Heips!
Joo tein suuren synnin, mutta lukekaapa seuraava niin ehkäpä ymmäratte ja teette samoin.Mutta sitä ei missään nimessä saa paljastaa ettei lapsen luotto mene päiväkirjaansa.
Mieheni keskimmäinen tyttö( olkoon hänen nimensä tässä vaikka Minna) ed.liitosta 12v. tuli meille kesälomallaan.Hän meni kyläilemään siskoni lapsen( saman ikäisen luo )kysyin sitten että miten meni siskoni lapselta ja hän ilmoitti että tämä Minna oli kehunut kuinka hän on varastanut minulta rahaa kolikkokipostani 18€ saadakseen siideriä ja tupakkaa.Hän jäi muutama vuosi sitten kiinni varastettuaan tiimarista koruja eli kerta ei ollut ensimmäinen.( laitoin hänet palauttamaan korut takaisin henkilökohtaisesti)Otin asian puheen aiheeksi siten että laskin kolikkopullon rahat ja ihmettelin että on hävinnyt ja kysyin Minnalta onko hän ottanut. Kirkkain silmin hän sanoi että ei ole, kunnes mummimme tokaisi että mistä siskoni lapsi tiesi. Yritin olla sotkematta siskonilasta ettei heidän ystävyytensä kärsisi. Mutta mummi avasi suunsa ja "mokasi".Menimme ulos juttelemaan ettei hän tuntisi oloansa aivan turvattomaksi kahden aikuisen läsnäolossa. Soitimme hänen äidilleen ja hän vaan väitti että muut valehtelee.Annoin hänelle tilaisuuden kertoa totuuden, kyselin jospa hän oli vain juksannu/ leuhkinnut, mutta ei. Lupasin unohtaa jos hän paluttaisi rahat ja sanoin myös että tämä olkoon viimeinenkerta kun tällästä tapahtuu, vastaus oli ettei ole varastanut ja kirkkain silmin. Halin häntä ja paijasin kun juttelimme ja kerroin että välitän hänestä yhtä paljon vaikka näin oli tapahtunut.
Tuli aaamu en saannut mielen rauhaa ja pengoin kassin, luin päiväkirjan ja kas kas rahaa oli viety 55€, postimerkki vihko(10 merkkiä )kassista löytyi myös salaa syöty keksipaketti ja tyhjä pillimehu.Tätä rohmuamista ja varkain ottamista on jatkunut siitä päivästa lähtien kun he tulivat ensi kerran meille viettämään kesä ja talvi ym. lomiaan.
Päiväkirjassa hän kertoi kuinka hän on ollut kännissä useita kertoja ja kuinka poikaystävä on imenyt fritsuja ja hieronut rintoja ja kopeloinut housujen alta siellä luki myös kuinka paljon hän ikävöi meitä ja miten hän viimeksi pois lähtiessään oli itkenyt itsensä uneen junassa.Välillä tulee mieleen että onko se joku hätähuuto, voi pientä. Mutta minä En kadu pätkääkään että luin sen.Tyttö ei sitä tiedä. Kerroin hänelle kuinka pettynyt olen, olin ostanut hänelle uudet kengät,kävimme kirppisillä, annoin rahaa kun hän lähti kyläilemään, lupasin hänelle loput postimerkit kun ostin lapsi aiheisia laittaakseni hänen pikkususkolle paketin pohjoseen.( rangaistukseksi otin häneltä kaiken antamani pois ja laitoin junaan samantien takaisin kotiin ) hän haukkui ja huusi mutta asemalla halimme kovasti ennen junan lähtöä. Pidimme herkuttelupäivän kun olimme kotona päivän emmekä päässeet liikenteeseen.
Meillä keksit on ostettu syötäväksi, ei tarvise salaa syödä. Mehut on tarkotettu juotavaksi, postimerkkejä ostan jos pyydetään ja hän tietää sen.Hemmotele en liikoja vaan meillä on kohtuus kaikessa ja tilanteen mukaan.Minna ei ole joutunut tuntemmaan itseään ulkopuoliseksi vaikka minulla ja hänen isällään on kaksi vaippaikäistä lasta eli hänen sisaruksiian molemmat, me soitellaan sillointällöin ja kysellään kuulumisia ym.ym.myös vahempi vaippaiäinen 2v7kk haluaa aina jutella hänen kanssaan ja kyselee perään kovasti.
