Haluaisin kuulla sijaisvanhemmilta kokemuksia vauva-ikäisinä sijoitetuista lapsista!
Siis: halusitteko että teille sijoitetaan juuri vauva-ikäinen?
Miten vauva alkoi kiintyä teihin?
Miten sijoitetun vauvan hoito poikkesi "normaalin" (biologisen) vauvan hoidosta?
Miten usein ja kuinka pitkiä tapaamiset bio-vanhempien kanssa olivat?
Missä tapaamiset olivat ja kuinka ne sujuivat?
Jos sijoituksesta on jo pidempi aika, jäikö lapsi teille vai palautuiko takaisin bio-perheeseen?
Kiitos jo etukäteen vastanneille!
Näitä kysymyksiä pohtii tuore vauvan sijaisäiti.
Vauva-ikäinen sijoitettu
*mami*
10
5995
Vastaukset
- hei
Emme alunperin tahtoneet vauvaa.
Lapsi oli pahasti kiintymyssuhdehäiriöinen 4kk ikäinen. Aluksi tuntui pahalta kun hän ei halunnut läheisyyttä, niinkuin yleensä sen ikäiset.
Hoito poikkesi nimenomaan tuon edellisen ongelman osalta. Onneksi vuosi on tuonut tähänkin ongelmaan jo ratkaisun;)
Tapaamiset on kerran viikossa 3h vanhempien luona. Uskoisin että sujuvat hyvässä hengessä, en itse ole paikalla.
Lapsi asuu edelleen meillä,uskoisin että ainakin seuraavan vuoden vielä, koska ei ole tapahtunut mitään parannusta vanhempien päihteiden käytön suhteen. Varmasti vielä sen jälkeenkin.- FEROZA
pyysin saada poikani lasten psykiatrille että tutkittaisiin onko kiintymyssuhdehäiriö. näin pienelle sitä ei kuulemma voi tehdä. poikani oli silloin n. 5-6 kk.
kuinka teillä se on voitu todeta?
vai oliko tämä taas sossujen päähänpisto?! siis minun tapauksessani. meillä on pojan kanssa aina ollut hyvä ja lämmin suhde, näin lukee myös papereissa. pelkäsikö sossut että psykiatri sanoo niinkuin asia on, eli lapsi ei kärsi mistään, paitsi äidin puutteesta... - Hyvä, hyvä!
FEROZA kirjoitti:
pyysin saada poikani lasten psykiatrille että tutkittaisiin onko kiintymyssuhdehäiriö. näin pienelle sitä ei kuulemma voi tehdä. poikani oli silloin n. 5-6 kk.
kuinka teillä se on voitu todeta?
vai oliko tämä taas sossujen päähänpisto?! siis minun tapauksessani. meillä on pojan kanssa aina ollut hyvä ja lämmin suhde, näin lukee myös papereissa. pelkäsikö sossut että psykiatri sanoo niinkuin asia on, eli lapsi ei kärsi mistään, paitsi äidin puutteesta...Pidä vain puolesi ja lapsesi puolta. Miten voi kiintymyssuhde syntyä, jos pienenä on pompoteltu! Lapsesi kuuluu sinulle, ei kenellekkään muulle!
- reservi
FEROZA kirjoitti:
pyysin saada poikani lasten psykiatrille että tutkittaisiin onko kiintymyssuhdehäiriö. näin pienelle sitä ei kuulemma voi tehdä. poikani oli silloin n. 5-6 kk.
kuinka teillä se on voitu todeta?
vai oliko tämä taas sossujen päähänpisto?! siis minun tapauksessani. meillä on pojan kanssa aina ollut hyvä ja lämmin suhde, näin lukee myös papereissa. pelkäsikö sossut että psykiatri sanoo niinkuin asia on, eli lapsi ei kärsi mistään, paitsi äidin puutteesta...jos vauvaa on totaalisesti laiminlyöty heti syntymästä alkaen, se kyllä näkyy ihan maallikollekin.
sellainen lapsi on apaattinen, katsekontaktia välttävä, parahtaa jopa itkuun, jos katsot sitä silmiin...
ei nelikuisena hymyile, ei pyri tarttumaan sormeen, ei esineisiin, ei vaikka käteen pujotat
on kuin jäykkä kanki syliteltäessä, ei selvästikään nauti seurasta.
kiintymyssuhdehäiriö on aika uusi kasvatuspsykologian aluevaltaus. siitä on suomessa vasta aika vähän tietoa, eivätkä kaikki sos.virkailijat välttämäti asiasta edes tiedä, saati asiaa tunnusta.
mirjam kallandilla ja jari sinkkosella on asiasta parhaat julkaistut suomenkieliset kirjat. englanniksi asiasta löytyy paljonkin kun googleen laittaa hakusanaksi RAD.
- Sijaisäiti kolmelle
Ilmoittaessamme lähikaupungille halukkuudestamme ryhtyä sijaisvanhemmiksi esitimme toivovamme mahdollisimman pientä lasta - olihan omista biologisista lapsistamme nuorin vasta kahta kk vaille 4-vuotias.
