Amikseen satojen kilometrien taakse

No joo, ehkä tää kuuluis tonne siskot ja veljet -kohtaan, mutta olen huomannu, et monet käy helpommin tän palstan alta lukemassa tekstejä, joten kirjotan tähän... Ja kyllä tää aikuistumiseenkin liittyy.

Minulla on eräänlainen masennuskausi. Oikeastaan minulla tulee sellaisia jatkuvanaan, varsinkin tämä vuosi on ollut ankaraa aikaa. Se kait johtuu siitä, että olen tekemässä vaikeaa ratkaisua. Minua pelottaa kotoa muutto, jonka joudun tekemään ensisyksynä, kun lähden opiskelemaan. Haluan lähteä maailmalle, mutta se pelottaa hirveästi. En haluisi erota lähimmäisistäni, mutta haluan kuitenkin rakentaa omaa elämää ja omaa ammattia. Se on tuonut minulle ristiriitaisia tunteita, ja välillä saanut minut poistolaltaankin...

En tiedä, miksi minä pelkään niin paljon... Kaikkihan kohtaa joskus tämän elämänvaiheen. Tuntuu vaan ettei kukaan ole enää tukemassa ja rohkaisemassa. Viime keväänä koetin jopa itsemurhaa, jotta ei tarvitsisi ajatella tulevaisuutta. Mutta se ei onnistunut...

Sen jälkeen minulla meni taas ihan hyvin, kunnes tuli syksy. Sitten kaikki taas muuttui... En tahdo aina hallita itseäni ja pysyä koossa. Teen kaikkea äkkiarvaamatonta, ja sitten kun jälkeen päin tajuan, mitä olen tehnyt, itkettää sairaasti ja asiat ovat entistä hullummin. Minua pellottaa, että en voi tälläisena tehdä yhtään mitään.

Puran pahaaoloani sisaruksiini ja vanhempiin, ja he eivät enää tulee toimeen kanssani. Olen koetellut välttää tilanteita, jossa joutuisin olemaan heidän kanssaan, etten laittaisi asioita enää pahemmiksi, mutta tiedän, ettei se ole ratkaisu. Minä tarvitsen heitä, enkä voi näin erota heistä.

Olen koettanut etsiä apua kaikkialta. Luen kirjoja ja surffailen netissä vastoin vanhempieni tahtoa. Kirjoitan ja piirrän ikäviä kuvia, ja syötän näin pikkusiskoilleni myrkkyä. Tiedän, että he ihailevat minua ja jollakin tasolla matkivat, vaikka he nimittävätkin minua mielisairaaksi. heidän kanssaan minulla ei kuitenkaan ole paljon ongelmia. Kuitenkin minusta tuntuu, etten saisi näyttää heille esimerkkiä.

Isoveljeni kanssa minulla on kuitenkin mennyt välit kokonaan poikki. Hän vahtii minua kuin kaksivuotiasta ja nälvii joka tekemistäni... se ei ole ollenkaan kivaa. Olenhan minä sentään jo 17 eikä minun tekemiseni todellakaan kuulu hänelle...

no en tiedä oliko tästä mitään järkeä kirjoittaa tännekään, mutta helpottaa kun saa jakaa kokemuksiaan... jos edes joku viitsis lukea...

5

711

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • piis

      kyllähän tuon viittii lukia. koita jaksaa

    • No-Face

      miksi sinun pitäisi muuttaa? eikö muka todella lähempää löydy toiste amista?

      • No ei löydy, sillä asun sudensuussa. Lukio löytyisi, mutta en halua sinne. Mutta suurempi syy on muuttamisen tarpeeseen tämä:

        Äitini on vanhoillisihanteellinen ja lisäksi vielä uskonnollinen. Hän ei halua, että lähden kouluun, eikä hän varsinkaan halua, että opiskelen "mediamyllyn" alalle. Siis jos ja kun lähden opiskelemaan, hän ei halua, että jään kotiin ja tuon koulustani pikkusisarilleni kaikenlaista "myrkkyä" (ehkä on huomioitavaa, että he käyvät peruskoulunsa kotona). Ja toinen syy: saastuttaisin seurakunnan, jos jäisin tänne ja kävisin koulua jossain multi-mediassa... Ihan hullu ajatus äitini ja hänen uskonsisariensa korvissa... Siis pitäisikö valita oma elämä vai ihanat lähimmäiset? EIIII, minä tulen hulluksi! (jos en jo ole sitä ;))


      • myös 17-v
        rikkakasvi kirjoitti:

        No ei löydy, sillä asun sudensuussa. Lukio löytyisi, mutta en halua sinne. Mutta suurempi syy on muuttamisen tarpeeseen tämä:

