No joo, ehkä tää kuuluis tonne siskot ja veljet -kohtaan, mutta olen huomannu, et monet käy helpommin tän palstan alta lukemassa tekstejä, joten kirjotan tähän... Ja kyllä tää aikuistumiseenkin liittyy.
Minulla on eräänlainen masennuskausi. Oikeastaan minulla tulee sellaisia jatkuvanaan, varsinkin tämä vuosi on ollut ankaraa aikaa. Se kait johtuu siitä, että olen tekemässä vaikeaa ratkaisua. Minua pelottaa kotoa muutto, jonka joudun tekemään ensisyksynä, kun lähden opiskelemaan. Haluan lähteä maailmalle, mutta se pelottaa hirveästi. En haluisi erota lähimmäisistäni, mutta haluan kuitenkin rakentaa omaa elämää ja omaa ammattia. Se on tuonut minulle ristiriitaisia tunteita, ja välillä saanut minut poistolaltaankin...
En tiedä, miksi minä pelkään niin paljon... Kaikkihan kohtaa joskus tämän elämänvaiheen. Tuntuu vaan ettei kukaan ole enää tukemassa ja rohkaisemassa. Viime keväänä koetin jopa itsemurhaa, jotta ei tarvitsisi ajatella tulevaisuutta. Mutta se ei onnistunut...
Sen jälkeen minulla meni taas ihan hyvin, kunnes tuli syksy. Sitten kaikki taas muuttui... En tahdo aina hallita itseäni ja pysyä koossa. Teen kaikkea äkkiarvaamatonta, ja sitten kun jälkeen päin tajuan, mitä olen tehnyt, itkettää sairaasti ja asiat ovat entistä hullummin. Minua pellottaa, että en voi tälläisena tehdä yhtään mitään.
Puran pahaaoloani sisaruksiini ja vanhempiin, ja he eivät enää tulee toimeen kanssani. Olen koetellut välttää tilanteita, jossa joutuisin olemaan heidän kanssaan, etten laittaisi asioita enää pahemmiksi, mutta tiedän, ettei se ole ratkaisu. Minä tarvitsen heitä, enkä voi näin erota heistä.
Olen koettanut etsiä apua kaikkialta. Luen kirjoja ja surffailen netissä vastoin vanhempieni tahtoa. Kirjoitan ja piirrän ikäviä kuvia, ja syötän näin pikkusiskoilleni myrkkyä. Tiedän, että he ihailevat minua ja jollakin tasolla matkivat, vaikka he nimittävätkin minua mielisairaaksi. heidän kanssaan minulla ei kuitenkaan ole paljon ongelmia. Kuitenkin minusta tuntuu, etten saisi näyttää heille esimerkkiä.
Isoveljeni kanssa minulla on kuitenkin mennyt välit kokonaan poikki. Hän vahtii minua kuin kaksivuotiasta ja nälvii joka tekemistäni... se ei ole ollenkaan kivaa. Olenhan minä sentään jo 17 eikä minun tekemiseni todellakaan kuulu hänelle...
no en tiedä oliko tästä mitään järkeä kirjoittaa tännekään, mutta helpottaa kun saa jakaa kokemuksiaan... jos edes joku viitsis lukea...
Amikseen satojen kilometrien taakse
5
740
Vastaukset
- piis
kyllähän tuon viittii lukia. koita jaksaa
- No-Face
miksi sinun pitäisi muuttaa? eikö muka todella lähempää löydy toiste amista?
No ei löydy, sillä asun sudensuussa. Lukio löytyisi, mutta en halua sinne. Mutta suurempi syy on muuttamisen tarpeeseen tämä:
Äitini on vanhoillisihanteellinen ja lisäksi vielä uskonnollinen. Hän ei halua, että lähden kouluun, eikä hän varsinkaan halua, että opiskelen "mediamyllyn" alalle. Siis jos ja kun lähden opiskelemaan, hän ei halua, että jään kotiin ja tuon koulustani pikkusisarilleni kaikenlaista "myrkkyä" (ehkä on huomioitavaa, että he käyvät peruskoulunsa kotona). Ja toinen syy: saastuttaisin seurakunnan, jos jäisin tänne ja kävisin koulua jossain multi-mediassa... Ihan hullu ajatus äitini ja hänen uskonsisariensa korvissa... Siis pitäisikö valita oma elämä vai ihanat lähimmäiset? EIIII, minä tulen hulluksi! (jos en jo ole sitä ;))- myös 17-v
rikkakasvi kirjoitti:
No ei löydy, sillä asun sudensuussa. Lukio löytyisi, mutta en halua sinne. Mutta suurempi syy on muuttamisen tarpeeseen tämä:
Äitini on vanhoillisihanteellinen ja lisäksi vielä uskonnollinen. Hän ei halua, että lähden kouluun, eikä hän varsinkaan halua, että opiskelen "mediamyllyn" alalle. Siis jos ja kun lähden opiskelemaan, hän ei halua, että jään kotiin ja tuon koulustani pikkusisarilleni kaikenlaista "myrkkyä" (ehkä on huomioitavaa, että he käyvät peruskoulunsa kotona). Ja toinen syy: saastuttaisin seurakunnan, jos jäisin tänne ja kävisin koulua jossain multi-mediassa... Ihan hullu ajatus äitini ja hänen uskonsisariensa korvissa... Siis pitäisikö valita oma elämä vai ihanat lähimmäiset? EIIII, minä tulen hulluksi! (jos en jo ole sitä ;))ei mulla ongelmaa vanhempien halun ja ajattelumaailman takia opiskelu paikan valinnassa.itse kovasti haluaisin muuttaa kotoa ,mutta samaan kaupunkiin,mutta kun ei ole rahaa,eikä asuntoja.