Meille tarjottiin 8kk:n ikäistä FAS-lasta, joka sijoitettiin meille 9 kk:n ikäisenä. Tämän vauvan hoito poikkesi paljonkin neljän biologisen lapsemme vauva-ajan hoidosta : lapsi ei laittanut mitään suuhunsa, myös ruuan syöttäminen oli hidasta nielemisvaikeuksien takia, lapsi ei vierastanut ketään, mutta ei myöskään näyttänyt kaipaavan seuraa, ei äännellyt, oli kehitykseltään korkeintaan 4 kk:n tasolla - ei esim jaksanut kannatella päätään vatsalla ollessa kuin hetken jne. jne.
Tapaamisia biovanhempien kanssa ei ole ollut näiden reilun 8 vuoden aikana -toinen on kuollut ja toisen olinpaikasta ei ole tietoa.
Toinen vauvana meille sijoitettu tuli 6 vrk:n iässä suoraan sairaalasta - tätä lasta tarjottiin meille ja hän on meillä edelleen 7 vutiaana. Tämä lapsi on tavannut biologisen isänsä viimeksi ristiäisissä ja biologisen äitinsä kolme kertaa näiden 7-vuoden aikana - sosiaalityöntekijä on yrittänyt aktivoida vanhempia, mutta eivät he tapaa tätä lasta sen enempää kuin hänen kotona 5-vuotiaaksiasti asunutta sisarrustaankaan.- Sijaisäiti kolmelle
Kerroit, että teille on sijoitettu toinen lapsi suoraan sairaalasta. Miten sellaisen vauvan saa? miten saitte lapsen niin pienenä tai siis vastasyntyneenä? Minä haluaisin mieheni kanssa vastasyntyneen vauvan sijaishoitoon!
- Elmeriina
Meille on sijoitettu kaksi vauvaa, toinen muutaman viikon ikäinen ja toinen 4 kk:n ikäinen. Me toivoimme mahdollisimman pientä lasta ja vauvat olivat enemmän kuin tervetulleita.
Meillä ei biolapsia ole, joten en tiedä miten hoito poikkesi, mutta mielestäni se oli aivan normaalia vauvanhoitoa. Tosin toinen lapsista oli pieni keskonen, joten hänen hoidossaan oli omat "niksinsä". Tämä keskosvauva oli viettänyt elämänsä alun sairaalassa ja tottunut siihen, että ihmiset vierellä vaihtuvat koko ajan. Hänellä meni ehkä vähän enemmän aikaa ennenkuin rupesi meihin kiintymään. Mutta mielestäni molemmat vauvat kiintyivät meihin aika nopeasti.
Tapaamiset molemmilla aluksi kerran kuukaudessa meillä ja vanhempien luona vuorotellen. Toisen vanhemmat olivat meillä myös yötä. Tapaamisaikaa ei ollut rajattu. Muutaman vuoden kuluttua tapaamiset siirtyivät kokonaan vanhempien luokse päivätapaamiseksi, ilamn aikarajoitusta. Toinen lapsista aloitti yökyläilyt vanhempien luona 3-vuotiaana. Tapaamisajat ovat pidentyneet ja psimmillään kestäneet viikon.
Sijoitukset ovat kestäneet nyt 9 ja 6 vuotta. Pitempään ollut sijoitettu kasvaa meillä täysi-ikäiseksi saakka. Nuoremman sijoitetun kotiuttaminen on alkanut ja tapaamisia ruvennettu pidentämään. Tarkoitus on, että hän kotiutuu reilun vuoden kuluttua.- *mami*
Siis kun hän on niin kauan teillä asunut ja kuulunut perheeseenne?
Vai oliko teille alusta saakka selvää että hänet pyritään jossain vaiheessa kotiuttamaan?
Aiotteko tai voitteko tavata lasta vielä senkin jälkeen kun hän muuttaa bioperheeseen?
Miten lapsi itse suhtautuu paluuseen?
Onko tilanne mielestäsi bioperheessä parantunut niin että voit turvallisin mielin päästää lapsen sinne?
Kauheesti kysymyksiä..mutta kiinnostaa kovsti kun itse juuri pelkään kiintymistä, jios lapsi palaakin alkuperheeseensä. Toisaalta kuitenkin pitäisi uskaltaa kiintyä, sehän se on perhesijoituksen etu ja tarkoitus käsittääkseni, muutenhan lapsen olisi aivan sama olla laitoksessa. - uskaltaa olla äiti,
*mami* kirjoitti:
Siis kun hän on niin kauan teillä asunut ja kuulunut perheeseenne?
Vai oliko teille alusta saakka selvää että hänet pyritään jossain vaiheessa kotiuttamaan?
Aiotteko tai voitteko tavata lasta vielä senkin jälkeen kun hän muuttaa bioperheeseen?
Miten lapsi itse suhtautuu paluuseen?
Onko tilanne mielestäsi bioperheessä parantunut niin että voit turvallisin mielin päästää lapsen sinne?
