Mies on ollut viikon verran psyykkisessä hoidossa sairaalassa. Miten ja mitä kertoa lapsille? Toistaiseksi kukaan muu ei tiedä, luulevat mieheni olevan pitkällä työmatkalla. Olen ajatellut, etten lapsille kertoisikaan, alkavat vain koulussa kiusaamaan (eka ja tokaluokkalainen). 4 vkoa olisi suunniteltu hoitojakso. Asumme pienellä paikkakunnalla, tiiviissä yhteisössä, pelkään leimautumista.
Mies psyykkisessä hoidossa
jaksanko edes itse?
101415
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
että isä on sairaalassa, kun on kipeä ja väsynyt. Näin voitte käydä isää katsomassa koko perhe. Neljä viikkoa on kuitenkin pitkä aika olla näkemättä lapsia/isää.
Älä nyt hyvä ihminen tuhlaa jaksamistasi tämmöiseen leimautumis juttuun. Helpommalla pääset, jos et huutele asiasta, mutta ei kannata salaillakaan. Toisaalta puhuminen auttaa omaa oloasi, joten puhu ystävillesi asiasta. Siten et anna aihetta ihmisten ihmettelylle, kun asia kuitenkin tulee julki jossain vaiheessa.
Sairauksia on monenlaisia, eikä psyykkinen sairaus ole sen kummemmin hävettävä kuin esim. syöpä.
Voimia ja jaksamista sinulle, sillä voimia tarvitset vielä pitkään, vaikka sairaalahoito miehelläsi päättyisikin kuukauden päästä. Pareneminen on pitkä prosessi, jossa todennäköisesti tulee aina myös takapakkeja. Itse asioita läheltä seuranneena tiedän, että mitään syytä salailuun tai häpeilyyn ei ole.
Olen pahoillani tilanteestasi.
Vaikea paikka, varsinkin kun pienellä paikka kunnalla asuu. mielestäni lapsille kuitnekin kannattaa kertoa, ne kuitenkin vaistoaa niin paljon asioita. Ulkopuolisille ei tietenkään tarvitse. Itsesi kannalta olisi kuitenkin hyvä,jos olisi joku kenelle puhua aoimesti, keneltä ei tarvitsisi salailla mitään.
Yritä ajatella valoisasti: on upeaa, että mieesi saa apua. Monilla paikka kunnilla psyykkistä tukea ei saa, vaikka tarvitsisi.
voimia.
Ensin ajattelin että mitä ihmettä varten et voi kertoa ihmisille missä miehesi on, mutta sittenhän syykin paljastui; pienten paikkakuntien kiroukset. Täältä pääkaupunkiseudulta katsottuna tuntuu ihan oudolta ettei ko. asiasta saa puhua. Sehän auttaisi kaikkia, sinua ja miestäsikin, saisit tukea. Ymmärrän tilanteesi ja pelkosi, mutta koita nyt edes lähimmille perheenjäsenille, esim. vanhemmillesi kertoa, saatpa nähdä että he ovat tukenasi. Minä kärsin vaikka ja mistä vaivoista ja syön psyykelääkkeitä ja ihan kaikki tietävät sen, enkä ole joutunut pilkan kohteeksi vielä kertaakaan. Töissäkin käyn.
Älä kerro, ellet halua, että miehesi leimautuu loppuiäkseen hulluksi. Minun miestäni hoidettiin muutama vuosi sitten vaikean masennuksen vuoksi, hän oli sairaalassa 2 jaksoa ensin 4 vkoa ja sitten 2 vkoa. Minä typeryyksissäni kerroin, missä hän on kun tuttavat kysyivät. Lapsille kerrottiin myös.
Lopputulos oli, että lapsia, ala-asteikäisiä, alettiin kiusata koulussa "isäs on hullu", "isäs on pöpilässä", kaverit ei enää tulleet käymään, kun kuulemma pelkäsivät miestäni (ei ollut vaarallinen muille), heitä ei enää kutsuttu kavereille.
Mieheni oli aktiivi kaikenmoisessa järjestötoiminnassa, kyläyhdistyksessä, metsästysseurassa,urheiluseuroissa ym, pikkuhiljaa häntä ei enää kutsuttu kokouksiin, ei valittu uudelleen...