Onko kenelekkään tapahtunut vastaavaa ? Minulle ja muille läheisille tämä tuli kuin salamanisku.
Joo tein suuren synnin, mutta lukekaapa seuraava niin ehkäpä ymmäratte ja teette samoin.Mutta sitä ei missään nimessä saa paljastaa ettei lapsen luotto mene päiväkirjaansa.
Mieheni keskimmäinen tyttö( olkoon hänen nimensä tässä vaikka Minna) ed.liitosta 12v. tuli meille kesälomallaan.Hän meni kyläilemään siskoni lapsen( saman ikäisen luo )kysyin sitten että miten meni siskoni lapselta ja hän ilmoitti että tämä Minna oli kehunut kuinka hän on varastanut minulta rahaa kolikkokipostani 18€ saadakseen siideriä ja tupakkaa.Hän jäi muutama vuosi sitten kiinni varastettuaan tiimarista koruja eli kerta ei ollut ensimmäinen.( laitoin hänet palauttamaan korut takaisin henkilökohtaisesti)Otin asian puheen aiheeksi siten että laskin kolikkopullon rahat ja ihmettelin että on hävinnyt ja kysyin Minnalta onko hän ottanut. Kirkkain silmin hän sanoi että ei ole, kunnes mummimme tokaisi että mistä siskoni lapsi tiesi. Yritin olla sotkematta siskonilasta ettei heidän ystävyytensä kärsisi. Mutta mummi avasi suunsa ja "mokasi".Menimme ulos juttelemaan ettei hän tuntisi oloansa aivan turvattomaksi kahden aikuisen läsnäolossa. Soitimme hänen äidilleen ja hän vaan väitti että muut valehtelee.Annoin hänelle tilaisuuden kertoa totuuden, kyselin jospa hän oli vain juksannu/ leuhkinnut, mutta ei. Lupasin unohtaa jos hän paluttaisi rahat ja sanoin myös että tämä olkoon viimeinenkerta kun tällästä tapahtuu, vastaus oli ettei ole varastanut ja kirkkain silmin. Halin häntä ja paijasin kun juttelimme ja kerroin että välitän hänestä yhtä paljon vaikka näin oli tapahtunut.
Tuli aaamu en saannut mielen rauhaa ja pengoin kassin, luin päiväkirjan ja kas kas rahaa oli viety 55€, postimerkki vihko(10 merkkiä )kassista löytyi myös salaa syöty keksipaketti ja tyhjä pillimehu.Tätä rohmuamista ja varkain ottamista on jatkunut siitä päivästa lähtien kun he tulivat ensi kerran meille viettämään kesä ja talvi ym. lomiaan.
Päiväkirjassa hän kertoi kuinka hän on ollut kännissä useita kertoja ja kuinka poikaystävä on imenyt fritsuja ja hieronut rintoja ja kopeloinut housujen alta siellä luki myös kuinka paljon hän ikävöi meitä ja miten hän viimeksi pois lähtiessään oli itkenyt itsensä uneen junassa.Välillä tulee mieleen että onko se joku hätähuuto, voi pientä. Mutta minä En kadu pätkääkään että luin sen.Tyttö ei sitä tiedä. Kerroin hänelle kuinka pettynyt olen, olin ostanut hänelle uudet kengät,kävimme kirppisillä, annoin rahaa kun hän lähti kyläilemään, lupasin hänelle loput postimerkit kun ostin lapsi aiheisia laittaakseni hänen pikkususkolle paketin pohjoseen.( rangaistukseksi otin häneltä kaiken antamani pois ja laitoin junaan samantien takaisin kotiin ) hän haukkui ja huusi mutta asemalla halimme kovasti ennen junan lähtöä. Pidimme herkuttelupäivän kun olimme kotona päivän emmekä päässeet liikenteeseen.
Meillä keksit on ostettu syötäväksi, ei tarvise salaa syödä. Mehut on tarkotettu juotavaksi, postimerkkejä ostan jos pyydetään ja hän tietää sen.Hemmotele en liikoja vaan meillä on kohtuus kaikessa ja tilanteen mukaan.Minna ei ole joutunut tuntemmaan itseään ulkopuoliseksi vaikka minulla ja hänen isällään on kaksi vaippaikäistä lasta eli hänen sisaruksiian molemmat, me soitellaan sillointällöin ja kysellään kuulumisia ym.ym.myös vahempi vaippaiäinen 2v7kk haluaa aina jutella hänen kanssaan ja kyselee perään kovasti.
