kääntymään ylösalaisin?
Tarkoitan sitä, että hänen vuokseen jäi kaikki entinen.
Oletko katunut että näin kävi?
Olen kohdannut ihmisen, joka on saanut elämäni totaalisen sekaisin, vaikka siis suhdetta ei ole (seksisuhdetta tarkoitan, ystäviä olemme kyllä). Molemmilta on mennyt maailmat aivan sekaisin ja tätä tunnetta on kestänyt kohta jo vuoden eikä helpotusta ole näköpiirissä. Tuntuu että siinä on se ihminen, joka on puuttunut elämästä.
Tässä nyt mietin että mitä tehdä, itsellä on takana toistakymmentä vuotta suhdetta, joka ei ennen tätä tunnettakaan ole ollut todellakaan sitä mitä olen toivonut, mutta tottumuksesta on tullut jatkettua. En tässä nyt tarkoita sitä että olisin suinpäin syöksymässä suhteeseen vaan paremmin haluaisin ehkä luopua vanhasta koska se ei ole sitä mitä haluan elämältä.
Tiedän että saan osakseni moraaliryöpyn niiltä, jotka eivät ole eläneet tässä tilanteessa. Että pitää panostaa vanhaan jne. mutta jos ei ole tunteita toista kohtaan, minkä teet. Eikä se johdu tästä ihastuksesta, vaan niin on ollut jo vuosikaudet.
Tarkoitan sitä, että hänen vuokseen jäi kaikki entinen.
Oletko katunut että näin kävi?
Olen kohdannut ihmisen, joka on saanut elämäni totaalisen sekaisin, vaikka siis suhdetta ei ole (seksisuhdetta tarkoitan, ystäviä olemme kyllä). Molemmilta on mennyt maailmat aivan sekaisin ja tätä tunnetta on kestänyt kohta jo vuoden eikä helpotusta ole näköpiirissä. Tuntuu että siinä on se ihminen, joka on puuttunut elämästä.
Tässä nyt mietin että mitä tehdä, itsellä on takana toistakymmentä vuotta suhdetta, joka ei ennen tätä tunnettakaan ole ollut todellakaan sitä mitä olen toivonut, mutta tottumuksesta on tullut jatkettua. En tässä nyt tarkoita sitä että olisin suinpäin syöksymässä suhteeseen vaan paremmin haluaisin ehkä luopua vanhasta koska se ei ole sitä mitä haluan elämältä.
Tiedän että saan osakseni moraaliryöpyn niiltä, jotka eivät ole eläneet tässä tilanteessa. Että pitää panostaa vanhaan jne. mutta jos ei ole tunteita toista kohtaan, minkä teet. Eikä se johdu tästä ihastuksesta, vaan niin on ollut jo vuosikaudet.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Jos siltä tuntuu niin luovu entisestä! Turha sitä on muilta kysyä.. ja onhan sinulla näköjään jo kokemusta siitä vaihtamisesta.
Olen todellakin kohdannut henkilön joka on saanut maailmani aivan sekaisin.En uskonut näin ikinä käyvän,ja vielä tässä iässä(51).Olen ollut aviossa yli 30 vuotta,,myös hän on aviossa.Kuitenkin ajattelen vain häntä ja odotan tapaamistamme ja "normaali" maailmani on aivan mullin mallin,enkä ymmärrä edes itse itseäni.
Niinpä, olen valitettavasti kohdannut ihmisen, joka sai mun elämän aivan sekaisin, toi mun elämään uutta ja ihanaa mutta samalla sekoitti kaiken. Olen itse vapaa ja tapasin hänet keväällä. Meillä oli pieni suhde joka tavallaan lopahti nopeasti, hän ei pystynyt sitoutumaan minuun...roikuin hänessä ja hänkin alkoi soitella taas ja viestitellä, tuntui että hän kuitenkin halusi minut. Mutta tällä hetkellä olemme vain ystäviä, hänen toiveestaan...
Minä olen kuitenkin aivan sekaisin, normaalista arkipäivästä ei tule mitään, hän on ajatuksissani jatkuvasti...tekisin mitä vaan jos vain hänet saisin.Olen tavannut muitakin miehiä mutta vertaan heitä jatkuvasti tähän suureen ihastukseeni, tuntuu todella että hän olisi se oikea !! Olen kai todella lapsellinen ja ehkä sekopää...tätä on jatkunut nyt jo puoli vuotta..eikä loppua näy !
