilpailu kiinnosta. Mutta on minulla sentään vapaus olla kilpailematta. Ja se on paljon ottaen huomioon ne ihmiset, jotka ovat pakotettuja lapsesta lähtien tekemään todella pitkää päivää ... ja melkein olemattomalla palkalla...
Taas tuli mutu juttu ,Neuvostoliitossa ei ollut ruokaa ,kävitkö monta kertaa tai tunsitko ihmisiä , veikkaisin ei molempiin, satun tuntemaan aika läheisesti tavallisia ihmisiä rajan tuolta puolelta, naureskelevat tällaisille itämaan tietäjille kuten edellä ,otappas selvää mitä mieltä ovat nyky menosta ja entisestä , saatat yllättyä , Suomen Tv kauhistelee miten pahimmat oligarkit ovat joutuneet vastuuseen rosvoamisistaan,suomalaisten optiot pikku kolikoita, ja jostain syystä näiden huijareiden sukunimi päättyy I kirjaimeen ,ottakaa selvää jos ette ymmärrä.
"Neuvostoliitossa ei ollut edes ruokaa. Pohjois-Koreassa ei ole ruokaa. Näissä talousjärjestelmissä oli todella harvat rikkaita ja etuoikeutettuja puoluejohtajia."
Mene kysymään Neuvostoliitossa asuneilta että oliko siellä ruokaa. Minulle venäläismies on kertonut että sitä oli ja oli kaikkea muutakin. Paitsi rikkaat herrat puuttuivat.
Leipää tai silliä, mitä milloinkin. Tavaraa ei ollut kuin mustassa pörssissä. Turistikaupoissakin oli vain jotain matkamuistoja ja alkoholia tarjolla, paikalliset ihmiset eivät siellä voineet asioidakaan, kun niissä maksettiin valuutalla.
Nykyisin olen käynyt vain kerran Viipurissa. Köyhää oli. Rakennukset murenevat korjausten puutteessa. Viipurissa ei pitkään aikaan saanut käydäkään eikä monilla muillakaan paikkakunnilla. Syy on selvä: kylät olivat niin kurjia, ettei turisteja sinne haluttu. Esiteltiin vain tsaarien aikaisia palatseja ja kalleuksia. Neuvostoliitolla ei ollut paljon näytettävää.
Tähän suuntaan en kuitenkaan tarkoittanut keskustelua johtaa. Tarkoitus oli sanoa, että maailma kannattaa parantaa ensin jokainen omalta kohdaltaan. Ja samanaikaisesti reagoida epäoikeudenmukaisuuksiin, joita tuodaan esille ainoastaan vapaan lehdistön olojen vallitessa.
ps Sama se, ovatko etuoikeutettuja puoluepomot vai oligarkit. Harvojen onnea se on kaikki.
Pohjois-Koreassa on käynyt länsimaisia sukulaisia, jotka ovat lahjomalla saaneet viisumit itselleen. Nämä kertoivat televisio-ohjelmassa siellä vallitsevasta nälästä ja kadulle kuolleista ihmisistä.
Neuvostoliitossa ei kaupassa ollut suinkaan valittavana sian-, naudan tai lampaan lihaa. Tiskin takaa annettiin, mitä yhtä sorttia oli. Tämän näin omin silmin. Puolueen jäsenillä oli omat kaupat, niitä en päässyt katsomaan. Omat kaalipellot ovat tarpeen vieläkin, kirjoittaa viime viikolla sieltä palannut suuren suomalaisen lehden päätoimittaja.
Ihmettelen, että vieläkään ei haluta myöntää asioiden laitaa: Kommunistisessa talousjärjestelmässä ihmisiltä puuttuu ruokaa ja tavaraa. Leonid Breznev oli ihastunut länsiautoihin. Hänellä oli kokoelma niitä.
tarvitaan sääntelyä mm. kartelleja ja monopoleja vastaan. Maailmanlaajuiset kartellit ja monopolit - uusi uhka?
markkinataloudessa vapaa kilpailu ei käytännössä voi toteutua johtuen juuri suurten yritysten vaikutusmahdollisuuksista markkinoilla, esimerkkinä öljy-yhtiöt.
Vapaa kilpailu olisi sellaista jossa yksikään myyjä tai ostaja ei voisi vaikuttaa markkinoihin vaan hinta määräytyisi itsestään. Se ei kuitenkaan ole mahdollista vaan se on teoreettinen malli.
Monopolit ja kartellit eivät ole uusi uhka vaan koko markkinatalous perustuu siihen että yritysten on menestyäkseen yritettävä hankkia selviä etuja kilpailijoihin nähden.
markkinatalous ja kapitalismi
http://www.verkkouutiset.fi/arkisto/Arkisto_1998/30.lokakuu/MARK4298.HTM
On myös uusi aate
http://personal.inet.fi/koti/ilmanjohtajaa/
jossa valta jaetaan demokraattisesti.
Vapaan kilpailun malli on luonnossa ja näette siellä miten se toimii. Siinä ei ole paljon yksilöllä merkitystä. Luonnossa eläinlaumat toimivat yhdessä vain kun yksilöt siitä hyötyvät eli siis yksilölähtökohtainen mekansimi on kysessä.
Luonnossa näkee myös miten paljon tuhlataan yksilöitä, jotta laji säilyisi ja tämäkään malli ei toimi ideaalisti vaan välillä on selviä irrationaalisia ilmiöitä tässä.
Vapaa markkinatalous on taloudellisesti ainoastaan silloin toimiva, kun yhteiskunnan viimesijaiset suojavarkot ihmisille murretaan. Koska muutoin niistä aiheutuu liian raskaat kustannukset, kun haittoja yritetään niiden avulla entistä suuremman joukon osalta korjata.
Toisaalta voi myös miettiä onko se vapaata markkinataloutta, missä talouden valta keskittyy harvalukuiseen suuryritysten joukkoon, jotka käytännössä määräävävät kartellimaisin keinoin markkinoista. Tästä käytetään hienompana nimityksenä verkostoituminen.
Onko se vapaata markkinataloutta, missä omistajuus ajautuu osakkeenomistajilta yritysten ristiinomistajuudeksi, jossa omistajan suurinta valtaa käyttävätkin yritysten johtajat jotka ovat omistajayrityksen johtajina vallankäyttäjänä omistettavassa yhtiössä.
Näin on syntynyt tilanne jossa omistajuuteen liittyvä valta onkin hävinnyt pois osakkeenomistajilta. Tämä mylly jauhaa suuria optioita.
"Onko se vapaata markkinataloutta, missä omistajuus ajautuu osakkeenomistajilta yritysten ristiinomistajuudeksi, jossa omistajan suurinta valtaa käyttävätkin yritysten johtajat jotka ovat omistajayrityksen johtajina vallankäyttäjänä omistettavassa yhtiössä."
Siinä rytäkässä liukenee sijoittajan eläkesäästöt.