Tänään mulla tapahtu sitten lopullinen romahdus mun työssäoppimispaikalla. Opettaja tuli mun väliarviointiin ja sain kerrottua sekä ohjaajalleni että tälle opettajalle masennuksestani. Sen seurauksena aloin vaan itkee ja täristä kauttaaltani. Tota harjottelujaksoo olis ollu vielä kaks viikkoo jälellä, mut mun on kai parasta jäädä sairaslomalle, koska oon nyt ihan kykenemätön enää jatkamaan.. Mä oon ollu masentunu oikeestaan jo pitemmän aikaa, on ollu mm. unettomuutta ja ihan fyysistä pahoinvointia, mut nyt tää paheni entisestään. Huomenna oon menossa koulun terkkarille juttelemaan ja opettajan kanssa selvittelemään kouluasioita. Opiskelen siis lähihoitajaks ja olen suuntautunut vammaistyöhön, mut nähtävästi joudun suorittamaan tän harjottelujakson ens keväänä ja valmistuminen viivästyy pikkasen. Vituttaa, et tää joka syksynen masennus pilaa kaikki! Aika lailla tohon mun masennukseeni ja stressiin on kuitenkin syynä kauheet opiskelupaineet, liian vaativa harjottelupaikka ja mieletön yksinäisyys, kun melkein kaikki kaverit on muuttanu muualle, eikä niitä paria jäljellä olevaa ole ehtiny näkemään. Lisäks mulla on vielä itsetunto ihan nollasssa, kun tunnen itteni tosi rumaks ja läskiks! Oon yrittäny laihtua, mut ei oo onnistunu, vaikka syön vähän. Onko muita tälläsessä tilanteessa olevia/ olleita kohtalotovereita? Voisin alkaa mailailemaankin, jos on halukkaita.
masennus ja burn out
neito19
9941
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
kuulostaa tutulta. ja kohta on se pahin aika syksystä. mulla on periaatteessa kaikki asiat tosi hyvin. ehkä ensimmäistä kertaa elämässä. mutta silti on olo yksinäinen ja masentaa eikä oikein saa mitään aikaseksi ja sitten vaan ressaa niin paljon et tuntuu että tähän kohta kuolee.
mutta kyllä se sitten taas helpottaa. jotenkin pitää vaan taas tästä syksystä selvitä.
hyvä juttu että sait kuitenkin kerrottua. eikä se pieni loma varmaan pahaakaan tee. kunhan et jää makaamaan. käy ulkona, vaikka uimassa joka päivä niin se olokaan ei ole enää ruma ja läski. älä ainakaan syö suruusi. mutta älä myöskään näännytä itseäsi.
ja olet vielä nuori. plaa plaa, tiedän, mutta ei miillä kouluilla ole kiirettä. itse oon 22 ja en edes ole vielä päässyt kouluun. ja tänään jäin työttömäksi..nice..
jaksamista vain. onneksi on vielä näitä aurinkoisiakin päiviä:)
Hei. Olen sua parikymmentä vuotta vanhempi mutta osaan asettua asemaasi. Nyt, kuules sun kannattaa vähän hellittää ja ottaa uudeksi harrastukseksi itsestä tykkääminen sellaisena kuin olet. Ihan tietoisesti. Sinulla ei ole valmistumisen kanssa mitään kiirettä, olet aivan elämäsi alkumetreillä vasta. Ehdit valmistua lähihoitajaksi ja vaikka miksi muuksikin vielä moneen kertaan. Nyt ota hieman aikalisää ja positiivisessa mielessä, älä koe tätä missään nimessä epäonnistumisena, vaikka muut valmistuisivat ennen sinua.
Ehkä sulla on vähän sellainen jännittäjäluonne joka ottaa paineita liikaa. Ehkä olet hivenen tavallista herkempi ja siksi varsinkin sinä koet liian vaativan työssäoppimispaikan rankkana. Muista, että herkkyytesi on erittäin hyvä ominaisuus lähihoitajan työssä ja muista arvostaa myös sitä puolta itsestäsi.
