Miten tulla positiivisemmaksi?

Nykyään kaikki on tuskaista, harvoin löydän elämästä ilon aiheita. En halua katsoa edes uutisia koska sieltä tulevat surulliset asiat saavat minut entistä synkemmäksi. Mitä enemmän olen yksin, sitä enemmän ajattelen kuolemaa. Siksi olen ystävieni kanssa paljon tekemisissä jotta minusta tulisi edes vähän iloisempi. Mutta sitten ku he eivät välitä, tylsistyn kuoliaaksi ja lamaudun paikalleni.

Minusta tuntuu ettei ystävätkään enää auta. Minusta kaikki on tyhmää, kaikille yksinkertaisille asioille nauraminen ei ole minun juttuni. Kun en ole mikään tyhjännauraja. En ymmärrä miten voi olla onnellinen. Kun hymyilen, se ei ole koskaan aitoa hymyä.

Haluan kuolla...
4602
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Mulla ihan sama tilanne, aika helvettiä elämä. Oikeestaan ite kai olen syyllinen, pelkästään vääriä valintoja tehnyt. Lamaantunut olen ja nauran enää harvoin. Ulkopuolisille osaan kyllä esittää että hyvin menee, mutta todellisuudessa oon yksin synkät ajatukset mielessäni:(

Äänestä

Minulla alko elämä taas vähäksi aikaa hymyileen kun lukkiin jonku uutisen että joku korkea massainen kaasu pilvi on tulossa maata päin ja törmäys olisi 2014, joten jos kattos vielä ton ilmiön.. kun edellinen oli vuoden 2000 maailman lopun odottelu.

Äänestä

minäkin olen masentunut,jumittunut ja ystäväni kadottanut........kaikki alkoi n.10vuotta sitten ja siitä eteenpäin olen pitänyt kulisseja pystyssä,mutta näen romahduksen merkkejä,en jaksa enään.

Äänestä
  • Masennukseen saa apua. Lääkityskin voi auttaa tosi paljon. Vertaisryhmistä tai harrastuksista voi saada uusia tuttavia. Masennuksesta voi nousta. Toimikaa!

    Terv. Itsekin masentunut

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


miinuksenpuolella kirjoitti:

Nykyään kaikki on tuskaista, harvoin löydän elämästä ilon aiheita. En halua katsoa edes uutisia koska sieltä tulevat surulliset asiat saavat minut entistä synkemmäksi. Mitä enemmän olen yksin, sitä enemmän ajattelen kuolemaa. Siksi olen ystävieni kanssa paljon tekemisissä jotta minusta tulisi edes vähän iloisempi. Mutta sitten ku he eivät välitä, tylsistyn kuoliaaksi ja lamaudun paikalleni.

Minusta tuntuu ettei ystävätkään enää auta. Minusta kaikki on tyhmää, kaikille yksinkertaisille asioille nauraminen ei ole minun juttuni. Kun en ole mikään tyhjännauraja. En ymmärrä miten voi olla onnellinen. Kun hymyilen, se ei ole koskaan aitoa hymyä.

Haluan kuolla...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu