Miksi ihmisten pitää tuomita toisten ratkaisuja,esim. jos tekee abortin?
Itse en tuomitse,koska uskon,että jumala ohjaa meidän tekemisiä ja ratkaisuja.(en ole uskovainen)Jos se on vain tarkoitus mennä näin ihmisten kohdalla ketkä päätyvät aborttiin.
Elämä on jatkuvaa päätösten tekemistä,joskus ihminen tekee oikein toisinaan taas väärin.
Mielestäni ihmiset,jotka jossain vaiheessa elämäänsä päätyvät aborttiin ansaitsevat uuden mahdollisuuden,ei heitä voi tuomita siitä lopuksi elämäänsä.
Elämää jo aika paljon kokeneena olen huomannut ettei tää ole pelkästään "ruusuilla tanssimista".
Ei varmaan ole olemassa ihmistä,joka elää elämänsä puhtain paperein".Sellainen ihminen olisi suuri ihme.
Elkää tuomitko toisten ratkaisuja,koska jossain vaiheessa voitte olla itse siinä tilanteessa,että toisten tekisi mieli tuomita teitä.
Itse en tuomitse,koska uskon,että jumala ohjaa meidän tekemisiä ja ratkaisuja.(en ole uskovainen)Jos se on vain tarkoitus mennä näin ihmisten kohdalla ketkä päätyvät aborttiin.
Elämä on jatkuvaa päätösten tekemistä,joskus ihminen tekee oikein toisinaan taas väärin.
Mielestäni ihmiset,jotka jossain vaiheessa elämäänsä päätyvät aborttiin ansaitsevat uuden mahdollisuuden,ei heitä voi tuomita siitä lopuksi elämäänsä.
Elämää jo aika paljon kokeneena olen huomannut ettei tää ole pelkästään "ruusuilla tanssimista".
Ei varmaan ole olemassa ihmistä,joka elää elämänsä puhtain paperein".Sellainen ihminen olisi suuri ihme.
Elkää tuomitko toisten ratkaisuja,koska jossain vaiheessa voitte olla itse siinä tilanteessa,että toisten tekisi mieli tuomita teitä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itse tein abortin eräässä elämän vaiheessa, enkä käy sitä tässä selittelemään, että miksi. Jokaisella on omat syynsä, en usko että kukaa tekee niin suurta päätöstä turhan kevyesti.
Abortista voi olla montaa mieltä, ennen kuin se sattuu omalle kohdalle.
"Elämä on jatkuvaa päätösten tekemistä,joskus ihminen tekee oikein toisinaan taas väärin."
Totta. Ja jälkikäteen miettiminen ja harmittelu näissäkin asioissa on kuin hankaisi munatahraa kravatista. Toisten ratkaisuja ei kenenkään pitäisi mennä tuomitsemaan. Näitä joutuu tälläkin alalla ja ihan elämässä tekemään itselleen selväksi...
Viran puolesta tulee olemaan pakkokin, mutta itse en koe hankalaksi kirjoittaa puoltavaa AB1:stä. Abortin hakija tekee päätöksensä ja minun tehtäväni on tukea häntä siinä. Pitää muistaa, että lapsellakin on oikeus syntyä toivottuna.
Yksityiselämässä meinasi tulla pieni kolaus luottamukseen tässä nykyisessä parisuhteessa. Keskustelimme jostain syystä näistä aborttiasioista, ja mies ilmoitti ykskantaan, että nyt on sopimaton aika lasten tulla kun on opinnot kesken, ja jos vahinko käy enkä halua tehdä keskeytystä, niin hän sitten ottaa ja lähtee.
Aika paska homma. Sanoinkin, että helppo hänen on sanoa, kun ei se hänen kroppansa ole. Jos komplikaatioita tulee ja menetän kykyni tuottaa jälkeläisiä, hän voi aina ottaa jonkun toisen jos lapsia haluaa. Mutta minulla on vain tämä yksi kroppa.
Ja omalla kohdalla olen alkanut ajatella niin, ettei ole mitään järkeä oikeasti tehdä keskeytystä, jos vuoden päästä on kuitenkin "sopiva aika" ja aletaan niitä lapsia tosissaan yrittää. Vuosi sinne tai tänne. Mutta korostan, vain omalla kohdallani.
Eli aika ajattelemattomasti sanottu mieheltä kyllä. Halpamaista kiristystä ja olen aika vihainen. Vaikka kyseessä täysin hypoteettinen tilanne onkin ja asia keskusteltiin ja jollain tasolla sovittiin. Kysyin, onko meidän suhde todella niin heiveröisellä pohjalla ettei se yhtä lasta kestä.
Ei elämää saisi suunnitella liikaa. Ei tuollaisia asioita voi loputtomiin aikatauluttaa. Pari vuotta sitten olisin ilman muuta tehnyt keskeytyksen vahingon tultua; enää en olisi siihen ollenkaan ehkä niin valmis. Jännää huomata, etteivät asiat omallakaan kohdalla ole mustavalkoisia ja muuttumattomia.