Amikseen satojen kilometrien taakse

No joo, ehkä tää kuuluis tonne siskot ja veljet -kohtaan, mutta olen huomannu, et monet käy helpommin tän palstan alta lukemassa tekstejä, joten kirjotan tähän... Ja kyllä tää aikuistumiseenkin liittyy.

Minulla on eräänlainen masennuskausi. Oikeastaan minulla tulee sellaisia jatkuvanaan, varsinkin tämä vuosi on ollut ankaraa aikaa. Se kait johtuu siitä, että olen tekemässä vaikeaa ratkaisua. Minua pelottaa kotoa muutto, jonka joudun tekemään ensisyksynä, kun lähden opiskelemaan. Haluan lähteä maailmalle, mutta se pelottaa hirveästi. En haluisi erota lähimmäisistäni, mutta haluan kuitenkin rakentaa omaa elämää ja omaa ammattia. Se on tuonut minulle ristiriitaisia tunteita, ja välillä saanut minut poistolaltaankin...

En tiedä, miksi minä pelkään niin paljon... Kaikkihan kohtaa joskus tämän elämänvaiheen. Tuntuu vaan ettei kukaan ole enää tukemassa ja rohkaisemassa. Viime keväänä koetin jopa itsemurhaa, jotta ei tarvitsisi ajatella tulevaisuutta. Mutta se ei onnistunut...

Sen jälkeen minulla meni taas ihan hyvin, kunnes tuli syksy. Sitten kaikki taas muuttui... En tahdo aina hallita itseäni ja pysyä koossa. Teen kaikkea äkkiarvaamatonta, ja sitten kun jälkeen päin tajuan, mitä olen tehnyt, itkettää sairaasti ja asiat ovat entistä hullummin. Minua pellottaa, että en voi tälläisena tehdä yhtään mitään.

Puran pahaaoloani sisaruksiini ja vanhempiin, ja he eivät enää tulee toimeen kanssani. Olen koetellut välttää tilanteita, jossa joutuisin olemaan heidän kanssaan, etten laittaisi asioita enää pahemmiksi, mutta tiedän, ettei se ole ratkaisu. Minä tarvitsen heitä, enkä voi näin erota heistä.

Olen koettanut etsiä apua kaikkialta. Luen kirjoja ja surffailen netissä vastoin vanhempieni tahtoa. Kirjoitan ja piirrän ikäviä kuvia, ja syötän näin pikkusiskoilleni myrkkyä. Tiedän, että he ihailevat minua ja jollakin tasolla matkivat, vaikka he nimittävätkin minua mielisairaaksi. heidän kanssaan minulla ei kuitenkaan ole paljon ongelmia. Kuitenkin minusta tuntuu, etten saisi näyttää heille esimerkkiä.

Isoveljeni kanssa minulla on kuitenkin mennyt välit kokonaan poikki. Hän vahtii minua kuin kaksivuotiasta ja nälvii joka tekemistäni... se ei ole ollenkaan kivaa. Olenhan minä sentään jo 17 eikä minun tekemiseni todellakaan kuulu hänelle...

no en tiedä oliko tästä mitään järkeä kirjoittaa tännekään, mutta helpottaa kun saa jakaa kokemuksiaan... jos edes joku viitsis lukea...

5

852

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • piis

      kyllähän tuon viittii lukia. koita jaksaa

    • No-Face

      miksi sinun pitäisi muuttaa? eikö muka todella lähempää löydy toiste amista?

      • No ei löydy, sillä asun sudensuussa. Lukio löytyisi, mutta en halua sinne. Mutta suurempi syy on muuttamisen tarpeeseen tämä:

        Äitini on vanhoillisihanteellinen ja lisäksi vielä uskonnollinen. Hän ei halua, että lähden kouluun, eikä hän varsinkaan halua, että opiskelen "mediamyllyn" alalle. Siis jos ja kun lähden opiskelemaan, hän ei halua, että jään kotiin ja tuon koulustani pikkusisarilleni kaikenlaista "myrkkyä" (ehkä on huomioitavaa, että he käyvät peruskoulunsa kotona). Ja toinen syy: saastuttaisin seurakunnan, jos jäisin tänne ja kävisin koulua jossain multi-mediassa... Ihan hullu ajatus äitini ja hänen uskonsisariensa korvissa... Siis pitäisikö valita oma elämä vai ihanat lähimmäiset? EIIII, minä tulen hulluksi! (jos en jo ole sitä ;))


      • myös 17-v
        rikkakasvi kirjoitti:

        No ei löydy, sillä asun sudensuussa. Lukio löytyisi, mutta en halua sinne. Mutta suurempi syy on muuttamisen tarpeeseen tämä:

        Äitini on vanhoillisihanteellinen ja lisäksi vielä uskonnollinen. Hän ei halua, että lähden kouluun, eikä hän varsinkaan halua, että opiskelen "mediamyllyn" alalle. Siis jos ja kun lähden opiskelemaan, hän ei halua, että jään kotiin ja tuon koulustani pikkusisarilleni kaikenlaista "myrkkyä" (ehkä on huomioitavaa, että he käyvät peruskoulunsa kotona). Ja toinen syy: saastuttaisin seurakunnan, jos jäisin tänne ja kävisin koulua jossain multi-mediassa... Ihan hullu ajatus äitini ja hänen uskonsisariensa korvissa... Siis pitäisikö valita oma elämä vai ihanat lähimmäiset? EIIII, minä tulen hulluksi! (jos en jo ole sitä ;))

        ei mulla ongelmaa vanhempien halun ja ajattelumaailman takia opiskelu paikan valinnassa.itse kovasti haluaisin muuttaa kotoa ,mutta samaan kaupunkiin,mutta kun ei ole rahaa,eikä asuntoja.
        ei millään pahalla,mutta ei antanut kovin kasvanutta kuvaa kun sanoit "olenhan sentään jo 17-vuotias."(kuullostaa lähinnä 13-vuotiaan uhmaukselta.)itse koen olevani vasta 17 (odotan innolla ajokorttia.)ja oletan asiani todellakin kuuluvan perheelleni.


      • myös 17-v kirjoitti:

        ei mulla ongelmaa vanhempien halun ja ajattelumaailman takia opiskelu paikan valinnassa.itse kovasti haluaisin muuttaa kotoa ,mutta samaan kaupunkiin,mutta kun ei ole rahaa,eikä asuntoja.
        ei millään pahalla,mutta ei antanut kovin kasvanutta kuvaa kun sanoit "olenhan sentään jo 17-vuotias."(kuullostaa lähinnä 13-vuotiaan uhmaukselta.)itse koen olevani vasta 17 (odotan innolla ajokorttia.)ja oletan asiani todellakin kuuluvan perheelleni.

        niin voi olla (en tosiaan tunne itseäni ollenkaan isoksi, vaan suorastaan paljon ikäistäni pienemmältä), mutta: mitä tarkoitin tuolla: olenhan jo sentään 17vee. NIIN, hitto vie, minun 20-veljeni ei todellakaan tarvitse tulla tietokoneen ääreen lukemaan minun sähkäreitäni seurustelukumppanilleni tai vahtia, mitä helvettiä kirjotan päiväkirjalleni! Ne eivät todella kuulu ollenkaan hänelle!!!!! Jos se ärsyttää minua, niin voi synti, olenko minä liian lapsellinen? No ehkäpä olenkin, mutta en todellakaan anna hänen tulla lukeamaan selkänitaakse minun salaisuuksiani...


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kuka sitä naista maalittaa

      Täällä oikeasti?
      Ikävä
      193
      1442
    2. Anteeksipyynnöstä

      Uskotko anteeksipyynnön voimaan? Mikä tekee anteeksipyynnöstä vaikeaa? Onko se mielestäsi joskus turhaa, joko pyytäjän
      Ikävä
      138
      913
    3. Oletko päässyt minusta

      Eteenpäin?
      Ikävä
      85
      882
    4. Voisin jopa maksaa että saisin nähdä sut mies

      Miten helvetissä joku voi olla tollanen kotihiiri. Edes mä en ole noin paha ku sä! Miten sua voi ikinä edes nähdä ?
      Ikävä
      56
      849
    5. Ei kukaan ole katsonut

      Kuten sinä. Niin välittävä ja hellä katse.
      Ikävä
      53
      806
    6. Martinan tarve valehdella.

      Miksiköhän Martina valehtelee niin paljon,onko hän tietoinen siitä että valheistaan jää useimmiten kiinni? Esimerkkinä t
      Kotimaiset julkkisjuorut
      255
      683
    7. Tumman vihreä mercedes

      Mikä se on tuo kylää ympäri ajava vihreä mercedes, takakontti tärisee kuin hullu ja välillä kylän juoppojakin kuskailee,
      Hyrynsalmi
      10
      680
    8. Stubb munasi - Suomessa kuuluu liputtaa Suomen lipulla

      Presidentinlinnan ja Mäntyniemen salkoihin nostettiin sateenkaariliput lauantaina. Suurin osa kansasta ei varmasti pidä
      Maailman menoa
      333
      651
    9. Olisitko oikeasti valmis rikkomaan

      Perheesi? En haluaisi sitä, mutta ne on teidän välisiä asioita. Voin olla sinulle vain kaverikin… ei paineita. Minä kesk
      Ikävä
      58
      644
    10. Miksi tällainen pelottaa ja aiheuttaa joillakin ärtymystä?

      "Sitoudun ystävien ja kollegoiden kanssa puuttumaan seksistisiin vitseihin ja vähättelyyn. Sanon ääneen, kun jokin ei ol
      Maailman menoa
      72
      609
    Aihe