Hei!
Kirjoitan tänne,koska en tiedä mille muullekaan palstalle voisin. Minulla ei ole toistaiseksi mielipidettä sivareista mutta arvostus nousisi kattoon mikäli moni sivarikin vastaisi minulle.
Menin armeijaan kovakuntoisena urheilijana kesällä 1996.Minulla oli suuria aatteita että armeiaj kuuluu isänmaanpuolustukseen.Puhuin vakavissani että minä puolustan verelläni isänmaata koska niin teki ukkinikin. Sanoin ääneen että minun kuuluu kuolla maani puolesta(jos tilanne niin vaatii), koska kuin ihmeen kaupalla ukkini jäi henkiin sodasta.
Lukioni ei ollut mennyt hyvin, olin panostanut kaiken tarmoni tuolloin urheilulle. Armeijassa yritin parhaani,ahkerana mutta taitamattomana vaatteiden viikkaajana koin heti vaikeuksia. Jatkoin sisulla eteenpäin ja kestin kaikki simputukset mitä yksikössämme rikottiin yleisiä (ylpalvo) sääntöjä vastaan. Juoksimme loma puut päällä tykkihallia ympäri vähän ennen lomille pääsyä,henkilökohtaisella tasolla arvosteltiin julkisesti...
Veren maku suussa menin(pääsin) aliupseerikouluun. Kovakuntoisena kestin hyvin loputtomat metsä päivät ja yöt,mutta oman hankaluutensa toi minun hidas teoria oppiminen. Vaikka olen matemaattisesti lahjakas ja erikoisen kova päässälaskija (olen melkein mensan jäsen),vie uuden asian opiskelu ja sen oppiminen minulta hirvittävän kauan. AUK:issa tuli ongelmia,kun joudun uusimaan teoria kokeita ja väsymys tilassa muistini ei yksinkertaisesti toiminut. Aliupseerikoulussa osastollani ei ollut ketään oikeaa kaveria.Henki oli huono ja paljon puhuttiin selän takana pahaa sekä jos teki virheen se tuotiin nopeasti kaikkien kuultavaksi. Monesta AUK:n kaverista tulee mieleen stevari.Henkilö, joka osaa terävällä kielellään leikkiä pikkupomoa ja loukata toista tehokkaasti Minulle tuli uhka että erotettaisiin AUK:ista ja palaisin muiden ei johtahjakoulutukseen päässeiden joukkoon. Siinä vaiheessa puhkesin itkuun ja tajusin kuinka kovaa tää kaikki on.
Selvitin AUK:n aikanaan ja sain kehuja toimiessani laskijana kuulema käsittämättömästä päässälaskutaidostani(osastoni ei tarvinnut laskimia).
Alikersanttina toimiessani jouduin hankaluuksiin erään yliluutnantin kanssa. Hän kiusasi minua minkä kerkesi. Kun kerran yksikössämme järjestettin kertauskoulutus kaikille skappareille,saatiin me alikessutkin tehdä niitä tehtäviä.Tehtävät olivat tykin lentoradan laskemista Tämä kiusaaja yliluutnantti oli tehnyt sitten mallivastaukset kuulakärkikynälllä.Minä huomasin mallivastauksissa räikeän virheen, eikä kukaan kantahenkilökunnastakaan ollut nähnyt sitä. Voitte kuvitella mikä oli paskan määrä mitä minulle seurasi seuraavina viikkoina.
Tämä katkeruus kasvoi niihin mittoihin,että olen ottanut tämän skapparin henkilötiedot esille. Tutkin netistä tietoa mitä hänen elämässään on tapahtunut minäkin vuonna (tiedän hänen yhteytensä),sekä minulla on tiedossa hänen poikansa ja vaimonsa nimi. Olen myös soittanut puhelinkioskista hänen kännykkäänsä muutamia kertoja puhumatta mitään. En oikeasti tiedä mitä teen sille miehelle tai hänen nyt varhaisnuorelle pojalleen kun päässäni naksahtaa.
Mikäli Sinä sivari tai totaali jaksoit lukea tämän, arvostan Sinua. Tiedät myös mitä minä olen joutunut kokemaan. Ehkä tämä katkeruus ei kumminkaan ole vivan arvoista,sillä onhan kotiutumisestakin jo 9 vuotta.
Armeijan takia kaukaisella paikkakunnalla jalkapalloilijan urani "kovalla tasolla" katkesi.
Olen miettinyt jälkikäteen olisinko terveempi ihminen ja hyvätasoinen jalkapalloilija jos en olisi valinnut armeijaa.
Ystäväni,olet totaali,sivari tai intin käynyt,vastaathan minulle...
Kirjoitan tänne,koska en tiedä mille muullekaan palstalle voisin. Minulla ei ole toistaiseksi mielipidettä sivareista mutta arvostus nousisi kattoon mikäli moni sivarikin vastaisi minulle.