Jos teillä molemmilla sama tunne, niin tehkää asialle jotain !! Jos tunnetta on todella kestänyt jo vuoden niin se on TOTTA !! Minä olisin ikionnellinen jos tämä minun ihastukseni haluaisi vielä minut, muuttaisin hänen kotipaikalleen, tekisin elämässäni suuriakin muutoksia...
Onnea teille, toivon että kaikki järjestyy ja saatte toisenne !!
Kun ihastus on yksipuolista,ihastuksen elämää EI HÄIRITÄ!
Aivan kuin omasta elämästäni oli tuo teksti. Vieläkin välillä mietin mitä oikein tapahtui noin vuosi sitten, kun tajusin, että ajatukseni oli täysin valloitettu. Päivät, illat, yöt kuluivat kuin sumussa. Ajankohta oli vähintäänkin väärä ja yritin kuitata kaiken jonkinlaisena panikointina omassa elämässä tapahtuvia muutoksia kohtaan. Pikkuhiljaa oli pakko myöntää, että olin vähintäänkin ihastunut enkä todellakaan leijunut pilvissä asiasta, kaipuu kun kohdistui ihmiseen, joka ei ollut/ole "saatavilla", koska on toisen oma. Ja, jotta asiat eivät olisi liian yksinkertaisia, niin varattu olen tietysti itsekin. Oma suhde natisee liitoksissaan, on tehnyt sitä jo pidemmän aikaa. Siinä kai syy, miksi näin tapahtuikin. Pitkään toivoin, että tulisi ratkaisu kaikkeen ja pystyisin viimein sulkemaan oven perässäni. Asia erikseen onkin se, että en pysty, enkä halua kenenkään toisen suhdetta mennä omani lisäksi hajoittamaan.
Tunteet tätä ihmistä kohtaan eivät tunnu laimenevan, päin vastoin, vaikka tavattu ollaan vain muutamia kertoja, tosin tiedetty toisemme jo vuosia ja aikaisemminkin tainnut olla sähköä ilmassa. Vastakaikuakin on ja se tekee kaikesta vielä vaikeampaa. Mikä siis saa ihmisen sekoamaan näin totaalisesti toiseen. Pelkkä katse ja kylmät ja kuumat väreet juoksevat läpi ja on pakko katsoa muualle. Jatkuva ikävä, mutta mitään ei voi asialle tehdä. Sata syytä estämässä yhteyden oton, vaikka kuinka tekisi mieli...ja kyllä taitaisin olla valmis pistämään kaiken uusiksi tämän ihimisen takia.
Sinunkin viestisi oli aivan kuin minun elämästä!!! Olen ollut jo vuosia aivan sekaisin ja tilanne vaan pahentunut kun tietää, että sitä vastakaikua on.... Hänkin toisen oma, joten en halua hänen suhdetta hajottaa(jos edes onnistuisikaan), mutta omastani olisin aivan valmis luopumaan. Näemme toisiamme aina silloin tällöin ja ikävä ja kaipuu ovat hirveitä. Tuntuu kuin elämä tekisi tarkoituksella kiusaa.....Ja salaa toivon, että vastapuoli kirjoittaisi juuri kuten sinä!
Olisi kiva tietää,onko täällä kaikki naispuolisia vai tekeekö miehetkin tälläisiä ratkaisuja. Useimmiten naisten juttuja....Olen itsekin aika unelmissa vielä kesän jälkeen!!!
Välillä tai no..aika useinkin olen tuntevinani kuinka toinenkin siellä jossain ajattelee. Tunne on niin voimakas, ettei se voi olla vain omassa päässä ja sydämessä. Mahdollistahan tietysti myös on, että olen pimahtanut ikävästä. Oikean kuulemma tunnistaa, kun se kohdalle osuu, eikä epäilyksille jää tilaa. Minä siis valitsin väärin. Epäilyksiä oli aina ja jotain kaihersi kokoajan taustalla. Siitä huolimatta päätin itsepäisesti uhmata kohtaloa, vaan sitä ei huijata.
Koskaan en ole vastaavaa ahaa-elämystä tuntenut, kuin katsoessani ihastustani silmiin. Siitä tunteesta on vaikea erehtyä. Se on ihanaa, häkellytävää ja pelottavaa yhtä aikaa. Toisella sellainen valta, eikä voi kuin toivoa ettei käytä sitä väärin. Meillä on myös (muiden esteiden lisäksi) kilometrejä välissä mikä on kai hyvä, estää mitään tapahtumasta..? Ikävä siis jatkukoon.
kiva huomata että muitakin samasta asiasta kärsiviä löytyy...
Mun elämä meni sekaisin vajaa vuosi sitten ja en todellakaan tiedä mitä tekisin...
