Tervehdys,
onko esillä ollut mitään arvioita tulevaisuuden hoitokeinoista ja siitä, milloin esim. geenihoito tai hiusten kloonaus voisi olla saatavilla oleva hoitomuoto tavalliselle ihmiselle? Voikohan esim. viidessä vuodessa tulla toimiva hoito, vai onko moisen toivominen silkkaa utopiaa?
Olen 26-v mies ja kaljuunnun ohimoilta ylöspäin. Äitini vaari kaljuuntui tietääkseni samalla tavalla ja on nyt 75-veenä melkein kokonaan kalju. Siksi pelkkä hiustensiirto itselläni arveluttaa, jos tavaraa kuitenkin lähtee kokoajan lisää päästä.
onko esillä ollut mitään arvioita tulevaisuuden hoitokeinoista ja siitä, milloin esim. geenihoito tai hiusten kloonaus voisi olla saatavilla oleva hoitomuoto tavalliselle ihmiselle? Voikohan esim. viidessä vuodessa tulla toimiva hoito, vai onko moisen toivominen silkkaa utopiaa?
Olen 26-v mies ja kaljuunnun ohimoilta ylöspäin. Äitini vaari kaljuuntui tietääkseni samalla tavalla ja on nyt 75-veenä melkein kokonaan kalju. Siksi pelkkä hiustensiirto itselläni arveluttaa, jos tavaraa kuitenkin lähtee kokoajan lisää päästä.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Mä tarkoitan tän ihan ystävällisesti ja rakentavasti, vaikka ehkä vastauksen sisällöstä voisi kuvitellakin sävyn v***uiluksi...
... paras ratkaisu tohon kaljuuntumisongelmaan on yrittää vaan sopeutua tilanteeseen ja hyväksyä se muutos itsessään. Jotkuthan jopa tahallaan ajaa loputkin hiukset pois, ja kieltämättä se onkin paremman näköinen ratkaisu, kuin esim. iso aukko päälaella.
Toi ratkaisu on paras siksi, että kun sä oot itsetunnossasi vahvistunut sen suhteen, että toi on osa sua, niin sä oot paljon vahvempi ihmisenä, eikä sun elämäsi oo kiinni sellaisessa marginaalisessa sivuseikassa kuin hiusten määrä.
Vaihtoehtoisesti sä voit tietysti tehdä/teettää/käyttää vaikka minkälaisia hoitoja, lääkkeitä, aineita, hiustensiirtoja jne. - ja todeta, että jos ne yleensä mitään auttaa, niin niillä KAIKILLA on myöskin sivuvaikutuksensa ja/tai komplikaationsa.
Haluutsä niitä sivuvaikutuksia todella, vai pystyisitkö vain hyväksymään muuttuvan itsesi?
Ole mies.
Joo tiedän tuon näkökulman.
Oon vaan ollut aina "söpö" poika enkä mikään miehekäs korsto. Että epäilen, että tuo kalju ei pue minua, uskoisin näyttäväni enemmän janne holmenilta kuin bruce willikseltä.
Silleen.. ja ainahan voi punnita vaihtoehtoja, ennen kuin päätyy mihinkään ratkaisuun
Oot oikeessa, aina kannattaa ja pitääkin punnita vaihtoehtoja.
Vielä haluaisin kuitenkin korostaa, että sillä ei siis oo mitään merkitystä, että pukeeko kalju sua vai ei. Sä voit olla söpö tai korsto - sillä ei oikeasti ole mitään merkitystä. Sillä, miltä me näytetään, ei oikeesti ole mitään merkitystä, vaikka sitä niin älyttömästi rummutetaan tänä päivänä, että sillä muka olis merkitystä.
Kaikki, millä on jotain väliä, on se, mitä sä OLET (ja tietty jossain määrin silläkin, mitä sä olemisesi ja ajatustesi pohjalta teet).
Usko vanhempaa miästä! :)
Sä voit olla loistava tyyppi ja näyttää kurassa rypeneeltä porsaalta - tai sä voit olla tarkasti puunattu ja viimeistelty kusipää. Kaikki on mahdollista, eikä se, että ootko sä loistava tyyppi vai kusipää ole mitenkään pääteltävissä siitä, näytätkö sä porsaalta vai "hyvältä".
