Kärsin niin pahasta esiintymispelosta, etten usko selviäväni yliopistosta. Lääkkeitä en ole vielä uskaltanut kokeilla, ja eiväthän ne poista jännitystä, vaan ainoastaan oireet. Jos jännitys saa minut lukkoon siinä määrin, etten saa sanaa suustani, niin auttavatko lääkkeet tähän? Mitä hyötyä on siitä, etten näytä jännittyneeltä, jos en kuitenkaan pysty sanomaan mitään ymmärrettävää? Onko teillä huonoja kokemuksia jännityslääkkeistä? Olen harkinnut mykäksi rupeamista. Ehkä saisin vapautuksen esitelmistä.
Mitä jos ryhdyn mykäksi?
KKKKKKK
142596
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Tatuoi ottaasi että sairastan sos pelkoja
jo helpottaisi oloasi koska sinua pidettäisiin vähä älyisenä ja puhuttaisiin kuin lapselle.
niinku hammas lääkärini kun kerroin sos peloista.
sen mielessä Äoni laski välittömästi sadalla ja ikäni vähintään puolella.
Voisin tietysti myös hankkia aivovamman, jolloin taatusti saisin vapautuksen enkä luultavasti enää haluaisikaan opiskella tai tehdä mitään.
Miksi opiskelet jos et halua? Lopeta ihmeessä itsesi kiusaaminen, et ole luotu opiskelijaksi, jos sulla on kerran noin paha olla. Olet selvästi kiinnostunut jostain muusta, joka tekee sinut onnelliseksi. Sinä sairastut pahasti jos et ymmärrä itseäsi, mitä sinä haluat tehdä, mikä tuntuu kivalta. Heti kun tajuat sen aloita sitten siitä.
viestejä !! mulla on ihan sama ongelma. juuri aloittanut yliopiston ja tuntuu etten selviä jännittämisen ja esiintymispelon takia. mietin aina valmiiksi miten voisin välttää mahd. tulevia esiintymisiä ja suun aukomisia. mistä helv. tällanen pelko tulee kun muuten oon tosi sosiaalinen tyyppi ja paljon ystäviä löytyy. ei pysty ymmärtään..
Oletko harkinnut esim. hitsarin ammattia? Tienaa hyvin ei tarvitse turhia jupista.
Jo alapa mykäksi, jos siltä kerran tuntuu. Mitäpä tuota suotta hölöttämään. Mutta älä sitten odota, että toiset ymmärtävät sinua. Ei ne voi, kun et kerro heille mitään.
Jos olet noin nuori, että opiskelet vielä, niin onhan niitä hiljaisia ammatteja muitakin. Kirjaston hyllyjentäyttelijä, arkistonhoitaja, kopiointikoneenhoitaja, pulloautomaatinhoitaja, sikalanhoitaja, ems. Vaihda alaa. No, toi oli vitsi. Oikeasti olen sitä mieltä, että ehkä nyt tällähetkellä vaadit jotenkin liikaa itseltäsi. Opiskelu luo tietysti paineita. Myöskin jos et saa toteuttaa itseäsi kunnolla. Voi olla että viihtyisit jossain muussa kuin opiskelijan roolissa. Ei meitä kaikkia ole luotu lukijaksi. Itselläni on ihan eri ammatti, mutta harrastuspohjalta löysin luovan ammatin itselleni käsitöistä ja askartelusta. Minä tajusin vaan, että en halua hyödyttää rahallisesti toisia ihmisiä tekemällä sellaista mistä en kunnolla pidä. Osasin vahingossa puhua reilusti vain siitä siitä ongelmasta ja nyt olen yleishyödyllisessä järjestössä töissä tehden itsenäistä työtä. Toivoisin että esimerkkini rohkaisisi sinua tutkimaan itseäsi, mikä on se mistä sä pidät jos ei esiintyminen niin, ehkä kirjat tai lukeminen, lapset, eläimet tai luonto. Jopa raskas ruumiillinen työkin voi olla toiselle se just hänen juttunsa. Oma mieheni työskentelee taas aina ulkona, ja se on ehdottomasti hänelle ainut tila missä viihtyy työssä.
Kannattaa kokeilla sitä propralia ja vähentää
kofeiinin ja muiden keskushermostoa kiihoittavien
aineiden käyttö, sillä ne lisäävät pelkoja.
Aina voi pitää mukana muun lääkityksen lisänä 100 mg aspiriinia entero vatsayst., vähentää psykosomaattisia oireita. Kyllä sinne yliopistoon kannattaa mennä, eikä ole väärin käyttää lääkitystä, jos hermostosi on herkistynyt. On paljon parempi käyttää lääkitystä, jos niiden avulla voi elää normaalisti ja nauttia elämästä, kuin kärsiä ja eristäytyä. Se on vaan niin, että toiset ovat hermostoltaan herkempiä, eikä sitä lääkkeiden käyttöä tarvitse mainostaa. Huolehdi myös ettei
verensokeri pääse laskemaan, eli ei liian pitkiä
ruokavälejä. Kahvin juominen laskee tehokkaasti verensokeria lisäämällä adrenaliinin määrää, mikä nostaa verensokeria, joka lisää insuliinin eritystä, mikä taas laskee verensokeria, eli se on yksi asia mikä lisää sis. stressiä ja pelkoa, pelot lisäävät adrenaliinia j.n.e, joten kierre on valmis. Paniikkihäiriö, masennus, paranoidinen skitsofrenia ovat sellaisia tiloja joissa kannattaa ottaa huomioon, ettei muodostu liikaa sis. tai ulkoista stressiä, oikea lääkitys on tärkeä asia.