Olen ollut jo vajaa yhdeksän vuotta parisuhteessa ja kaikki on tuntunut olevan hyvin, mutta kaikki on jotenkin liian turvallista ja intohimotonta..
Noin vuosi sitten ihastuin korviani myöten, ja ei sen pitänyt olla mitään vakavaa, koska niin on käynyt ennenkin ja olen vain pitänyt sitä suhteen suolana...että on taas huomannut kuinka paljon toista rakastaa
Mutta nyt kaikki on toisin...
En voi tehdä muuta kuin ajatella sitä toista ja vielä kun tiedän että hän myös ajattelee minua...
Kaikista pahinta tässä on että hän on myös varattu...
Ollaan kuitenkin keskusteltu näistä tunteista ja molemmat on tolkuttoman sekaisin...haluttais jättää kaikki entinen mutta kuitenkin pelottaa ihan sikana...
Tää on ihan kamalaa kun mahassa kiertää ja sydäntä pakottaa, tuntuu et se hyppää rinnasta ulos hetkenä minä hyvänsä.
Kun mä oon sen lähellä mun kädet hikoo ja tärisen kauttaaltani.
Joka hetki haluais ottaa kiinni ja rutistaa!!!
Haluaisin soittaa,kirjoittaa,ihan mitä vain mutta molempien elämäntilanteesta johtuen se on melkein mahdotonta.
Pystyimme viime viikolla puhumaan ihan kahdestaan ja tilanne on sen jälkeen vain ollut pahempi koska enemmän kuin koskaan oon valmis jättään kaiken, mutta silti tää on vain niin vaikeeta. Nyt kuitenkin sovittiin et yritetään selvittää omat elämämme kuntoon et jos vaikka sit voitais olla yhdessä..
Kuitenkin mä mietin et täähän on vain yks elämä ja se pitäis elää niin et ois onnellinen ja hyvä olla!!!!
Miks mä en saa tehtyä mitään päätöstä!!!!!!!!!
Jos SÄ luet tän niin mä haluan sua vaan niin paljon!!!!
Mä haluan sut kokonaan mun elämään......
Oliko suhteessanne rakkautta ja intohimoa?
Kai se oli vain sitä nuoruuden intohimoa....
Olin silloin 14 joten ensirakkaudesta on kysymys...
Uskon, että kaikella on tarkoituksensa, enkä ole ratkaisua kokonaisuutena katunut. Eräiden eroon liittyvien asioiden kohdalla toimisin toisin, mutta niistä ei sen enempää.
Tunne on laimentunut ajan myötä ja elämä arkipäiväistynyt. Paraikaa yritän keksiä keinoja pitääkseni suhdetta edes jollakin tavalla kasassa. Mutta ei siitäkään sen enempää.
Mieti tarkasti ennen kuin teet minkäänlaisia ratkaisuja puoleen tai toiseen, erityisesti jos sinulla on lapsia.
Tuossa yllä on parikin ihan samansuuntaista kokemusta kuin minulla. Ainoa ero on se että minä taas sain ihastukseltani vain "jäitä niskaan".
Tunne ihastustani kohtaan oli (ja on edelleen)niin voimakas että aloin katsomaan sen hetkistä suhdettani vähän eri silmin. Tämä suhde natisi liitoksissaan ja osittain jo siitäkin syystä se loppui. Olimme seurustelleet noin 7 vuotta josta asuimme yhdessä vuosia ja erostamme on nyt aikaa vasta muutamia viikkoja. Pääasiassa suhde loppui kuitenkin minun päätöksestäni koska se suhde ei voinut perustua rakkauteen. Sen tajuamiseen vaadittiin minun pohjaton "kaukoihastuminen" toiseen ihmiseen, sellaisilla tunteilla varustettuna joita en tiennyt edes olevan. En vain ole pystynyt kertomaan tätä asian oikeaa laitaa kenellekkään - etenkään ex:lleni. Tämä palsta on tavallaan henkireikä minulle.
Kuulostaa varmaan todella idioottimaiselta, mutta olen ajatellut että ei minun tarvitse perustella tunteitani sen enempää kenellekkään - ne ovat täysin oikeita ja aitoja tunteita.