Menin armeijaan kovakuntoisena urheilijana kesällä 1996.Minulla oli suuria aatteita että armeiaj kuuluu isänmaanpuolustukseen.Puhuin vakavissani että minä puolustan verelläni isänmaata koska niin teki ukkinikin. Sanoin ääneen että minun kuuluu kuolla maani puolesta(jos tilanne niin vaatii), koska kuin ihmeen kaupalla ukkini jäi henkiin sodasta.
Lukioni ei ollut mennyt hyvin, olin panostanut kaiken tarmoni tuolloin urheilulle. Armeijassa yritin parhaani,ahkerana mutta taitamattomana vaatteiden viikkaajana koin heti vaikeuksia. Jatkoin sisulla eteenpäin ja kestin kaikki simputukset mitä yksikössämme rikottiin yleisiä (ylpalvo) sääntöjä vastaan. Juoksimme loma puut päällä tykkihallia ympäri vähän ennen lomille pääsyä,henkilökohtaisella tasolla arvosteltiin julkisesti...
Veren maku suussa menin(pääsin) aliupseerikouluun. Kovakuntoisena kestin hyvin loputtomat metsä päivät ja yöt,mutta oman hankaluutensa toi minun hidas teoria oppiminen. Vaikka olen matemaattisesti lahjakas ja erikoisen kova päässälaskija (olen melkein mensan jäsen),vie uuden asian opiskelu ja sen oppiminen minulta hirvittävän kauan. AUK:issa tuli ongelmia,kun joudun uusimaan teoria kokeita ja väsymys tilassa muistini ei yksinkertaisesti toiminut. Aliupseerikoulussa osastollani ei ollut ketään oikeaa kaveria.Henki oli huono ja paljon puhuttiin selän takana pahaa sekä jos teki virheen se tuotiin nopeasti kaikkien kuultavaksi. Monesta AUK:n kaverista tulee mieleen stevari.Henkilö, joka osaa terävällä kielellään leikkiä pikkupomoa ja loukata toista tehokkaasti Minulle tuli uhka että erotettaisiin AUK:ista ja palaisin muiden ei johtahjakoulutukseen päässeiden joukkoon. Siinä vaiheessa puhkesin itkuun ja tajusin kuinka kovaa tää kaikki on.
Selvitin AUK:n aikanaan ja sain kehuja toimiessani laskijana kuulema käsittämättömästä päässälaskutaidostani(osastoni ei tarvinnut laskimia).
Alikersanttina toimiessani jouduin hankaluuksiin erään yliluutnantin kanssa. Hän kiusasi minua minkä kerkesi. Kun kerran yksikössämme järjestettin kertauskoulutus kaikille skappareille,saatiin me alikessutkin tehdä niitä tehtäviä.Tehtävät olivat tykin lentoradan laskemista Tämä kiusaaja yliluutnantti oli tehnyt sitten mallivastaukset kuulakärkikynälllä.Minä huomasin mallivastauksissa räikeän virheen, eikä kukaan kantahenkilökunnastakaan ollut nähnyt sitä. Voitte kuvitella mikä oli paskan määrä mitä minulle seurasi seuraavina viikkoina.
Tämä katkeruus kasvoi niihin mittoihin,että olen ottanut tämän skapparin henkilötiedot esille. Tutkin netistä tietoa mitä hänen elämässään on tapahtunut minäkin vuonna (tiedän hänen yhteytensä),sekä minulla on tiedossa hänen poikansa ja vaimonsa nimi. Olen myös soittanut puhelinkioskista hänen kännykkäänsä muutamia kertoja puhumatta mitään. En oikeasti tiedä mitä teen sille miehelle tai hänen nyt varhaisnuorelle pojalleen kun päässäni naksahtaa.
Mikäli Sinä sivari tai totaali jaksoit lukea tämän, arvostan Sinua. Tiedät myös mitä minä olen joutunut kokemaan. Ehkä tämä katkeruus ei kumminkaan ole vivan arvoista,sillä onhan kotiutumisestakin jo 9 vuotta.
Armeijan takia kaukaisella paikkakunnalla jalkapalloilijan urani "kovalla tasolla" katkesi.
Olen miettinyt jälkikäteen olisinko terveempi ihminen ja hyvätasoinen jalkapalloilija jos en olisi valinnut armeijaa.
Ystäväni,olet totaali,sivari tai intin käynyt,vastaathan minulle...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Keskeinen asevelvollisuuskoulutuksen tavoite on kouluttaa nuorista miehistä taistelukentän paineita sietäviä ja myös henkisesti kestäviä sotilaita.
Eri syistä se ei kaikilta onnistu. Moni "käyrän nostattaminen" saattaa olla tarkoituksellista. Testataan, kenellä kantti mitäkin kestää.
