Ansaitsee noston

Talouden vahva rooli maailmanlaajuisessa päätöksenteossa ei näy vain siinä, että talousteoreetikoista osa ja sosiologit ovat sormi pystyssä varoittamassa seurauksista niin, ettei kritiikille päättäjien taholta korvaa lotkauteta. Jo pitemmän ajan luonnotieteen asiantuntijat ovat varoittaneet talouskasvun energiantuotannon seurauksista. Huudot kaikuivat pitkään kuuroille korville ja sitten solmittiin Kioton sopimus, josta kaikkein parhaimman tiedon äärellä istuva USA jättäytyi pois. Jos näissä luonnonktastrofeissa jotain hyvää haluaa nähdä, niin aika oikeudenmukaisesti ovat hurrikaanit osoitteensa löytäneet.

Reaalisosialismin romahtaminen loi sellaisen harhan, että kapitalistinen markkinatalous siinä otti selkävoiton. Sitten alettiinkin ryminällä kulkea kohti tuota kapitalismia unohtaen tyystin kaikki kelvollisetkin kapitalismikritiikin ainesosat. Mentiin eteenpäin pelkillä "on" ja "off" -vaihteilla. USAssa tällainen ajattelu pelkistyy jakoon: Olet meidän puolellamme tai meitä vastaan.

Tällä hetkellä on vaikea uskoa mihinkään suunnan muutokseen. Vaaditaan aina melkoista shokkihoitoa ennen kuin kyseenalaistetaan vallitsevat järjestelmät ja rakenteet. Siihen asti mennään näiden järjestelmien ehdoilla ja eletään täydellistä alamaislämää talouden hyväksi kyseenalaista mitään siihen liittyvää. Kaikki huonotkin muutokset kuten työttömyys, pätkätyöllisyys, matalapalkka-alatyön vallitsevuus otetaan annettuina. Ne kuuluvat tähän systeemiin ja sillä siisti, jos ne näyttävät kapitalistisen markkinatalouden sisäisen logiikan mukaisilta.

Muutos. jos sellainen joskus tulee, lähtee liikkeelle katastrofista. Talousjärjestlmän kehitys ajaa ihmiset sellaiseen umpikujaan, josta ei ole ulospääsyä tai ympäristöseuraamukset alkavat julmemmin konkretisoitua. Siinä vaiheessa tuskin auttaa se, että pyritään hienosäätämään talousjärjestelmää tai edes suuretkaan talouselämän muutokset. Ihmiset joutuvat tekemään todennäköisesti ajatuksellisen, olemassaolonsa perusteita koskevan vallankumouksen. Joudutaan kysymään, mitä varten tässä oikein eletään. Tavarapaljouden ja laskennallisen omaisuuden jatkuvan kasvun vuoksi vai jostain muusta syystä. Ihmiset joutuvat pohtimaan, mitä on oikeastaan onnellinen elämä. Onnellisuuden pohtiminen on jäänyt tähän asti filossofien ja sosiologien huoleksi.

Mammonanpalvonnalla on vielä paljon hyödyntämätöntä käyttövoimaa maailmassa. Siksikään muutoksen ei ole helppo uskoa nopealla aikataululla. Reaalisosialismin murenemisen jälkeen globaali maailmanvalloitus on alkanut eikä se hevin lopu ennen kuin viimeinenkin kivi on käännetty. Kiinassa, Intiassa ja muualla Aasiassa sekä kehitysmaissa näitä kääntämättömiä kiviä on vielä kasoittain.

Maailmanvalloitus ei käy kuitenkaan kivuttomasti, mikä on nähty islamilaisyhteisöjen vastarintana. Nämä eivät halua luopua omasta onnellisuusteologiastaan, islamista mammonanpalvonnankaan hyväksi. Maailmassa on siis edelleen ihmisiä, jotka syystä tai toisesta asettavat muita asioita materialistisen hyvinvoinnin edelle. Toisessa ääripäässä ovat esim. sellaiset ihmistyypit, suurten yritysten johtajat esimerkiksi, joille mikään ei riitä. Palkitsemisoptioiden, miljoonakorvausten ja -myyntivoittojen mahtituotot alkavat olla jokapäiväistä elämää ja niitä pidetään oikeutettuina, koska se ne näyttävät olevan sitä järjestelmän sisäisen logiikan mukaan. Sen takia tuleekin törmäyksiä, kun ns. tavallisilla ihmisillä on edelleen menneen maailman moraalitaju tallella, minkä vuoksi he pitävät ylisuuria korvauksia sellaisina, joita ei voi minkään suhteellisuusteorin mukaan pitää ansaittuina.