Eikö riittäisi, jos olisi selkeä oikea ja vasen?
Sellaisesta MPP on kirjoitellut silloin tällöin.
Mutta miten saada keskustan kannatus Suomessa samalle tasolle kuin Ruotsissa?
Onko Suomessa osa kansaa sellaisia luupäitä, että he äänestävät jatkuvasti puoluetta, joka toimii heidän etujensa vastaisesti?
Sellaisesta MPP on kirjoitellut silloin tällöin.
Mutta miten saada keskustan kannatus Suomessa samalle tasolle kuin Ruotsissa?
Onko Suomessa osa kansaa sellaisia luupäitä, että he äänestävät jatkuvasti puoluetta, joka toimii heidän etujensa vastaisesti?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Keskusta oli muutamia kymmeniä vuosia sitten Maalaisliitto.
Nimi muutettiin Keskustaksi sen takia, että voitaisiin vedota kaupunkilaisäänestäjiin. Ehkäpä se olikin onnistunut teko.
Kaupunkilaisen on helpompi samaistua Keskustaan kuin Maalaisliittoon.
Itse olen ihmetellyt miksi Liberaalit ei kelpaa suomalaisille. Niin vain on.
- Itse olen ihmetellyt miksi Liberaalit ei kelpaa suomalaisille. Niin vain on -
Liberaali tarkoittaa vapaamielistä. Onko olemssa ahdasmielisempää poliittista suuntausta kuin kepulaisuus? Kysyn vaan. Hyviä vastauksia kysymykseeni saa yhtenään tältäkin saitilta.
Liberaalinen kansanpuolue oli joskus.
Ei kelvannut äänestäjille.
En tiedä, miksei?
Valtaosassa maailman maita vallasta kilpailee vähintään kolme suurta puoluetta, joten Suomi ei ole missään erityisasemassa.
Jakoa pelkkään oikeaan ja vasempaan on mahdoton kuvitella näissä maissa, koska vähintään kolmasosa äänestäjistä pelkää oikeistolaisten kannattamaa mallia, jossa kansalaiset jaetaan rikkaisiin ja köyhiin. Toisaalta sama kolmasosa vierastaa vasemmistolaista kulttuuria: toverittelua ja sosialismivaatimuksia.
En tiedä, ovatko tietosi siitä, että valtaosassa vallasta taistelee enemmän kuin kaksi puoluetta, ihan oikea. Tietysti demokratioissa on tavallisesti useampi kuin kaksi puoluetta ja niin on hyvä ollakin, mutta kahdella tarkoitetaan tietenkin kahta pääpuoluetta, joista toinen kannatuksen mukaan on aina hallitusvastuussa toisen ollessa oppositiossa.
Otetaan nyt tarkasteluun vaikkapa Euroopan kolme merkittävintä valtiota, Saksa, Ranska ja Englanti. Saksassa on kaksi selvää pääpuoluetta, kristillisdemokraatit (oikeisto) ja sosiaalidemokraatit (vasemmisto). Ranskassa jako ei liene näin selvä, mutta hallitusvastuussa ovat kuitenkin olleet joko sosialistit (vasemmisto) tai gaullistit ym. (oikeisto). Englannissa on ollut pitkään lähes kaksipuoluejärjestelmä, konservatiivit ja työväenpuolue. Liberaalit ovat aika ajoin kuitenkin nousseet jonkinlaiseksi haastajaksi, mutta hallitusvastuut on aina tehty pääjaon mukaisesti. Naapurimaassamme Ruotsissa on myös melko selvä jako oikeistoon (Kokoomus ym.) ja vasemmistoon (sosiaalidemokraatit).
Suomalainen tilanne on minusta - toisin kuin väität - varsin omintakeinen. Meillä on viimeisen 15 vuoden aikana koettu kaikkien kolmen suurimman puolueen hallitusvastuut kaikissa mahdollisissa kombinaatioissa. Tämä tuskin on poliittisten vaihtoehtojen luomisen kannalta kovin terve tilanne. Pikemminkin on ollut nähtävissä, että johtaa opportunistiseen valtapolitiikkaan, missä hallitusvastuuseen pääsy asetetaan harjoitettavan politiikan sisällön edelle.
Nytkin hallitusvastuussa oleva Keskusta on toiminut lähinnä päinvastoin kuin vaalien alla lupasi.
Useissa euroopan maissa vallsta taistelee enemmän kuin kaksi puoluetta ja politiikan käytäntöön vaikuttaa tietysti jokaisessa maassa erilainen perustuslaki. Vielä muutama vaalikausi sitten Suomessakin oli erilainen lainsäädäntöprosessi, jossa oppositiolla jna määrävähemmistöillä ole huomattava merkitys lainsäädäntöön. Näin toimivissa maissa on merkitystä myös niillä puolueilla, jotka eivät ole hallituksessa.
Puoluekartta ja politiikka on monessa maassa muuttunut pientenkin puolueiden toiminnan seurauksena. Mm. vuonna 2000 sysättiin Itävallassa vallasta pitkään hallinnut suuri koalitio Vapauspuolueen vaalivoiton avulla. Saksassa vihreiden tulo hallitukseen muutti oleellisesti poliittista karttaa ja kulttuuria. Ruotsissa sosialisteille vaihtoehtoa rakentaa useampi ei-sosialistinen puolue, jotka yhdessä saattavat yltää Perssonin ja sosialistien kaatamiseen.
Vanhoista EU-maista esimerkiksi Italiassa on hyvin labiili puoluekenttä. Ryhmittymiä ja niiden välisiä koalitioita syntyy ja hajoaa spontaanisti. Uusista jäsenmaista vaikkapa Viro ja Puola ovat hyviä esimerkkejä aidoista monipuoluemaista.
Suomessa on sellainen poliittinen järjestelmä, joka sopii meille. Eikä sitä pidä minkään teorian pohjalta muokata. Demokraattisessa maassa kukin toimikoon missä puolueessa haluaa.