Mä jätin mun poikaystävän 2 kuukautta sitten. Vanhempieni painostuksesta oikeastaan. Ne ei hyväksyny meidän suhdetta. Monesta syystä.. En niitä ala tässä nyt luettelemaan.
Tämä poika kärsi syvästi, ja mä loukkasin sitä tosi pahasti. Jätin sen, vaikka rakastin sitä. Oon tapaillu kahta poikaa (molempia kerran) tän kahden kuukauden aikana, mutta jätin molemmat jutut ekojen treffien jälkeen siihen. Niistä ei tule mitään.. Mä olen vieläkin kiinni mun exsässä. Kai mun pitää tosiaan jo pikku hiljaa myöntää, että se on mun ex..
Kuulin, että se seurustelee nykyään jo toisen kanssa. Mä en pysty elämään ilman sitä. Mutta en aio enää sanoa sille mitään.. En voi pilata sen elämää kahta kertaa.
Mä en vaan jaksa enää.. En sitten halua mitään tyhmää vittuilua vastaukseksi. Kunhan purin sydäntäni tänne. Ei mulla ole ketään, kelle kertoa..
Tämä poika kärsi syvästi, ja mä loukkasin sitä tosi pahasti. Jätin sen, vaikka rakastin sitä. Oon tapaillu kahta poikaa (molempia kerran) tän kahden kuukauden aikana, mutta jätin molemmat jutut ekojen treffien jälkeen siihen. Niistä ei tule mitään.. Mä olen vieläkin kiinni mun exsässä. Kai mun pitää tosiaan jo pikku hiljaa myöntää, että se on mun ex..
Kuulin, että se seurustelee nykyään jo toisen kanssa. Mä en pysty elämään ilman sitä. Mutta en aio enää sanoa sille mitään.. En voi pilata sen elämää kahta kertaa.
Mä en vaan jaksa enää.. En sitten halua mitään tyhmää vittuilua vastaukseksi. Kunhan purin sydäntäni tänne. Ei mulla ole ketään, kelle kertoa..
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kuule, kirjoita päiväkirjaa, niin minä aikoinani tein ja nyt niitä näin 25 vuoden jälkeen on ihana lukea. Tiedätkö nyt et siihen jaksa uskoa, mutta kaikki mikä ei tapa todellakin vahvistaa, tulet sen itsekin näkemään, kun elämänkokemusta karttuu. Tunteet täytyy vain käydä läpi, itkeä, surra ja kirjoittaa, ja kyllä, aivan varmasti rakastua uudelleen, ja uudelleen.
Olen kirjoittanut jo monta vuotta.. mutta en tiedä, auttaako se. Kiitos kuitenkin..