Jos lisätään automaattivaroke ryhmäkeskukseen, jossa varokekiskojen vaihesyötöt ovat 10 neliön johdinta tehtaan jäljiltä, voiko käyttää 6 neliön syöttöä yksittäiselle automaatille?
Keskuksen
Lisäykset
61324
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Johtimen poikkipintaa voi kytkentäpisteissä pienentää, kunhan johdin kestää sitä syöttävän sulakkeen oikosulkuvirran. Näinhän se taisi olla?
oikosulkusuojaus ei riitä. Pitää olla myös
ylikuormitussuojaus. Katso SFS 6000. Siellä
on aivan selvät säännöt siitä, milloin johdon
loppupäässä oleva suoja suojaa johtoa.
Että keskuksen sisällä voi olla pykälää pienempi poikkipinta kuin varoke edellyttäisi, koska johto jäähtyy paremmin. Nykyään keskusvalmistajat johdottaa melkein aina paksuimmalla mahdollisella johdolla ryhmäkeskukset! Ehkä johtuu siitä, että syöttävän keskuksen varokkeet voi olla tapauksesta riippuen melkein mitä tahansa.
olen eri mieltä. Keskusvalmistajat laskee Idyn ja I1s arvot tietokoneohjelmillaan. Kun katsoo esim. yksittäiselle OESA:lle, kiskoilta tulevien johtimien paksuuksia, niin ei voi kuin ihmetellä, miten niin ohuella karvalla voi johdottaa. No niihin on omat standardit. Jos itse lisää jälkeen päin komponentteja ja johtimia keskuksiin, niin täytyy noudattaa EN60439 standardia (, jos muistan numeron ulkoa oikein). Johtimien paksuuksiksi tulee väkisin paksummat, kuin mitä keskusvalmistajat käyttää.
Normaalin omakotitalon keskuksessa 6mm2 riittää komeasti. Ei niihin laiteta useinkaan yli 20A ryhmäjohtoa. Tuossa joku viittasi, että 6mm2 ei riitä ylivirtasuojauksen takia. Se ei pidä paikkaansa, jos puhutaan nyt omakotitalon keskuksista. Ja oikosulkusuojaukseksi 6mm2 riittää komeasti.
kyllä jakokeskuksia koskeva standardisarja, mutta termit ja merkinnät ovat muuttuneet.
Terminen nimelliskestovirta on Icw (tavallisesti juuri tuo 1 s arvo),
dynaaminen kestovirta on Ipk (keskus kestää ilman kiskojen irtoamista jne.),
uusia ovat
ehdollinen nimellisoikosulkuvirta Icc ja sama sulakkeella Icf.
Kaksi ensimmäistä ovat selkeitä raja-arvoja asennuspaikan oikosulkuvirroille.
Kaksi jälkimmäistä ovat sikäli tärkeitä, että ilmoitettu oiksulkulujuus toteutuu vain valmistajan ilmoittamilla oikosulkuvirran arvoilla ja tietyillä suurimmilla sallituilla oikosulkusuojilla. Toisin sanoen, jos käytetään ylisuuria suojalaitteita syöttöpuolella, keskus ei välttämättä kestä vikatilanteessa vaurioitumatta.
Keskuksen sisäisten johtimien poikkipinnan valitsee keskusvalmistaja. Käytössä on varmasti laskentaohjelmia, kuten totesitkin. Omatoimisessa mitoituksessa on varmasti huomioitava ylikuormitussuojauksen (poikkipinta suhteessa kuormitusvirtaan, helppo mitoittaa) lisäksi myös esiintyvät oikosulkuvirrat ja sitä kautta johtimen minimipoikkipinta. Asiaan vaikuttaa silloin myös pää- tai noususulakkeiden virtaa rajoittavat ominaisuudet ja laukaisuaika. Näiden asioiden arviointi onkin jo hankalampaa: pitää mitata oikosulkuvirta ja tutkia, miten edessä olevat sulakkeet käyttäytyvät niillä virroilla. Yleensä on siis turvallisempaa käyttää vastaavia poikkipintoja, jotka ovat keskusvalmistajan asentamina.
Keskusrakenteen muutokset pitää muistaa myös dokumentoida. TUKES antoi kauan sitten ohjeet, mitä urakoitsijan pitää huomioda muutoksia tehdessään. Ohje on edelleen käyttökelpoinen ja löytyy TUKESin tiedotearkistosta (Sähköurakoitsija jakokeskusten valmistajana, kokoonpanijana sekä muutosten tekijänä 8.9.1997).
On hyvä, että joku viitsii vastata näihin kysymyksiin vähän laajemmin!