Moi vaan kaikki. Oon nyt jo pitempään tarkkaillu omaa toimintaani ja juomistani etc. kun olen ollut jo pidempään masentunu. Hakeuduin lopulta hoitoon ja olen kyllä saanut apua terapian ja lääkkeiden muodossa, jotka todella ovat auttaneet jaksamaan ja lopultakin viemään päätökseen lopputyötä vaille olevat yo opintoni. Alkoholia en ole määrällisesti käyttänyt mitään hirveitä määriä mutta juomiseni on ollut sitäkin säännöllisempää ja välillä toki on oltua aivan räkä poskellakin vaikka alunperin olen lähes joka kerta aikonut ottavani vaan pari. Ja myös seuraavan päivän korjaukset ovat vaan yleistyneet. Muutenkaan en ole tyyppiä joka voisi pidempään säilyttää alkoholia kämpässäni juomatta sitä. Juon myös huolestuttavan usein yksin. Olen lukenut viime aikoina lukenu paljon alan kirjallisuutta ja tehnyt päätelmiä ja peilauksia itseeni ja olen todennut olevani riskiryhmässä tulevaksi alkoholistikisi, jos en sitä jo tavallaan ole. Toisaalta myös tiedän että sellaista kohtuukäyttäjää jolle juominen tai olla juomatta ei ole mikään erikoinen päätöstä vaativa asia vaan joka kerta kun otan niin tunnen että alkoholi saa minussa hirveän suuren vallan ja muuttaa iseäni putkinäköiseksi viinan perässäjuoksijaksi jolle ei parin kaljan jälkeen oikeestaan merkkaa mikään muun kun että sais vähän lisää. Toisaalta voin kyllä useasti juoda vaan muutaman ja lopettaa siihen mutta näin harvoin käy ainakaan viikonloppuisin kun on "lupa" juoda.
Nyt olen päättänyt muiden kirjoitusten neuvomana ja kirjojen kertomusten ja omien kokemusten ja tuntemusten perusteella olla nyt ainakin hieman pidemmän aikaa juomatta. En todellakaan aio näin alussa uskotella että lopettaisin laakista kokonaan vaikka en koe sitä ajatusta enään mitenkään ahdistvaksi, päinvastoin, mutta olen päättäny mennä päivän kerrallaan. Olen useana vuonna venyttänyt tipatonta tammikuutani jopa 3kk ja joka kerta olen todennut sen ajan olleen elämäni parhaita aikoja, vaikka olisin istunut viikonloput yksin kotona.
Nyt kysyisinkin teiltä kokeneimmilta neuvoja tulevia viikonloppuja varten. Tiedän että huomenna tulee se olo että voisihan tässä nyt hieman rentoutua ja ostaa vaikka pullon viiniä ja nauttia sen tyttöystäväni kanssa jolle alkoholi ei todellakaan ole ongelma. Miten te motivoitte itseänne näiden fiilisten alla ja niiden iskiessä kunnolla?Tiedän kokemuksesta että jo parin kolmen viikon jälkeen ainakin minulla homma sujuu jo helpommin ja raittiuden katkaisusta alkaa vastaavasti nousta kynnys aivan niinkuin näin alussa sen aloittamisesta.
Tsenppiä vaan kaikille jasinnitelyä taistelussanne!on lohduttavaa huomata ettei tämän ongelman kanssa todellakaan ole yksin!
Nyt olen päättänyt muiden kirjoitusten neuvomana ja kirjojen kertomusten ja omien kokemusten ja tuntemusten perusteella olla nyt ainakin hieman pidemmän aikaa juomatta. En todellakaan aio näin alussa uskotella että lopettaisin laakista kokonaan vaikka en koe sitä ajatusta enään mitenkään ahdistvaksi, päinvastoin, mutta olen päättäny mennä päivän kerrallaan. Olen useana vuonna venyttänyt tipatonta tammikuutani jopa 3kk ja joka kerta olen todennut sen ajan olleen elämäni parhaita aikoja, vaikka olisin istunut viikonloput yksin kotona.
Nyt kysyisinkin teiltä kokeneimmilta neuvoja tulevia viikonloppuja varten. Tiedän että huomenna tulee se olo että voisihan tässä nyt hieman rentoutua ja ostaa vaikka pullon viiniä ja nauttia sen tyttöystäväni kanssa jolle alkoholi ei todellakaan ole ongelma. Miten te motivoitte itseänne näiden fiilisten alla ja niiden iskiessä kunnolla?Tiedän kokemuksesta että jo parin kolmen viikon jälkeen ainakin minulla homma sujuu jo helpommin ja raittiuden katkaisusta alkaa vastaavasti nousta kynnys aivan niinkuin näin alussa sen aloittamisesta.
