Moi.
Kirjoitan, koska tuntuu että halkean kohta. Vaikka meidän erosta on kulunut jo 5 vuotta ajattelen yhä entistä miestäni. Hän oli täysin turvaton, epäluotettava ja mahdoton. Mutta sängyssä sanoinkuvaamaton. Hän käytti sanoja taitoja ja tekniikkaa.
Pääsenkö koskaan yli ex miehestäni, jota ajattelen aina nykyisen mieheni kanssa sängyssä.
Voinko enää rakastua kehenkään niin antaumuksella ja kokea sellaista yhtenäisyyttä?
Kenelläkään samoja tunteita?
Kirjoitan, koska tuntuu että halkean kohta. Vaikka meidän erosta on kulunut jo 5 vuotta ajattelen yhä entistä miestäni. Hän oli täysin turvaton, epäluotettava ja mahdoton. Mutta sängyssä sanoinkuvaamaton. Hän käytti sanoja taitoja ja tekniikkaa.
Pääsenkö koskaan yli ex miehestäni, jota ajattelen aina nykyisen mieheni kanssa sängyssä.
Voinko enää rakastua kehenkään niin antaumuksella ja kokea sellaista yhtenäisyyttä?
Kenelläkään samoja tunteita?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tässä tapauksessa erosta pari vuotta. Ei uutta suhdetta sen jälkeen. Katkeraa huomata, että mies tulee yhä uniin, eroottisiin sellaisiin. Pahimpina päivinä olen luopunut toivosta IKINÄ kohdata petipuuhissa sellaista sielujen sympatiaa, mielihalujen yhtenevyyttä, samantasoista libidoa, puhumattakaan kumppanin hyvästä varustuksesta...
Vaan eipä auta itku markkinoilla, ehkä aikakin on vähän kullannut muistoja, ja seurustelukumppanina tyyppi oli aivan saamaton.
Eiköhän aika näytä, ei murehtiminen ja asian kelailu ainakaan auta. Antaa elämän mennä (eteenpäin) omalla painollaan.
On se kumma kun ex naiseni nyt on noin perääni,vaikka aviossa suhde laimeni niin,että oltiin lopuksi aika harvoin "niin".Sanalla sanoen,suhde "käsääntyi", arkipäiväistyi.
Minä kun olen komea mies jolle aina on ollut naisia tarjolla,tartuin tilaisuuten ja päätin,että exäni saa olla yksin haluttomuuksineen. Otin matkaani uuden,seksikkään naisen,jonka kanssa on tosi kivaa.Kaikin puolin,niin arjessa kuin juhlassakin.
Turha on exän enää perääni hynkiä. Miksei ollut toisenlainen silloin kun hän oli mun kumppanini.