Onko tällä tarinalla sitten onnellinen loppu - no eipä taida olla... En tule ikinä saamaan ihastustani, mutta voin nyt ainakin elää siinä iluusiossa loppuelämäni että jossain nurkan takana minua odottaa se "suuri rakkaus", sen sijaan että elän suhteessa jonka tiedän olevan ns. järkiliitto.
ilmassa täälläkin. Ompa meitä monta 'kohtalotoveria'.
minäkin olen ihastunut ja suhteessa, vaikkakaan en onnettomassa. en tiedä onko tämä jotain alitajuista kapinointia suhteessa tylsistymiseen ja intohimon kuihtumiseen. en haluaisi erota pelkästään uuden ihastuksen perusteella vaan ihan "kunnon" syystä. tällä hetkellä on pieni mietintätauko meneillään mutta en oikein itsekään tiedä mitä haluan. tuntuu että elämä junnaa paikallaan. toisaalta haluaisin jonkinlaista muutosta elämään ja parisuhteeseen ja toisaalta taas haluaisin jäädä siihen tuttuun ja turvalliseen.. en tiedä miten tässä nykyisessä suhteessa käy.. aika näyttää.
minäkin olen ihastunut ja suhteessa, vaikkakaan en onnettomassa. en tiedä onko tämä jotain alitajuista kapinointia suhteessa tylsistymiseen ja intohimon kuihtumiseen. en haluaisi erota pelkästään uuden ihastuksen perusteella vaan ihan "kunnon" syystä. tällä hetkellä on pieni mietintätauko meneillään mutta en oikein itsekään tiedä mitä haluan. tuntuu että elämä junnaa paikallaan. toisaalta haluaisin jonkinlaista muutosta elämään ja parisuhteeseen ja toisaalta taas haluaisin jäädä siihen tuttuun ja turvalliseen.. en tiedä miten tässä nykyisessä suhteessa käy.. aika näyttää.
Ja kadun sitä päivää.Sen päivän seuraukset olivat loppujenlopuksi todella pahoja!Kaikki tapahtumat olivat turhaa sillä se ihminen paljastui pyrkyri materialisti emännäksi joka oli tunteeton.Onneksi en pilannut elämääni pidempää kuin vain 4-vuotta.
Kirjoituksesi olisi voinut olla omani.Kaikki täsmää. Elämäni on myös sekaisin ja olisin valmis jättämään kaiken entisen, jos vain rohkeutta riittäisi ensin lopettaa tämä nykyinen tyhjä ja tunteeton avioliittoni.Tätä ihastustani, joka elämäni suunnan käänsi, tuskin omakseni saan. Ystävyyskin on loppua vailla, mutta silti voin sanoa hänen olevan juuri ihminen, joka sai minut tuntemaan,rakastamaan ja ennenkaikkea tajuamaan että elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi huonoon suhteeseen.
Hyvää syksynjatkoa kaikille!
Ihmisen joka keikautti kaiken takaisin paikoilleen.
Sen ihmisen avulla silmäni avautuivat näkemään.
Löysin hänet, joka todella käänsi maailmani ylösalaisin. Olin valmis jättämään kaiken hänen vuokseen ja odotin vain niitä hetkiä, jolloin näkisin hänet. Seksisuhdetta meillä ei ollut, rakkaudesta kuitenkin puhuttiin...
Onnettomien sattumien summa kuitenkin erotti meidät jo yli vuosi sitten, ja siitä saakka olen yrittänyt jatkaa entistä elämääni. Nyt pikkuhiljaa se alkaakin onnistua, vaikka asioiden jäätyä täysin kesken sydämeni taisikin jäädä pysyvästi väärinpäin :(
Olen totaalisen sekaisin. Olen menettänyt sydämeni ja mielenrauhani on kadonnut.Enkä voi tehdä mitään.Toinen osapuoli ei tunne samalla tavalla ja minun pitäisi olla kuin en tuntisi mitään.Minun pitäisi lopettaa koko yhteys,mutta en millään voi.Kaipaan häntä.Mielettömästi ja päivittäin.Mutta sekin lisää vain tuskaa kun en osaa lopettaa.
Toivon että hän tekisi sen jonakin päivänä,kauniisti.
E...?
siis en ole.
kysyt: ELÄMÄn sekoittajasta, et siis TUNTEIDEN sekoittajasta, joita useimmat -ja sinäkin- kuvailette!
jos vastaan esittämääsi ELÄMÄn sekoittaja-kysymykseen: niin olen kohdannut elämäni aikana montakin ihmistä, joka on vaikuttanut elämää koskevissa asioissa, esim. asuinpaikan, työn, opiskelun, yms. suhteen.
myös TUNTEIDEn sekoittajia olen kohdannut useita. joidenkin kanssa olen viettänyt pätkän elämääni, joidenkin osalta jäänyt haaveilutasolle - joskus pitkiäkin aikoja (vuosia) kärvistellyt tunteissa, joskus vain hetken.
On useita henkilöitä joita en koskaan tule unohtamaan; niin hyvässä kuin pahassa.