Jos uudelleen voisin valita, en kertoisi kenellekään. Asumme myös pikkupaikkakunnalla ja vielä syrjäkylässä, joten mieheni poissaolo huomattiin heti. Mutta nyt selittäisin työmatkalla tai vaikka syövällä! Silloin olisi ainakin saanut sympatiaa...
On huomattu että lapsen on hyvä saada tietoa vanhemman sairastuessa psyykkisesti.
Monissa sairaaloissa on siihen koulutettua henkilökuntaa, voisitteko kysyä perhetapaamista.
Lasta ei saa jättää huomioimatta. Lapsi tarvitsee jonkun joka kuuntelee ja vastaa kysymyksiin. Itse voit halutessasi olla yhteydessä vaikka Omaiset mielenterveystyö tukena yhdistykseen. Sieltä saa tukea ja apua koko perhe.
Sairaalan henkilökunta voi kertoa lapsille lasten ikätason mukaisesti. Hieman vastaavan tyyppisessä tilanteessa olen ollut henkilökohtaisesti ja tiedän, että tutkimusten mukaan lapsen selviäminen omassa elämässään on helpompaa, kun tietää asiasta. Lapset kyllä vaistoavat ja ymmärtävät paljon enemmän kuin aikuiset ikinä arvaavatkaan.Hyvin usein lapset syyllistävät itseään mm. vanhenpi on poissa, koska olin tuhma, olen aiheuttanut sairauden, ....listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään. Itse olen kokenut hyvänä puhua lapsille asiasta ja käydä läpi sitä, etteivät he ole asiaa aiheuttaneet ym. Lapsilla on lupa asioista puhua. Olemme myös yhdessä sopineet keille ihmisille (mm. sukulaisia, ystäviä) asiasta voi puhua. Olen kertonut, että maailmassa on ikävä kyllä ymmärtämättömiä aikuisia ja lapsiakin, jotka voivat asiasta kiusata ja siksi on lupa myös suojella itseään eikä kertoa asiaa kaikille. Meillä tämä on toiminut.
Mulla on melkein sama juttu kuin sulla, että mies on ollut psyykkisessä hoidossa, mulla vaan on pienemmät lapset 2v9kk ja 8kk.raskasta se on mutta eteenpäin on vain jaksettava ihan lastenkin takia.mekin asumme pienellä paikkakunnalla, eikä kaikki meidän sukulaisetkaan tiedä että mies on ollut psyykkisessä hoidossa. jaksamisia sulle!!!!!
Mieheni on nyt hoidossa, ekassa ja toivottavasti viimeisessä, sellaisessta. Hänen pitäisi päästä pois parin viikon päästä. En ole kertonut kenellekään enkä kerro. Lapset eivät ole ihmetelleet, koska olen kaikille sanonut, että mieheni auttaa iäkkäitä vanhempiaan muutossa. Ja hän on viikonloppuisin päässyt kotiin, eli ihmettelijöitä ei vielä ole ollut.
Jos kertoisin, tiedän, ettei elämä palaisi ennalleen. Hän olisi aina se, jota pienessä kylässämme katsottaisiin kieroon, lapset kärsisivät koulussa.
Toivon vain, että hän pääsee pian pois ja elämämme palautuu ennalleen. Palautuuko se, sitä en tiedä.
määritelty "toistaiseksi". Lomat peruttu, vapaa kulkuoikeus peruttu. En tiedä miksi, ei mieskään. Ei ole riehunut, uhkaillut tms... tuntuu mielivaltaiselta. Mutta ehkä on parempi, että hän on siellä "turvassa", niin kuin lääkärinsä sanoi.
mielivaltaisilta, mutta varmasti ne ovat parhaaksi. hoitohenkilöstöllä on kuitenkin päämääränä potilaan kotiuttaminen. ota yhteyttä lääkäriin ja selvitä asia. jos joku jää epäselväksi kysele niin kauan että selviää. sinulla on oikeus tietää miksi esim loma peruuntui jos miehesi on antanut luvan asioistaan kertoa.