Jos vain kantti kestää ja pystyt tunnustamaan sairautesi sekä itsellesi että muille, niin varmasti yliopistossakin on joku, jonka kanssa erityistilanteista sovitaan. Menet sen ihmisen luokse, kerrot miten asia on ja mikä on ongelman nimi niin voi hyvinkin olla, että saat suorattaa suulliset tehtävät korvaavasti. Tietysti vaatii uskallusta ja rohkeutta mennä hoitamaan ko. asiaa. Itse tein näin paniikkihäiriöni vuoksi jo nyt lukiossa ollessani, ja hyvin meni. Tosin taas ei mahda päästä ovesta ulos ollenkaan..roskien vieminen on liikaa, mutta suullisia esitelmiä yms. juttuja ei sentään ole.
Voimia ja jaksamista!
Olen ihan oikealla alalla, mutta yliopistossa joutuu aina vähän esiintymään. Valmistuneena saan sitten olla vaikka erakko, jos haluan. Eli en helvetissä rupea hitsariksi, vaikka sitten voisin hitsata suuni kiinni.
Onhan tuollainen pelko niin normaalia opiskelua haittaavaa, että siihen kannattaa hakea apua. Masennuslääkkeissä on sellaisia, jotka auttavat sosiaalisten tilanteiden pelkoon, käy lääkärillä ja kerro lääkärille reilusti ja suoraan kaikki mikä saattaisi vaikuttaa asiaan. Lääkärin kautta voit myös hakeutua psykoterapiaan. Joskus lyhytkin hoito tuo hyviä tuloksia ja KELA korvaa ainakin osan, jos kysymys on työkykyä (tai tulevaa työkykyö, kunhan olet valmistunut) ylläpitävästä terapiasta. Jostainhan pelot juontavat juurensa.
Järki sanoo, että tilanteet eivät ole hengenvaarallisia, mutta elimistö väittää toista. Eli jossain tunne- ja lihasmuistissa on ikäviä kokemuksia, jotka laukeavat päälle kun pitäisi pystyä pitämään puheenvuoro omasta aiheesta.
Kannattaa myös antaa itselleen siedätyshoitoa, eli hankkiutua pikku hiljaa tilanne tilanteelta opettelemaan esillä olemista. Sinua tuskin lohduttaa, että esiintymispelko on ihmisten yleisin pelko. Et ole ainoa. Sellaisetkin esiintyjät, jotka vaikuttavat itsevarmoilta yleensä jännittävät, ainakin ennen esiintymisen alkua.
Jokainen esiintyminen saa pelkäämään enemmän. Minusta tämä on tavallaan ihan järkiperäinenkin pelko. En halua nolata itseäni, koska tiedän ihmisten osaavan olla inhottavia. Ihminen tuntee itsensä vähän kuin saaliseläimeksi puhuessaan suuren joukon edessä. Tujotus on osoitus vihamielisyydestä.
Ei, minä en halua halua "parantua" pelostani. Haluan vain olla esiintymättä, koska olen siinä niin huono. En voi oppia siinä paremmaksi aivan kuten en voi oppia paremmaksi laulajaksi. Olen lahjaton sillä saralla. Eikä se haittaisi, ellei esiintyminen olisi pakollista koulussa. Miksi en saa olla huono esiintyjä ja jättää esiintymisen niille, jotka sen osaavat? Miksi minut pitää pakottaa tekemään pelle itsestäni? Älkääkä viitsikö väittää, että opettelemalla oppii esiintymäänkin. Ei opi, kun ei halua oppia. Mykäksi ryhtyminen tuntuu fiksuimmalta vaihtoehdolta.
Onko ihan reilua, että minun olisi syötävä epämääräisiä lääkkeitä, jotta pystyn suoriutumaan yhteiskunnan asettamista vaatimuksista? Tai käytävä terapiassa, mikä olisi minulle äärimmäisen epäluonnollista. Yhteiskunta ei arvosta minun kaltaisiani ihmisiä, jotka eivät halua olla esillä. Ehkä fiksuinta olisikin sanoutua irti koko touhusta, kadota Venäjälle erakoksi. Mihinkään uraputkeen en kuitenkaan halua. Turhuutta kaikki.
Ite en oo yliopistoo menny ja lukionki jätin kesken just ton jutun takii. Tarkotus ois jatkaa kyl. Mut siis ainakin lukiossa ja ammattikoulu asteella on mahollista et hankkii lääkärin todistuksen ettei voi esiintyä, eikä tarvitse pitää esitelmiä sun muita vaan hoitaa kirjallisena. Toki se on ikävää selitellä kavereille ja muille ryhmässä olijoille, varsinkin nuorena ku porukat ei voi ymmärtää tällast paniikin omasta jännitystä. Onneks kyl mitä vanhemmaks tulee ni sitä paremmin ymmärtää et asiaan ei löydy parannuskeinoa lääkkeistä (vaikka saahan niillä just noi fyysiset haitat piiloo), mut ite oon ainaki avoimemmin pystyny puhuu asiasta ja sanoo suoraa ihmisille etten pysty :) jotkut ymmärtää jotkut ei, aika sama mulle kun en asialle mitään mahda.
Propralista tältä palstalta, siitä näyttäisi olevan apua. Oli muuten nimimerkillä vapisija.
Sinulla muodostuu liikaa stressihormooneja, joita aivosi kemia ei pysty käsittelemään, mutta myös ikä ja kokemus parantaa. Pure hampaat yhteen ja puske eteenpäin. Tsemppiä!