Keskusta ja demarit

Tuo on demareiden toiveajattelua!

Turhaa mietit koko asiaa. Keskustan puoluejohto on tilanteen herra. Se on johdonmukaisesti vienyt puoluetta Esko Ahon oikeistolaisilta harhapoluilta kohti keskustalaisempaa ja rasa-arvoisempaa politiikkaa, jossa maaseutuakaan ei hylätä.

Olet täysin oikeilla jäljillä. Keskustassa on tapahtumassa selvää repeämää vanhoillisiin ja sosiaalipainotteisiin. Kuvaan siis toista ryhmää mieluummin sanalla sosiaalipainotteinen kuin liberaali, mutta kumpiakin elementtejä on kyllä nähtävissä. Liberaalilla tarkoitetaan kuitenkin silloin vain ns. arvoliberalismia, ei taloudellista liberalismia, mitä tämä ryhmä enimmäkseen kammoaa.

Vanhoillisilla on hyvin konservatiivinen arvopohja. Uskonto, perinteet, isänmaa kirvoittavat edelleen tämän ryhmän mieliä. Tämä ryhmä edustaa Keskustan pohjoista ulottuvuutta suunnilleen Jyväskylän korkeudelta pohjoiseen. Nämä ovat lähes pelkästään herrajoukkoa, Mannisia, Karjuloita, Takkuloita, Oinosia.

Sosiaalipainotteinen Keskustaryhmä on naisvetoinen. Tämän suuntauksen selvin lipunkantaja oli ja on ehkä edelleenkin Anneli Jäätteenmäki. Tähän ryhmään kuuluvat myös Paula Lehtomäki ja Mari Kiviniemi. Nämä ovatkin nousseet yllättävän korkealle Keskustahierarkiassa. Tämän ryhmän politiikan aatepohja on erittäin lähellä sosiaalidemokraattista mallia. Ellei Jäätteenmäki olisi Lapualta ja maatalosta kotoisin, hän olisi takuuvarmasti demari. Satraappiporukka nosti Jäätteenmäen juuri tästä syystä valtaan, koska tämän demarimpaa ei heiltä löytynyt ja punamultaan kun oli kaipuu kova. Sosiaalipainotteinen ryhmä vastustaa jyrkästi talousliberalismia eli on tässä lähellä Halosen-Tuomiojan näkemyksiä. On valitettavaa, että Jäätteenmäki joutui sivuraiteille, sillä olisi ollut mielenkiintoista nähdä, mihin keskustalaisuus olisi todella hänen johdollaan mennyt, kun hallitusvastuussa ollaan. Sosiaalipainotteinen Keskustaryhmä tekee yhteistyötä mieluiten juuri tuomiojalaisen SDP:n kanssa, koska näkemykset ovat pitkälle yhdensuuntaiset.

Keskustassa on muitakin vaikuttajatahoja näiden kahden lisäksi. Matti Vanhasta voi luonnehtia suhteellisen liberaaliksi kaikissa suhteissa, siis myös talouspolitiikassa. Vanhasen johdolla olikin luontevaa pettää Jäätteenmäen vaalilupaus olla alentamatta tuloverotusta. Vanhanen on aika yksinäinen susi Keskustassa. Lähinnä hänen laillaan ajattelevana keskustalaisena pitäisin Olli Rehniä. Tämä liberaali linja ei ole Vanhasen asemankaan vuoksi kovin merkityksellinen, varsinkin kun Vanhanen tullaan todennäköisesti jo seuraavassa puoluekokouksessa tiputtamaan rivikansanedustajaksi ja Rehn puolestaan toimii komissaarina eikä keskustavaikuttajana.

Keskustan opportunistinen ryhmä on ollut aina suuri. Sillä ei ole muuta aatepohjaa kuin vallanhimo. Tämän linjan pääedustaja oli pitkään Paavo Väyrynen, mutta Mauri Pekkarinen on perinyt Väyrysen manttelin tämän jätettyä kotimaan politiikan. Tässä porukassa taktisia kuvioita hioo Seppo Kääriäinen, joka siinä sivussa rustaa Keskustalle myös uuden periaateohjelman niin hyvin kuin Seppo vain osaa ja osaahan hän. Nämä kenttämiehet ovat aina käytettävissä, mutta puolueen vetäjiksi heistä ei ole, varsinkaan Pekkarisesta, joka on siihen liiankin vikkelä ja käytännöllinen. Kääriäinen viisaana miehenä kyllä osaisi erotella aatteen ja käytännön. Näiden ammttipoliitikkojen merkitys on puolueessa suuri, muttei mitenkään varma, minkä historia vahvistaa. Erilaisia muureja on nimittäin tullut niin Väyrysen, Ahon kuin Pekkarisenkin eteen. Pekkarisen muurit ovat näistä tuntemattomimpia, ellei ole sattunut seuraamaan hänen oman vaalipiirinsä lehden Keskustalaisen välillä hyvinkin Pekkarista vastaan hyökkäävää kirjoittelua. Tämä oli niihin aikoihin, kun Pekkarinen ilmoittautui Ahon tukijaksi.

Keskusta on tämän lisäksi joukko hyväntahtoisia hölmöjä, joilla puolue kalastelee ääniä ja saattaa jopa asettaa ihan ministeriksikin.

Veikkaisin, että sosiaalipainotteinen keskustalaisuus valtaa vähitellen alaa ja siihen nähden ei ole yllätys, jos vielä näemme puoluejohdossa jonkun naiskolmikosta Jäätteenmäki-Lehtomäki-Kiviniemi. Tätä kehitystä ei vanhoillisissa piireissä ihan hyvällä katsota, mutta käytännölliset ja vallanhimoiset kenttämiehet sekä puolueen hallitusvastuusta huolissaan olevat satraapit tukevat tätä naistrio, koska se mahdollistaa parhaiten yhteistyön demarien kanssa. Oikeistoyhteistyöhön Keskustassa olisi potentiaalia ainoastaan Vanhasen liberaaliryhmällä, mutta sen tuki on vähäinen niin kauan, kun budjettipolitiikka on numero yksi tärkeysjärjestyksessä. Kokoomuksella kun on enemmän taipumusta vähentää kuin kasvattaa julkista menotaloutta.