Koska on järkevintä kertoa raskaudesta mummulle, papalle, ystäville ja muille...koska te olette kertoneet?
Koska kertoa ystäville?
Sirkku
82593
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
niin järkevintä?? Kai sen voi kertoa vaikka heti tai olla kertomatta, kyllä he sen sitten aikanaan itsekkin huomaavat...eikö
Yleensä jotkut immeiset odottaa kriittisen kolmen kuukauden yli ja vasta sitten kertovat...itse en tiedä maltanko olla hiljaa...
Itsehän sinä sen paremmin tiedät, miltä sinusta tuntuu; halautko kertoa vai odottaa.
Itselleni uutinen oli niin suuri etten pystynyt pitämään sitä sisälläni. Kuulin tulleeni raskaaksi, kun olin 8 vk:lla ja sen jälkeen kuuli ensin ukko, sitten mutsi & faija -> siskot -> kaverit tuossa järjestyksessä. Sain niin paljon onnitteluja, että oli ihana tunne, kun toiset välitti asiasta.
Tuo kolmen kuukauden riskiaika on mielestäni suurta liioittelua, sillä keskenmenon voit myös saada senkin jälkeen ihan hyvin. Ja jos niin huonosti sitten käy, ihmiset kyllä normaalisti tietävät, että se on luonnon päätös ei sinun.
kertoisin vasta myöhemmin tai antaisin kaikkien huomata itse. Miehelle kertoisin heti ja jos muille kertoisin niin seuraavat oisi mummut ja papat, veljet ja puolison sisarukset sekä ystävät. Muille sitä ei tarvi "mainostaa", kyllä ne joskus sais sen sitte tietää. Ja oikeastaan ois ihan kiva olla silleen salamyhkäsesti se alku aika... =) Onnellista odotusta sinulle!!!
Ennen raskautta ajattelin kertovani tulevasta pienokaisesta varmaakin heti kaikille. Toisin kuitenkin kävi. Koska vaavia ei kuulunut yrityksistä huolimatta kuukausiin ja lopulta vuosiin niin tulin varovaisemmaksi. Nyt kun keväällä tämä onnen hetki sattui lopultakin kohdalle ja vieläpä ihan luonnollisesti ajattelimme olla hieman varovaisia. Vain muutama lähin ystävä sai jakaa ilomme ja jossain vaiheessa kerroimme tuleville isovanhemmillekin uutisen. Mutta vasta kolmannen kuukauden jälkeen alkoi itsestäkin tuntua paljon vaputuneemmalta ja aloin lopulta iloitsemaan yhä enemmän ja enemmän tästä pienestä elämästä joka kasvaa huimaa vauhtia sisälläni. Joten vasta sen jälkeen tuntui luonnolliselta kertoa aivan vapaasti kaikille että meilleppä syntyykin vauva!
Kerro siis silloin, kun tuntuu parhaimmalta ja voit olla luottavasin mielin raskaana. Ja jos kuitenkin jostain syystä raskaus keskeytyy, niin kyllä ihmiset ympärillä ymmärtävät asian. Ja toisaalta osaavat olla myös mukan surussa.
Tähän asti olen löytänyt jo kaksi rajaa joihin minun pitäisi odottaa, vaikka kertoa haluaisin...
1. neuvolakäynti - raskauden "virallistaminen"
1. UÄ-käynti - "kaikki hyvin" ja "isäkin osallisena"; raskaus konkretisoituu kun näkee
Tiedä häntä, itse kerroin sydänystävälleni heti, mutta muut saavat odottaa.
Nyt olet ymmärtänyt jotain väärin. Ei ole olemassa "rajaa, joihin pitäisi odottaa". Voit kertoa ihan silloin, kun vaimosi kanssa yhdessä päätätte. Juuri silloin on sopivin aika.
Hehheh,
Olisi pitänyt laittaa virkkeeni lainausmerkkeihin; en tarkoittanut että olisi olemassa mitään "todellista rajaa."
Mainitsemani "rajat" olivat muiden mielipiteitä asiaa heiltä kysyessäni.
Itse kysyn aina toisten mielipiteitä, mutta teen kuten parhaaksi näen.
Ja tarkennukseksi vielä; vaimo ei ole "toinen" vaan hänen mielipiteensä on 50% yhteisestä mielipiteestämme.
Hyvää kesää :-)