ei millään pahalla,mutta ei antanut kovin kasvanutta kuvaa kun sanoit "olenhan sentään jo 17-vuotias."(kuullostaa lähinnä 13-vuotiaan uhmaukselta.)itse koen olevani vasta 17 (odotan innolla ajokorttia.)ja oletan asiani todellakin kuuluvan perheelleni. myös 17-v kirjoitti:
ei mulla ongelmaa vanhempien halun ja ajattelumaailman takia opiskelu paikan valinnassa.itse kovasti haluaisin muuttaa kotoa ,mutta samaan kaupunkiin,mutta kun ei ole rahaa,eikä asuntoja.
ei millään pahalla,mutta ei antanut kovin kasvanutta kuvaa kun sanoit "olenhan sentään jo 17-vuotias."(kuullostaa lähinnä 13-vuotiaan uhmaukselta.)itse koen olevani vasta 17 (odotan innolla ajokorttia.)ja oletan asiani todellakin kuuluvan perheelleni.niin voi olla (en tosiaan tunne itseäni ollenkaan isoksi, vaan suorastaan paljon ikäistäni pienemmältä), mutta: mitä tarkoitin tuolla: olenhan jo sentään 17vee. NIIN, hitto vie, minun 20-veljeni ei todellakaan tarvitse tulla tietokoneen ääreen lukemaan minun sähkäreitäni seurustelukumppanilleni tai vahtia, mitä helvettiä kirjotan päiväkirjalleni! Ne eivät todella kuulu ollenkaan hänelle!!!!! Jos se ärsyttää minua, niin voi synti, olenko minä liian lapsellinen? No ehkäpä olenkin, mutta en todellakaan anna hänen tulla lukeamaan selkänitaakse minun salaisuuksiani...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Poliisi tutkii murhaa Paltamossa
Poliisi tutkii Kainuussa sijaitsevassa Paltamon kunnassa epäiltyä henkirikosta, joka on tapahtunut viime viikon perjanta445269Jos me voitais puhua
Jos me voitais puhua tästä, mä sanoisin, että se on vaan tunne ja se menee ohi. Sun ei tarvitse jännittää mua. Mä kyllä243450Jenna meni seksilakkoon
"Olen oppinut ja elän itse siinä uskossa, että feministiset arvot omaava mies on tosi marginaali. Todennäköisyys, että t2992850Jere, 23, ja Aliisa, 20, aloittavat aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla: "Vaikka mä käytän..."
Jere, 23, ja Aliisa, 20, ovat pariskunta, joka aloittaa aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla. Jere on ollut koko aikui572672- 1722338
- 252137
Aku Hirviniemi tekee paluun televisioon Aiemmin hyllytetty ohjelma nähdään nyt tv:ssä.
Hmmm.....Miksi? Onko asiaton käytös nyt yht´äkkiä painettu villaisella ja unohdettu? Kaiken sitä nykyään saakin anteeksi1271889Vielä kerran.
Muista että olet ihan itse aloittanut tämän. En ei silti sinua syyllistä tai muutenkaan koskaan tule mainitsemaan tästä3661855Vain yksi elämä
Jonka haluaisin jakaa sinun kanssasi. Universumi heitti noppaa ja teki huonon pilan, antoi minun tavata sinut ja rakastu881771M nainen tiedätkö mitä
Rovaniemellä sataa nyt lunta, just nyt kun lähden pohjoiseen. Älä ota mitään paineita tästä mun ihastumisesta sinuun, ti161391