Työssäoppimispaikat on aivan erilaisia, toiset on ilmapiiriltään huomattavasti parempia paikkoja opiskelijalle kuin toiset. Toisissa opiskelijat koetaan ehkä jopa riesana, jos opiskelija ei ole juuri sellainen kuin ohjaava työntekijä toivoisi, joissakin paikoissa vaaditaan aivan liikaa ja paljon enemmän kuin toisissa.
Käyttäytymisessä ja kohtelussa opiskelijaa kohtaa on isoja eroja eri työpaikoilla. Monilla työpaikoilla työntekijät ovat kiireisiä, stressaantuneita, väsyneitä ja kaikki sellaisetkin asiat vaikuttavat erittäin paljon opiskelijaan. Tämä maailma ei ole täydellinen paikka kuten olet jo huomannutkin.
Huolehdi itsestäsi hyvin liikkumalla, syömällä terveellisesti ja ehkä sitä kautta vahvistut ja voimistut etkä pidä itseäsi enää niin "rumana ja läskinä". Jos sinulla on ylipainoa se laskee hitaasti ja varmasti terveellisillä elintavoilla, senhän sinä tiedätkin. Älä yritä kuitenkaan saada itseäsi samaan muottiin kuin muut.
Nyt sitten toivotan sinulle positiivisia ajatuksia, virkistystä, lepoa ja kaikin tavoin rentouttavaa aikalisää.
Nyt kun vihdoin romahdit, voit alkaa kasaamaan "palikoita" uudelleen ja uuteen järjestykseen; siihen saat kyllä apua ammattilaisilta.
Noilla opiskeluasioilla on turha itseänsä burn out:iin ajaa - teet nyt minkä pystyt ja loput myöhemin. Kyllä ne opiskelut sinua odottavat ja aikaa on koko loppuelämä! Anna nyt vain itsellesi aikaa ja hoida itsesi kuntoon. Muista olla lempeä itsellesi ja unohda nuo "ruma ja läski" -jutut...Se on ehkä sinun mieleipiteesi, mutta ei todellakaan kenenkään muun.
Voin vielä vakuuttaa, että samassa tilanteessa on ikäisiäsi nuoria naisia enemmän kuin uskotkaan! TSEMPPIÄ SYKSYYSI!
Annoitte voimaa...kirjoituksillanne,ei elämä mee aina niin kuin suunnittelee,mut vaikeeta sen myöntäminen on.
Niin - harvemmin elämä menee suunnitelmien mukaan, mutta sitten kun joskus sattuu menemään, niin tuntuu sitäkin mukavammalta. Kukaan ei ole koskaan luvannut, että elämä olisi helppoa; joskus vain erehdymme itse kuvittelemaan niin...Ja sitten kun vastoinkäymisiä tulee, soimaamme itseämme tyhmäksi, laiskaksi ja ties miksi, vaikka tälaisessa "hullunmyllyssä" mitä elämä kaikkine vaatimuksineen on, ei kukaan pysty jatkuvasti olamaan supermies tai -nainen.
että keskityt nyt itseesi ja hoitamaan itsesi kuntoon. itsekin opiskelen lähihoitajaksi ja viime keväänä päätin pidentää opiskeluaikaani puolella vuodella juuri tuon masennuksen vuoksi. minä siirsin silloin koko harjoittelua ja suoritin sen tänä syksynä. aikaa on, opiskele sitten kun jaksat!
Luulenpa että itselläni sama homma...mikä sun mailiosote on?
niin mä tiedän tuon...mulla on myös masennus mut se vaan on kuulemma kaksimielinen jakotauti...voit mailaila jos haluut
Vapaudu masennuksesta luonnon keinoin.
Poista ahdistus,epätoivo,viha ja väsymys elämästäsi seitsemässä viikossa.
Joan Mathews Larson Ph.D.
Terveisin Hirvensurma.