Mitä kovempi koulutus, sitä vähemmän tappioita ja sitä paremmin yksilö ja joukko toimii.
Suomessa ei minun tietojeni mukaan koulutusta ole viety liian pitkälle. Psykologiset testit mittaavat aika tavalla tehokkaasti henkilön vahvuuksia ja heikkouksia. Ne otetaan huomioon henkilökohtaista koulutusta suunniteltaessa.
Se, olisitko parempi jalkapalloilija tai terveempi ihminen ilman armeijaa, jää itse mietittäväksesi. Ihan kaikkea epäonnistumista ja harmia et voi kyllä kaataa SA intin suuntaan.
Sotilas sotilaalle: varaa aika mielenterveystoimistosta ja keskustele psykologin kanssa ongelmistasi.
Ainahan sitä voi vedota paineensietokykyyn kaiken maailman esimiehen aiheuttaman kyvyttömyyden itsessään ja alaisissa. Kenenkään ei tarvitse joutua kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti edes Intissä. Olen lukennut jonkun verran psykologiaa ja totean jo tältä pohjalta tästä yliluutnantista hänen olevan nsk Valesankari = kerää ympärilleen häntä mielyttävät ja häntä heikompilahjaiset alaiset, jotka antavat hänellä pyyteettömän kunnioituksen ja ihailun eikä aseta kyseenalaisiksi hänen saavutuksiaan tai ideoitaan. Tällainen "Valesankari" jouduttuaan jonkin alaisensa arvostelun ja muun kritiikin kohteeksi niin tämä Valesankari pyrkii johdon mukaisesti poistamaan tämän Judaksen, joka asettuu Valesankaria vastaan. Valesankari pelkää kokoajan paljastuvansa nsk "Tavikseksi" ja menettävänsä niin sanotut sankaritekonsa. On valitettavaa, että armeijassa tämä Valesankaruus on hyvin yleistä. Toivon tämän Syväjohtamisenmallin poistavan tai ainakin vähentävän oleellisesti näitä Valesankareita. Otan osa tähän sinuun kohdistettuun "silmätikkuosuudesta" ja sanon vain, että ei kannata olla katkera tälle valesankarille tai niille, joilla oli heikko itsetunto. Katso tulevaisuuteen ja unohda menneet mutta älä toistamiseen siedä epäoikeudenmukaisia pomoja tai epäoikeudenmukaista kohtelua edes Kertausharjoituksissa. Vosin kirjoittaa kirjan näistä armeijan Valesankareista sillä olen nähnyt niitä jonkin verran.
Joskus käy kylmät ja kaikki menee pieleen palvelusaikana. Olet kuitenkin hommasi hoitanut ja ilmeisen hyvin. Samoin teki ukkisi, vaikka hällä mahtoi olla vielä paljon kurjempaa. Iloitse siitä, että olet saanut koulutuksen, jolla voit tarvittaessa puolustaa paitsi itseäsi, myös rakkaitasi. Äläkä vainoa kiusaajias. Ihmisiä nekin on ja niillä on omat vaikeutensa. Pidä oma pää puhtaana ja homma etenee.
Koitas jaksella, rauhan aikaa sullekin.
Vielä yhdeksän vuoden jälkeenki murehdit tommosta!!??! Taas aikamoinen provo tai sitten vaan elämäsi on todella säälittävää...
Olen kyllä kuullut uudesta kenttätykistä joka kykenee liikkumaan omalla moottorilla ainakin lyhyempiä matkoja. Mutta että lentävä tykki....
Mutta asiaan. Stoori haisee kuin tunkio:
1. "Tehtävät olivat tykin lentoradan laskemista"
- Tämä on vain yksi esimerkki missä tarina karahti pohjaan. Tykäri-au-koulutuksen saanut ei varmasti puhu mistään "tykin lentoradan laskemisesta". Vai mitä Rita?
2. "Armeijan takia kaukaisella paikkakunnalla jalkapalloilijan urani "kovalla tasolla" katkesi."
- Bullshit! Kovan tason peluri ei olisi joutunut tykkimieheksi ! :
"Valittavan urheilijan tulee kuulua IKÄLUOKKANSA kärkiurheilijoihin, omata riittävät kehitysennusteet lajinsa kansainvälisellekin huipulle sekä hänellä tulee lajiliittonsa tuki harjoittelussaan.
http://www.mil.fi/maavoimat/joukot/hamr/uotsnelj.dsp
Kovasti samantyyppinen sydäntä riipova ja parikytätuhatta lukijaa saanut (feikki-)tarina kuin taannoin Suomi24>Keskustelu>Suhteet palstalla ollut.
Pelkkää potaskaa!
Ja jos ei ollut niin tämä kertoo miehestä loput: "Aliupseerikoulussa osastollani ei ollut ketään oikeaa kaveria"
............................