Kauheesti kysymyksiä..mutta kiinnostaa kovsti kun itse juuri pelkään kiintymistä, jios lapsi palaakin alkuperheeseensä. Toisaalta kuitenkin pitäisi uskaltaa kiintyä, sehän se on perhesijoituksen etu ja tarkoitus käsittääkseni, muutenhan lapsen olisi aivan sama olla laitoksessa.rentoutua ja kiintyä lapseen sitä kestää niinkauan kuin siihen on tarve ja elämä jatkuu sitten toisaalla kuten on se tavoitteen tarkoituskin. Kiintyminen lapseen on erittäin myönteistä sekä sinun ja lapsen kannalta. Ole rehellinen tunteillesi älä sulje niitä varauksellisesti pois elämästänne.
Nauti joka hetkestä sillä ne eivät tule uusintana jokainen ihminen on yksilö johon pitää panostaa täysillä. - Elmeriina
*mami* kirjoitti:
Siis kun hän on niin kauan teillä asunut ja kuulunut perheeseenne?
Vai oliko teille alusta saakka selvää että hänet pyritään jossain vaiheessa kotiuttamaan?
Aiotteko tai voitteko tavata lasta vielä senkin jälkeen kun hän muuttaa bioperheeseen?
Miten lapsi itse suhtautuu paluuseen?
Onko tilanne mielestäsi bioperheessä parantunut niin että voit turvallisin mielin päästää lapsen sinne?
Kauheesti kysymyksiä..mutta kiinnostaa kovsti kun itse juuri pelkään kiintymistä, jios lapsi palaakin alkuperheeseensä. Toisaalta kuitenkin pitäisi uskaltaa kiintyä, sehän se on perhesijoituksen etu ja tarkoitus käsittääkseni, muutenhan lapsen olisi aivan sama olla laitoksessa.Lasta ruvetaan kotiuttamaan, mutta samalla tarkkaillaan sitä, että onko se todella lapsen paras. Eli lapsen jääminen meille on myös mahdollista, mutta eräänlaista surutyötä olemme jo ruvenneet tekemään.
Lapsi sijoitettiin meille toistaiseksi ja sossun mielestä lapsi tulee kasvamaan meillä aikuiseksi. Myös vanhemmat puhuivat samalla tavalla ja jossain vaiheessa he miettivät adoptiota. Mutta nyt ollaan tässä tilanteessa. Lapseen olemme kiintyneet kovasti ja hän on tärkeä osa perhettämme. Itketty on jo monet itkut ja se päivä, jos/kun lapsi lähtee tulee olemaan rankka päivä. Tarkoitus on, että olisimme lapselle jatkossa tuki- ja lomaperhe, koska suhde meihin on kuitenkin lapsen ensisijainen kiintymyssuhde eikä sitä saisi katkaista. Pitkä välimatka asettaa kuitenkin omat rajoituksensa tapaamisille.
Tilanne perheessä on varmaan hyvä, mutta kouluikäisen lapsen vanhemmuus ei ole helppoa kun lapsen kanssa ei ole elänyt yhteistä arkea ollenkaan. Lapsi itse on innoissaan muuttamassa, koska vanhemmat ovat luvanneet kaikkea hyvää kun lapsi muuttaa kotiin. Saa nyt nähdä kuinka tässä käy.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Israel aloitti 3. maailmansodan
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000011297979.html Israel se sitten aloitti näköjään kolmannen maailmansodan.4022122Kaksi vuotta
Sitten mä ihastuin suhun päätä pahkaa, kun meillä klikkasi heti ekasta päivästä lähtien. Et varmasti tunne samoin ja tek121949Nainen, meidän talossa on säännöt
1. Mies on aina oikeassa. 2. Ei vastaväitteitä. 3. Mäkättäminen kielletty. 4. Suhde on tärkein. 5. Ei salaisuuksia. 6. E2501405Miksi me ei mies voida edes viestitellä irl?
En odota enkä vaadi mitään, voitaisiin vain olla yhteyksissä jollain tapaa ihan oikeasti.821049Oliko Farmi-finaalitehtävät mielestäsi tasaveroisia Lloydin ja Johannan välillä?
Onnea Farmi-voitosta, Lloyd. Et tainnut olla ihan kaikkien suosikki, mutta puskit voittoon! Oliko finaalitehtävät miel56965Raamatun kiroukset ja uhkaukset osoittavat sen ihmisperäisyyden
"Se sanotaan galatalaiskirjeessä, että jos joku levittää väärää evankeliumia: "...jos joku julistaa teille evankeliumia402948Rakennetaanko yhdessä?
Haluaisin rakentaa sun kanssa yhteistä tulevaisuutta❤️ Onko meistä siihen? Huomaan että sulta puuttuu se joku tärkeä elä39818- 56789
- 75760
Hyvää yötä mies
Nuku hyvin. Viikonloppuna on tulossa hellettä, se on mukavaa. Juhannuskin kohta. Mun tekis mieli huolehtia susta. Semmo70734