Tällaista filosofiaa...! :)
Yksi hyvin tärkeä pointti on se, että mulla ei ole akkaa, ja pelkään, että tämä ei tule helpottamaan sen asian korjaamista tulevaisuudessa. Satun olemaan naisten(kin) kanssa jo nykyisin epävarma. :i
Ton epävarmuuden kanssa on vähän silleen, että mihin sä milloinkin satut itseäsi vertaamaan. AINA löytyy jätkiä, jotka kävelee baariin ja heti on perässä lauma naisia. Arvaa kuinka helppoa sellaisen jätkän on tyytyä yhteen naiseen? Ja kun se ei tyydy, niin kuinka kovasti sellaista jätkää pidemmän päälle arvostetaan? Mietipä tätä.
Siitä jätkästä tulee oman "vetovoimaisuutensa" uhri. Kohta ei enää kukaan ota sitä vakavasti siinä vaiheessa, kun pitäis alkaa pidempiaikaista kumppania löytymään.
Ai niin, mä ite oon lisäks lihava, ja ollut erittäin epävarma minäkin. Mä nyt kuulostan papukaijalta kohta, mutta ei näillä asioilla vaan oo mitään todellista merkitystä. Rakkaus EI TODELLAKAAN KATO PINTAA.
Mut tähän saumaanhan toi media just iskee - kato, kaikella epävarmuudella ja turvattomuudella yritetään käydä kauppaa. Sulle uskotellaan, että sulla on nyt tällainen ja tällainen pulma, että sulle saataisiin sitten myydyksi siihen joku "apu". Ja osa ihmisistä juoksee laumana, koska ne uskoo, että kohta niitäkin rakastetaan.
Entä jos sä ootkin se, joka tajuaa, että se todellinen kipupiste ei olekaan tuossa? Entä jos sä oivallatkin, että SUN pitää rakastaa omaa itseäsi?
Okei. Joku pinnallinen Cosmojen, Reginoiden, SinäMinä:jen, yms. roskalehdistön ja muun median "uhri"-tyttö on mennyt tohon samaan ansaan, ja odottaa nyt löytävänsä sen "täydellisen" kiiltokuvapojun. Mitä sä oot mieltä - kummasta se kertoo enemmän, siitä tytöstä vai siitä pojusta?
Haluatko SINÄ olla sellaisen ihmisen kanssa, mitä tuo homma siitä tytöstä paljastaa?
Usko pois: se, että löydätkö sä "akan" vai et, on enemmän kiinni sun ajatuksista ja "pään sisäisestä maailmasta", kuin siitä, miltä sä milloinkin näytät.
Mä ehdotan, että sä alat tutkimusmatkan itseesi. Mieti, mitä SINÄ haluat elämältä, minkälaisia asioita SINÄ arvostat ja mitä et arvosta. Mieti juttuja - jos sä huomaat arvostavasi vähän pinnallisia ja "kevyitä" asioita, ala muuttamaan niitä. Hae todellista merkitystä, oikeaa rakkautta. Löydä ITSESI, älä sitä, mitä sulle halutaan MYYDÄ. Älä mee massan perässä, massa yleensä vaan valuu vailla omaa tahtoa.
Arvaa mitä tapahtuu, kun sä löydät oikean itsesi?
:)
Niin,
olet täysin oikeassa. Olen kyllä täysin tietoinen tuosta ja olen aiemmin aika paljon ajatellut asioita ihan muiden syiden vuoksi kuin tämän kaljuuntumisen. En oo kuitenkaan oppinu rakastamaan ainakaan vielä itseäni, ehkä joskus vielä.
Mä arvasin, että sä et oo niin tyhjä, kuin miltä muutamat sanat sun ekassa viestissä vaikutti... :)
Se on tosi pitkä ja hidas prosessi, toi ittensä rakastaminen - ja koko ajan on vaarassa astua niihin ansoihin, mitä tossa ympärillä vilisee. Sitä lankeaa niin helposti kuvittelemaan, että hyväksyntää ja rakkautta voi ostaa "purkista" tai milloin mistäkin.
Tutustu tunteisiisi ja ajatuksiisi ja hyväksy ne yksi kerrallaan, toivota tervetulleiksi. Älä estä niitä tulemasta, älä piilottele niitä, vaan arvosta niitä ja sitä, että just SULLA on noi hienot, aidot ja vahvat fiilikset (olivatpa surullisia tai iloisia).