        Äitini on vanhoillisihanteellinen ja lisäksi vielä uskonnollinen. Hän ei halua, että lähden kouluun, eikä hän varsinkaan halua, että opiskelen "mediamyllyn" alalle. Siis jos ja kun lähden opiskelemaan, hän ei halua, että jään kotiin ja tuon koulustani pikkusisarilleni kaikenlaista "myrkkyä" (ehkä on huomioitavaa, että he käyvät peruskoulunsa kotona). Ja toinen syy: saastuttaisin seurakunnan, jos jäisin tänne ja kävisin koulua jossain multi-mediassa... Ihan hullu ajatus äitini ja hänen uskonsisariensa korvissa... Siis pitäisikö valita oma elämä vai ihanat lähimmäiset? EIIII, minä tulen hulluksi! (jos en jo ole sitä ;))

        ei mulla ongelmaa vanhempien halun ja ajattelumaailman takia opiskelu paikan valinnassa.itse kovasti haluaisin muuttaa kotoa ,mutta samaan kaupunkiin,mutta kun ei ole rahaa,eikä asuntoja.
        ei millään pahalla,mutta ei antanut kovin kasvanutta kuvaa kun sanoit "olenhan sentään jo 17-vuotias."(kuullostaa lähinnä 13-vuotiaan uhmaukselta.)itse koen olevani vasta 17 (odotan innolla ajokorttia.)ja oletan asiani todellakin kuuluvan perheelleni.


      • myös 17-v kirjoitti:

        ei mulla ongelmaa vanhempien halun ja ajattelumaailman takia opiskelu paikan valinnassa.itse kovasti haluaisin muuttaa kotoa ,mutta samaan kaupunkiin,mutta kun ei ole rahaa,eikä asuntoja.
        ei millään pahalla,mutta ei antanut kovin kasvanutta kuvaa kun sanoit "olenhan sentään jo 17-vuotias."(kuullostaa lähinnä 13-vuotiaan uhmaukselta.)itse koen olevani vasta 17 (odotan innolla ajokorttia.)ja oletan asiani todellakin kuuluvan perheelleni.

        niin voi olla (en tosiaan tunne itseäni ollenkaan isoksi, vaan suorastaan paljon ikäistäni pienemmältä), mutta: mitä tarkoitin tuolla: olenhan jo sentään 17vee. NIIN, hitto vie, minun 20-veljeni ei todellakaan tarvitse tulla tietokoneen ääreen lukemaan minun sähkäreitäni seurustelukumppanilleni tai vahtia, mitä helvettiä kirjotan päiväkirjalleni! Ne eivät todella kuulu ollenkaan hänelle!!!!! Jos se ärsyttää minua, niin voi synti, olenko minä liian lapsellinen? No ehkäpä olenkin, mutta en todellakaan anna hänen tulla lukeamaan selkänitaakse minun salaisuuksiani...


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Nykynuoret puhuu nolosti englantia suomen sekaan, hävetkää!

      Kamalan kuuloista touhua. Oltiin ravintolassa ja viereen tuli 4 semmosta 20-25v lasta. Kaikki puhui samaan tyyliin. Nolo
      Maailman menoa
      185
      4184
    2. 57-vuotiads muka liian vanha töihin?

      On tämä sairas maailma. Mihin yli 55-vuotiaat sitten muka enää kelpaavat? Hidasta itsemurhaa tekemään, kun eläkkeelle ei
      Maailman menoa
      226
      2158
    3. 133
      1637
    4. Luovutetaanko nainen?

      En taida olla sinulle edes hyvän päivän tuttu. Nauratkin pilkallisesti jo selän takana.
      Ikävä
      67
      1301
    5. Miten olette lähestyneet kiinnostuksen kohdettanne?

      Keskusteluita seuranneena tilanne tuntuu usein olevan sellainen, että palstan anonyymit kaipaajat eivät ole koskaan suor
      Ikävä
      63
      1018
    6. Haluatteko miellyttää kumppaninne silmää?

      Entä muita aisteja? Mitä olette valmiita tekemään sen eteen että kumppani näkisi teissä kunnioitettavan yksilön? Olette
      Sinkut
      171
      1014
    7. J-miehelle toivon

      Hyvää yötä. Voisiko nykyistä tilannetta uhmaten vielä pienintäkään toivetta olla, päästä kainaloosi joskus lepääämään.
      Ikävä
      77
      1007
    8. Haluatko S

      vielä yrittää?
      Ikävä
      54
      942
    9. Mies, tunnistatko minut tästä

      🙋 Nainen, järkevä, mukava ja kiltti?
      Ikävä
      77
      915
    10. Tule mukaan

      Sanoisin sinulle jos uskaltaisin. Kertoisin miten kaipuu täyttää minut päivisin ja öisin huudollaan. Se huuto kaikuu sis
      Ikävä
      39
      904
    Aihe