Läheinen ihminen kuoli väkivaltaisesti viikko sitten. Lapsi, 2v4kk, kyselee jatkuvasti tämän henkilön perään, kun ei ole näkynyt eikä kuulunut. Ja kyselee kovasti, miksi äitiä harmittaa. Miten kertoa noin pienelle lapselle kuolemasta? En usko mihinkään jumalaan, joten siltä suunnalta ei apua tähän tilanteeseen löydy.
Miten kertoa lapselle kuolemasta?
Äippä
81273
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
liittyviä kirjoja. Esim. isän menetyksestä, äidin/isoäidin ja isoisän menetyksestä on tehty monia kirjoja eri ikäisille, jopa noin pienille.
Menepä tänään jo kirjastoon ja kysy apua. Tässä myös muutama vinkki ja lisää löytyy alla olevasta osoitteesta:
http://www.ouka.fi/kirjasto/kokoelma/kuolema.html#Lastenkirjoja ja satuja
Bettina EGGER: Marianne muistelee mummoa. Kuv. Sita Jucker. Mäkelä 1987.
Nigel GRAY: Pikkunallen isoisä. Kuv. Vanessa Cabban. Mäkelä 2000.
Susan VARLEY: Mäyrän jäähyväislahja. 3. painos Lasten Keskus 2002.
Kai olet kertonut lapsellesi että kyseinen henkilö on kuollut. Sitten sen selittäminen, mitä tarkoittaa että ihminen on kuollut, onkin jo vähän vaikeampi juttu. Kun lapsesi kyselee ko. henkilön perään, sano, että ei hän voi tulla, koska hän on kuollut. Myös kuoleman lopullisuuden ymmärtäminen on lapselle vaikeaa, joten sitäkin kannattaa selittää. Noin pienelle lapselle ei voi kovin monimutkaisia selitykisä antaa, koska hän ei osaa niitä vielä käsitellä.
...ihan sairaasti kaikki kuolemaan liittyvä ja halusin ettei mun lapsilla oo sama. Jotenkin mä muistin mitä olisin halunnu kuulla. Lapsethan uskoo jälleensyntymiseen ihan luonnostaan.
En usko jumalaan, mutta noin pienelle kerroin enkeleistä pilven päällä...eläimillekin kasvaa siivet ja siellä sitten tapaa nämä kaikki aikasemmin kuolleet. Siellä on kaikilla hyvä olla. Kuoleman pelkääminen on turhaa enkä tiedä mitään muuta vaihtoehtoa kuin tämä sitä lieventämään. Siis noin pienellä. Lapselle pitää mun mielestä kertoa asioista kehitysvaiheen mukaan. Koululaiselle ei ehkä mene enää kaikki läpi vaan pitää soveltaa. Leijonakuninkaasta muuten opin tän "elämän suurta kiertokulkua" mikä on loistava termi tähän yhteyteen.
Meillä on kuollut paljon läheisiä ihmisiä. Myös omia lemmikkieläimiä. Lapsen pitää antaa tehdä surutyötä. Itkeä, muistella, käydä haudalla, katsella valokuvia, paijata kuollutta kania. Kuolemasta saa olla surullinen. Se on kuitenkin yhtä luonnollista kun syntyminen.
On ihan totta, että vaikka ei uskokaan minkäänlaiseen jumalaan eikä kuolemanjälkeiseen elämään, kannattaa lapselle sepittää jokin tarina siitä, mitä sille läheiselle tapahtui kuoleman jälkeen, mikä hänestä tuli jne. Tämä vain siksi, että lapsen on helpompi käsitellä kuoleman lopullisuus, ja se vähentää mahdollista ahdistusta.
Minun äitini, siis lapseni (tyttäreni) mummu teki itsemurhan tasan vuosi sitten.
Tytär oli silloin 5-v, ymmärsi ja kuuli kaiken mitä suku tuttavat puhuivat hautajaiset siis aivan kaikki tämä painajainen mitä koettiin .
Pahinta mitä oli tyttäreni joka ilta kun meni nukkumaan hoki että pelkää että hän itse kuolee...
(Lapsi kuuli että mummu oli ottanut unilääkkeitä ja kuoli yöllä nukkuessaan)
Monta kertaa olen miettinyt että olisi ollut parempi muksun kannalta että olisi ollut "kaukana poissa" ettei olisi tiennyt eikä kuullut mitään.
Äitini soitti minulle edellis-iltana ja kertoi että on paha olla.
No, en tajunnut sanoin että soitan saunan jälkeen, minulla kun oli sauna vuoro....
No ajattelin että soitan seuraavana päivänä, kun huomasin että viiniä oli maisteltu.
No, se kuitenkin oli myöhäistä.
Anoppi kävi 2 viikkoa sitten, tytär totesi hänelle että mummu kuoli sen takia kun äiti meni saunaan....
Hain tänään tyttären eskarista, tuli juttua serkuista, enoista , kummeista ja hän toteaa mulle että mulla on mummu.
Ajattelin että miettii anoppia, kysyin että kumpi?
No, tytär pirteänä vastaa että se joka on tuolla ylhäällä niiten enkeleitten kanssa pilven päällä ja VAKOILEE mitä mä teen.
En itsekään ramppaa kirkossa kuin silloin kun on pakko lasten takia, mutta lapsen on mun mielestä helpompi tajuta tämä juttu, jos on toinenkin elämä.
Tytär on toivottavasti ymmärtänyt sen että haudalla on vaan luut, mutta mummu on silti olemassa ja katselee häntä, mikä on tosi tärkeää näköjään ainakin mun tytölle.
Eli, ei se häipynyt kokonaan.
Ollaan nyt vuosi juteltu käyty läpi näitä juttuja ja viellä on työstämättä se että ei se ollutkaan äidin ja saunan syy, vaan muumun oma ratkaisu.
Mutta lapseni tuntien annan mennä viellä muutaman kuukauden ennenkuin kerron totuuden.
Nyt tänä päivänä on pää-asia että tytär ei enään pelkää mennä iltaisin nukkumaan koska se elämähän jatkuu....
Se on todella rankkaa sen takaan tämä homma, mulla itsellä on vieläkkin sekavat olot, välillä en voi sanoa viha mutta ehkä katkeruus , välillä
taas toinen olo ikävä sun muut tunteet.
Toivotan sulle lykkyä tykö että menis hyvin, me ollaan tsempattu vuosi ja päivä päivältä menee paremmin....
T:N
Kiitos kaikille vastauksista! Eiköhän pikkuisellekin saada jonkunlainen tolkku asiasta. Itsekin vielä tapahtuneesta ihan shokissa, mutta kai se siitä rupeaa helpottamaan, kunhan tekijät joutuvat vastuuseen teostaan.
Et haluais kertoa mitä on tapahtunut???
T:N
paska maa mitä rangaistuksiin tulee!liian helpolla pääsee esim.jos riistää toisen ihmisen hengen.monesti esim.huumausainetuomiosta saa kovemman tuomion kuin esim.jos on tappanut toisen ihmisen.oon vähän sitä mieltä että mitä enemmän suomelle on rikoksesta haittaa niin sitä kovempi tuomio.miettikää,vankilasta pääsee jopa joissakin tapauksissa LOMILLE!voitteko uskoa?Kyllä jenkeissä varmaan naurettais tällaiselle.Ja mitä se Nykänenkin nyt istui puukotuksesta,vuoden?aika naurettavaa touhua,monesti vankilassa olo saa elämän menemään vielä pahempaan suuntaan,Suomessakin pitäis olla oma Alcazar ja kuolemantuomio...vähentyis varmaan henkirikoksetkin huomattavasti.