Tsenppiä vaan kaikille jasinnitelyä taistelussanne!on lohduttavaa huomata ettei tämän ongelman kanssa todellakaan ole yksin!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tässä tinttaan 8-volttista kaljaa päähän, ja haave on tulla takaisin ihmiseksi, saa nähdä, jääkö haaveeksi?
Siksi sellaista ei alkoholistin (suurkuluttajan, juopon - miten vain) kannata tehdäkään. Meillä tuliliemen tuttavilla on vain yksi tapa elää täysipainoista, ihmisarvoista elämää ja siihen ei kuulu alkoholi ollenkaan.
Ajatus alkoholin jättämisestä kokonaan on radikaali. Tiedän sen itsestäni; kärvistelin monen monta kertaa kuukausia, yli puoli vuottakin ilman viinaa, ja sitten se taas alkoi. Juopon on saatava viinan kanssa oma "pohjakosketuksensa", mentävä sellaiseen alennustilaan että hän ei halua enää juoda. Sen alennustilan muoto vaihtelee, eivät kaikki joudu heräämään roskiksesta kuten "Lande" Lindfors ennekuin mitta täyttyy.
Suosittelen taas kerran Raimo O. Kojon kirjaa "Eroon viinasta". Se on paras tuntemani alan teos. Painos on kuulemma loppu mutta ainakin kirjastosta saa. Soitin Kojolle muutama viikko sitten ja tiedustelin onko kirjasta tulossa uutta painosta. Hän kertoi ettei sellaisesta ollut Otavan kanssa ollut puhetta mutta lupasi tiedustella asiaa. Hän olisi myös valmis "päivittämään" sen, sillä nythän viinaongelma on vielä paljon pahempi kuin 1997 jolloin kirjan ensimmäinen painos ilmestyi.
Juu olen lukenut myös Kojon kirjan, oikeastaan useampia hänen kirjojaan vaikkakin ne muu käsittelevät hieman toisia aiheita:) Mutta hyvä kirja todella!Se minulle ei vaan täysin selvinnyt että mikä tämä "väärä elämänasenne" juttu on joka Kojon mukaan on yksin syyllinen alkoholinongelmaan...valaiskaa viisaammat.
En ole lukenut Kojon kirjaa enkä ole vakuuttunut, että "väärä elämänasenne" olisi yksin syyllinen alkoholiongelmaan. Samasta väitteestä lienee kyse mistä kerrottaan AA:n 4. askeleessa mm.
Mutta piru vie, olen kyllä pikkuhiljaa saamassa vahvistusta sille käsitykselle, että jotakin minun ajattelussani ja käytöksessäni on ollut vialla kun juomat ovat niin maittaneet. Olen hakenut niistä unohdusta ja helpotusta elämäntilanteeseeni johon aika pitkälle omin toimenpitein itseni olen ajanut. Itse asiassa olen ollut aika epärehellinen omaa etua tavoitteleva mulkku joka sitten ei kuitenkaan ole ollut niin kovis, että olisi pystynyt kohtaamaan lähimmäisiään vilpittömin mielin pimeän sisimpäni kanssa vaan olen joutunut näyttelemään. Paineet ovat olleet kovat.
Mutta nämä luonteenpiirteeni ovat kätkeytyneet monen kerroksen alle ja ytimeen on vaikea porautua. Nyt vasta oltuani yli 4 vuotta juomatta ja kokiessani aika-ajoin mielenrauhaakin olen uskaltautunut ottamaan vastaan väitettä siitä, että minusskin mahdollisesti on jotain vikaa...
onkin siinä. Kojo toteaa, että hän ei oikein ymmärrä mitä hänelle raitistuessa tapahtui, se jokin tapahtui niin syvällä etteivät sanat yllä sinne. Minä en pystyisi kuvailemaan asiaa noinkaan, mutta jotain samantapaista koin aikoinani. Eli sen alkoholinhimon poistumisen syistä tajuaa jotakin vasta sitten, kun se on tapahtunut... Jotenkin niin, että "itse" on koko ajan tallella olemuksen pohjalla mutta peiteltynä ja toisenlaiseksi muille esitettynä. Ja se on väärin. Vasta kun pystyy olemaan oma, alkuperäinen itsensä, vapautuu viinan ja muun kahleista.
Vajavaista mutten parempaankaan pysty, sorry.