Puhu niistä ja/tai kirjoita niistä (sä tunnut osaavan kirjoittaa, nimittäin ;) ), pengo niitä ja rakasta ( = hyväksy, halua, suojele ja pidä kallisarvoisina) niitä.
HYVÄÄ MATKAA, KAMU! :))
Itse olen aloittanut kaljuuntumisen hoidon.
Nykyään kun ON tehokasta lääkehoitoa kuitenkin tarjolla. Ihan sellaista hoitoa joka on tieteellisesti todistettu tehoavan. Mitään ei menetä jos kokeilee.
Rogaine (apteekista ilman reseptiä) esim. ei aiheuta oikeastaan mitään sivuvaikutuksia. (paitsi mahdollisesti kutinaa hiuspohjassa hoidon alkuvaiheessa)
Procepia/gefina taas aiheuttaa sivuvaikutuksia vain harvoin ja vakavat sivuvaikutukset ovat erittäin harvinaisia.
Jos asiaa lähdetään halkomaan niin voidaan todeta että voit saada vakavia sivuvaikutuksia jopa päänsärkytableteista. Voit myös joutua salamaniskun kohteeksi ukonilmalla.
Tee niinkuin parhaalta tuntuu. Jos koet, että ajatus kaljuuntumisesta ahdistaa, voit tehdä sille jotain - ei se ole mikään häpeä että pitää omasta ulkonäöstään huolta.
-Jope
tilanne, että olin oikeastaan jo jollain tasolla hyväksynytkin, että hiukset lähtee. Sitten satuin kuitenkin tälle palstalle ja luin noita juttuja gefinasta ja siitä, kuinka halpaa se on. Sitten kuulin erään parturin jutun radiosta, jonka tuolla jossain aiemmassa viestissäkin olen kertonut.
Pääsanoma siinä oli, että ainut kerta, kun hän on nähnyt tukan kasvavan takaisin miehelle, jolla oli jo suuri harvennus käynyt, oli kaveri, joka käytti lääkitystä suurentuneeseen eturauhaseen.
Nyt olen käyttänyt gefinaa kymmenen kuukautta ja olen erittäin tyytyväinen tuloksiin. Harventunut alue on silminnähden tuuheutunut ja kyllä se vaan kummasti on mielialaa kohentanut, vaikka siihen harvenemiseen olikin ensin jo alkanut tyytyä. Itselläni ei ainakaan vielä ole ollut oikeastaan mitään sivuoireita, että senkin puolesta on mennyt hyvin.
Sanoisin, että eipä siinä nyt mitään ainakaan menetä, vaikka kokeilisikin ja vielä kuinka helppoa on silloin tällöin napata gefinan palanen, ei paljoa rasita.
Rogainea olen jo käyttänyt mutta se kutittaa päänahkaani ja noin viiden kuukauden käytön jälkeen jätän sen nyt pois, koska hiusraja on siirtynyt toiselta ohimolta ylöspäin. Moinen kutina voi pitkäaikaisena jopa tiputtaa tukkaa, luulen ma.
Gefinaa en oikein haluaisi testata, kun täällä lukee joka toisessa viestissä että tissit kasvaa ja potenssi kärsii. Joku kirjoitti että oireet ovat jääneet, vaikka on lääkityksen jo lopettanutkin. Pelottavaa.
ole tuon rogainen kanssa jaksanut lähteä läträämään. Gefinasta ei ainakaan tämän kymmenen kuukauden aikana ole tullut mulle mitään oireita.
Ihmettelen kyllä muutoinkin, jos oireita niin pienellä käytöllä tulee, mitä gefinaa tarttee käyttää.
Eikös ne mahdolliset oireet ole noilla eturauhaslääkitystäkin käyttävillä minimaalisen pienet ja hiustenlähtöön riittää sentään murto-osa verrattuna siihen lääkitykseen. Itsellä on kyllä muksut tehtynä ja "peli" toimii muutenkin, että en oikein osaa hätäillä. Tissitkin on muijalla kyllä ihan eri luokkaa, kuin itsellä.
Minkälaisia annoksia otat? Entä onko sivuoireita ollut lainkaan?
piirtein neljäsosa gefinatabletista/pvä. Tosin joka viikko jää päivä tai kaksikin väliin. Tällä ei tämän palstan kirjoitusten, eikä omien kokemuksienikaan mukaan ole vaikutusta tehoon.