Onko kenelekkään tapahtunut vastaavaa ? Minulle ja muille läheisille tämä tuli kuin salamanisku.
Vastaukset 8
Vanhimmat
No itse olen ennemmenkin nuori,mutta jossain määrin tekosi oli hävytön.Et tietenkään olisi saanut mennä lukemaan päiväkirjaa,mutta toisaalta annettuasi hänelle tilaisuuden puhua totta ja sen jälkeen kun hän vielä ne mokasi niin ymmärrän asian kyllä.Itse olen hieman miehesi lasta "kasvaneempi".Tossa iässä kyseessä oli kuitenkin tarve esittää.Se voidaan kiistää,sitä voidaan kierrellä,mutta en tiedä yhtään 12vuuotiasta jolla syy ei olisi tuo.Ja nyt yleistän hyvällä omallatunnolla!Mikäli tahdot lähestyä häntä niin kannatan hänelle asiasta juttelua.Kerro millaista nuoruutta sinä vietit(äläkä kuitenkaan lisää äläkä valehtele!!)tai kerro mitä olisit halunnut tehdä.Ihan näin muina miehinä.Ehkä kysyt onko hän ikinä juonut/polttanut ja kyselet millaista se oli.Ehkä onnistut lähestymään noin.Onko "Minna" muuten "onnellinen"??nuorena tiedän,että esim.ylipaino,silmälasit,taloudellinen tilanne tai jokin vastaava saattaa laskea itsetuntoa ja näin myös madaltaa kynnystä "esittämisen"tarpeelle.Jutusta päätellen hän on vaan liian nopeasti aikuisuuteen pyrkivä lapsi joka ei tiedä miten päin olla...
Aion vastata sulle, mutta nyt on kiire pakkaa tavaroita ja lomalle viikioksi. Palaan ens viikolla asiaan.
Miks kaikki muut pääsee lomalle=D?!No,mutta hei vastaa kunhan ehdit!Ei kiirettä...
No Moi ! ja terveiset Pover Meetistä Ruotsista.
Itse olen vähän huono esimerkki siinä mielessä, että olen viettänyt aika railakkaan nuoruuden.
Osa vanhoista tutuista nuoruudessani ovat alkoholisteja tai narkkareita.Olin itse joku 15 vuotias kun häivyin porukoista ( olen vuosimallia 68 ). Kiitos ensi rakkaudelleni!!!!Tarkkailukuokallakin olen poikennut ylä-asteella, liikkunut jengissä, varastellut kaupoista ym.ym.en koskaan kuitenkaan ystäviltä enkä kavereilta.
Ise asiassa olen jossain määrin iloinen että olen nähnyt tämänkin puolen elämässäni, olen meinaan kasvanut enemmän ymmäran asioita enemmän eli kaiken kaikkiaan maailmankuva on laajempi kuin he jotka ovat elännyt ns. pumpulissa. Se miksi olen huono esimerkki mielestäni johtunee siitä että olen pärjännyt loppujen lopuksi hyvin, päässyt kaikesta eroon, Minnan ei olisi hyvä ottaa minusta juuri siksi mallia, en halua että hän
oivaltaisi ajatustapaa että "pärjäshän sekin elämässään vaikka teki niin ja näin".Toiset on heikkoja ja toiset vahvoja.
Se millanen Minna on, niin ole antanut hänelle lempinimen Hulda-Huoleton, hän ei pahemmin stressaa, namipaperit jää just siihen missä se on syöty, tavarat on hukassa tai sit ne unohtuu aina johonkin, hän on hyvällä tavallä hömeli ( en tarkoita missään nimessä tyhmää)Usko tai älä myös vilpitön,Inhoaa kotitöitä, kukapa ei tuon ikäinen.Pyynnöstä kyllä mielellään auttaa, tosin viiveellä. Juuri siksi mm.tykkään hänestä ihan älyttömästi.