Itse en ole kyllä huomannut mitään sivuoireita. Tosin kuka sitä ihan täysin terve on. Jossain vaiheessa esim. tuntui nivusissa pientä kivistystä, mutta en tiedä johtuiko esim. urheillessa tulleesta lievästä venähdyksestä tms. Koska harrastan liikuntaa jonkin verran. Tämäkin oli ihan ohimenevää ja niin lievää, että ei siihen juuri huomiota kiinnittänyt.
Mitään sen kummempia oireita en ole itsessäni huomannut, enkä tuota mainittuakaan tosiaan tiedä mistä johtui. Halut on aina olleet sitä luokkaa, että ei ole potenssiongelmiakaan tarvinnut pelätä. Sperman väriin/kautta koostumukseen en ole kyllä paneutunut, mutta mulle ihan sama mitä se on.
En tiedä sitten olenko vain yksi onnekkaista, jolle ei mitään oireita tulekaan. Ihmetyttää kyllä tänne noi lisääntyneet valitukset oireista, koska lääketieteenkään mukaan, niitä pitäisi esiintyä aniharvalla käyttäjistä ja tuskin koko Suomessakaan noita käyttäjiä kuitenkaan nyt niin hirveästi on. Itselläni ei ainakaan mitään syytä ole paskaakaan puhua, jos oireita tosiaan olisi, helppokos niistä olis anonyyminä tänne kertoa.
Enkä edes ole minkään lääkefirman edustaja.
Tyytyväiset käyttäjät harvemmin kirjoittelevat tällä palstalle - ihan siksi että heillä ei ole mitään valittamista! Tästä syystä vaikuttaa siltä että sivuoireet olisivat yleisiä. Kuten jo totesin, rintojen turvotusta saati sitten kasvua, esiintyy harvemmalla kuin yhdellä käyttäjällä tuhannesta.
On kuitenkin luonnollista että he, jotka joutuneet kärsimään, kirjoittelevat siitä ahkerasti.
Joskus "miehenä oleminen" on sitä, että hyväksyy sen että jokin, esim. kaljuuntuminen, häiritsee itseä ja siten myös ymmärtää tehdä asialle jotain.
Sellainen ihminen joka pystyy "sopeutumaan" jokaiseen vastoinkäymiseen täysin, ja jota ei mikään vaivaa, on psykoottinen.
Jotkut eivät sitä hyväksy ja luulevat ettei ongelmaa ole vaikka pään päällä onkin pläntti.
Toisilla ei ole varaa tai edellytyksiä saavuttaa
tuloksia hoidoilla ja sitten paasaavat palstalla
kuinka tulla toimeen tosi miehen näköisenä.
Valveutuneet toteavat ongelman, aloittavat hoidon
ja ongelma ei enää häiritse normaalia elämää nyt
kun ensi kertaa lääketieteellä on tarjota ongelmaan apua.
Ongelmalle (niin hiustenlähdölle kuin muillekin ongelmille) jotain tekeminen on muuten hyvin usein jo itsessään henkisesti helpottavaa, vaikka tuloksia ei heti näkyisikään. Ei tarvitse ainakaan seistä toimettomana niinkuin tikku paskassa ja vaan miettiä että "tässä sitä mennään".
Uusia hoitoja on kehitteillä, mutta niiden tuleminen tavallisen pulliaisen ulottuville voi kestää vielä pitkään. Jos rehellisiä ollaan, niin en usko seuraavan 10 vuoden sisällä tapahtuvan mitään mullistavaa tällä saralla. Mutta ennen pitkää varmasti.
Ja ylipäätänsäkin on tavallaan älytöntä haaveilla jostain tulevaisuuden hoidoista, koska elämä on tässä ja nyt. Pitää löytää itselleen parhaiten sopiva ratkaisu kaljuuntumiseen tällä hetkellä saatavilla olevista vaihtoehdoista, ja yrittää nauttia elämästä niin hyvin kuin suinkin mahdollista.
En nyt haaveilumielessä kysynyt, vaan siksi, että jotain eturauhaslääkkeitä ei viitsisi ruveta syömään sillä mielellä, että näitä vedetään nyt loppuelämä..