Ulkonäkö on OK ! Itse asiassa olen mm.hyvällä tavalla kateellinen hänen kintuilleen kun se likka ei ole muuta kuin pelkkää säärtä.Eli pitkä ja hoikka,paksut hiukset, ei silmä laseja.
Tuli muuten mieleen sellanen juttu kun hän sanoi että sinä jaksat huolehtia enemmän, rähjäsin siitä miten hiukset kammataan ettei tule päälaelle sitä jakausta.Onnellisuudesta en osaa sanoa muuta kuin sen että kummatkin tytöt haluaa muutta meille täysikäisenä.Heidän äiti on yh ja soiaalialan ammattiin valmistuva opiskelija,kotona lentelee normaalissa puhekielessä irto vitut ym.rahaa riittää ravintoloihin. Tyttöjen aikana hän on uhannut tappaa meidät eli lasten isän ja minut, haukkunut huoraksi ym.Hänellä menee hermo tosiherkästi. ( onneksi me asutaan pääkupunkiseudulla ja hän Rovaniemellä)Se taas on toinen juttu, mutta pohjustin kotioloja.
Voi hyvänen aika! Tuli taas pitkä juttu täynnä pitkiä lauseita ilma pilkkuja , ainakin osittain lukuunottamatta kirjotusvirheitä.Eikä edes kaikki mahtunut !!!Jaksoitko lukea ???
Ilman muuta jaksoin lukea!!Riemastuin suuresti kun huomasin,että olet taas maisemissa.Kiitos terveisistä=)
Heh.Sinulla ja minulla onkin sitten paljon enemmän yhteistä,kuin kumpikaan odotti.Itselläni oli ja on edelleenkin nuoruus missä ei missata mitään.Tunnen olevani hieman kasvaneempi ja realistisempi kuin ns.pehmot.Ehkä joitan luonteen piirteitä on mukaan tarttunut mistä kertoo nickinikin,mutta mitä sitten?Siirrytään kuitenkin itse asiaan.
Ymmärrän,että et missään nimessä saisi antaa tuollaista kuvaa Minnalle.Puhun hieman ristiin edellisen juttuni kanssa,mutta silloin oli paljon asiaa mitä en tiennyt.Tuli tässä vaan mieleeni,että itseasiassa juttua riittäisi,mutta löytyykö sinulta sähköpostia?
Päästäisin "piiloon" täältä yleiseltä hälskeeltä :).
No moi!
Kyllä löytyy ja osoite [email protected]
juttelisitte kunnolla tän tytön kans!Puhu asiasta niehsi ja tytön äidin kanssa.Joku härdelli(aikainen murrosikä?)liene tytöllä käynnissä.Turvalliset Aikuiset on paras tuki ja turva lapselle;olkaa siis nyt sitä tällä "hukassa"olevalle lapselle!
Haluaisin sanoa oman mielipiteeni tästä asiasta.
Olen itse 14-vuotias tyttö. Olen koulukiusattu, koska minua pidetään ns. nössönä koulussani. Minua haukutaan mm. ulkonäköni ja koulumenestykseni vuoksi.
Mutta en koskaan ole puhunut kenellekään ongelmistani. En vain halua, koska kaikki läheiseni luulevat asioideni olevan hyvin. Ehkä olenkin siinä mielessä typerä, kun minulla ei ole rohkeutta puhua.
Olen purkanut ahdistustani monella tavalla, niistä kaikkein typerimpinä voidaan pitää kaupasta varastelua, viiltelyä ja kotona riehumista.
Olen usein tapellut äitini ja isäpuoleni kanssa ihan mitättömistäkin asioista. Ei ole ollut mitään syytä rähjätä, mutta olen varmaankin vain halunnut purkaa tunteitani jollain tavalla. Mutta puhuminen se varmaan olisi kaikkein järkevin keino.
Olen kirjoittanut kaikki nämä asiat päiväkirjaani ja voin sanoa, että minun maailmani menisi täysin pirstaleiksi, jos joku muu kuin minä lukisi päiväkirjaani.
Mutta rakastaa lapsianne, olkaa heidän tukenaan, puhukaa heidän kanssaan, älkää jättäkö heitä yksin harhailemaan pimeään.
Kaikki se, mikä ei tapa, vahvistaa. Se on minun mottoni, mutta kaikki minun kaltaiseni eivät varmaankaan ajattele samalla tavalla.