Maanantain (3.10) Helsingin Sanomissa kerrottiin, että Keravalla ja Vantaalla on poikkeavan paljon psykooseja – Keravalla jopa 80-prosenttia enemmän kuin muulla Länsi-Uudellamaalla. En ole yllättynyt. Julkisen mielenterveyshuollon resurssit eivät riitä ja yksityisiin palveluihin alueen ihmisillä ei ole varaa.
Yksityinen sektori tarjoaa psykiatrista hoitoa heti, kun sen tarve on. Ei ole jonoja, hoitohenkilökunta on pätevää ja kiinnostunutta potilaistaan ja mikäli hoitometodit tuntuvat potilaasta vääriltä, hänellä on oikeus ja mahdollisuus vaihtaa lääkäriä. Tässä on vain pieni ongelma: ainoastaan tarpeeksi korkean tulotason omaavilla ihmisillä on tuohon kaikkeen mahdollisuus, sillä esimerkiksi yksityinen terapiakäynti maksaa 60-90 euroa.
Julkinen mielenterveyshuolto puolestaan tarjoaa kuukausien jonotusta, psykiatripulaa, paperipinojen alle unohtuneita lähetteitä ja lupauksia, joita ei pidetä. Ekstrana saa mahdollisesti joka käyntikerralla uuden lääkärin, ja oikeuden olla vaihtamatta lääkäriä – vaikka tämä tekisi selkeitä hoitovirheitä. Hoitomuotojen niukkuus takaa sen, että sairauteen tehokkainta hoitoa ei välttämättä saa. Lääkkeitä toki on tarjolla niin paljon, että potilaan ei tarvitse vaivata päätään enää millään muulla kuin reseptin uusimisella, kunhan vain pääsee ensin sosiaalitoimiston asiakkaaksi. Psyykelääkkeet kun ovat - rauhoittavia lukuun ottamatta - sen hintaisia, että niiden hankkiminen saattaa esimerkiksi opiskelijalta jäädä väliin. Opiskelijoita taas sosiaalitoimisto ei juuri palvele.
Kela saattaa korvata kahden vuoden ajan potilaille osan terapiamaksusta, mutta hylättyjä päätöksiä tulee paljon ja varsin mielivaltaisin perustein. Pahempaa on kuitenkin se, että ei ole mitenkään taattua, onko tämä Kelan tukema hoito potilaalle edes sopivaa. Ikäviä kokemuksia on paljon, kun kahden vuoden jakso on loppu, terapiaksi mainostettu hoito on ollut placeboa ja ihminen on tismalleen samassa tilanteessa kuin ennenkin vain sillä erolla, ettei mitään toivoa uudesta Kelan tukemasta terapiasta enää ole.
Ja ei, hoitotakuusta huolimatta kunta ei mielenterveyspuolella käytännössä osta yksityisiltä palveluita, vaikka niille olisi huutava tarve.
Eihän hoidon saamisen pitäisi olla luksusta? Eikö sen pitäisi olla itsestäänselvää? Ja eikö se kuuluisi jokaiselle hoitoa tarvitsevalle ihmiselle riippumatta palkkapussin paksuudesta?
Heinäkuussa Jorvin sairaala käännytti oveltaan akuutissa tilassa olleen tytön, jonka pitkä psykiatrinen sairaushistoria tiedettiin. Tyttö hyppäsi katolta. Onneksi hän selvisi hengissä ja pääsi sisälle – koska lonkka oli murtunut kolmesta kohtaa.
Nämä tarinat ovat tavallisia. Niiden ei pitäisi olla.
Sofi Oksanen
Kirjailija
Lisää kokemuksia hyvinvointivaltiomme mielenterveyshuollosta: www.tukiasema.net/keskustelu
Yksityinen sektori tarjoaa psykiatrista hoitoa heti, kun sen tarve on. Ei ole jonoja, hoitohenkilökunta on pätevää ja kiinnostunutta potilaistaan ja mikäli hoitometodit tuntuvat potilaasta vääriltä, hänellä on oikeus ja mahdollisuus vaihtaa lääkäriä. Tässä on vain pieni ongelma: ainoastaan tarpeeksi korkean tulotason omaavilla ihmisillä on tuohon kaikkeen mahdollisuus, sillä esimerkiksi yksityinen terapiakäynti maksaa 60-90 euroa.
Julkinen mielenterveyshuolto puolestaan tarjoaa kuukausien jonotusta, psykiatripulaa, paperipinojen alle unohtuneita lähetteitä ja lupauksia, joita ei pidetä. Ekstrana saa mahdollisesti joka käyntikerralla uuden lääkärin, ja oikeuden olla vaihtamatta lääkäriä – vaikka tämä tekisi selkeitä hoitovirheitä. Hoitomuotojen niukkuus takaa sen, että sairauteen tehokkainta hoitoa ei välttämättä saa. Lääkkeitä toki on tarjolla niin paljon, että potilaan ei tarvitse vaivata päätään enää millään muulla kuin reseptin uusimisella, kunhan vain pääsee ensin sosiaalitoimiston asiakkaaksi. Psyykelääkkeet kun ovat - rauhoittavia lukuun ottamatta - sen hintaisia, että niiden hankkiminen saattaa esimerkiksi opiskelijalta jäädä väliin. Opiskelijoita taas sosiaalitoimisto ei juuri palvele.
Kela saattaa korvata kahden vuoden ajan potilaille osan terapiamaksusta, mutta hylättyjä päätöksiä tulee paljon ja varsin mielivaltaisin perustein. Pahempaa on kuitenkin se, että ei ole mitenkään taattua, onko tämä Kelan tukema hoito potilaalle edes sopivaa. Ikäviä kokemuksia on paljon, kun kahden vuoden jakso on loppu, terapiaksi mainostettu hoito on ollut placeboa ja ihminen on tismalleen samassa tilanteessa kuin ennenkin vain sillä erolla, ettei mitään toivoa uudesta Kelan tukemasta terapiasta enää ole.
Ja ei, hoitotakuusta huolimatta kunta ei mielenterveyspuolella käytännössä osta yksityisiltä palveluita, vaikka niille olisi huutava tarve.
Eihän hoidon saamisen pitäisi olla luksusta? Eikö sen pitäisi olla itsestäänselvää? Ja eikö se kuuluisi jokaiselle hoitoa tarvitsevalle ihmiselle riippumatta palkkapussin paksuudesta?
Heinäkuussa Jorvin sairaala käännytti oveltaan akuutissa tilassa olleen tytön, jonka pitkä psykiatrinen sairaushistoria tiedettiin. Tyttö hyppäsi katolta. Onneksi hän selvisi hengissä ja pääsi sisälle – koska lonkka oli murtunut kolmesta kohtaa.
Nämä tarinat ovat tavallisia. Niiden ei pitäisi olla.
Sofi Oksanen
Kirjailija
Lisää kokemuksia hyvinvointivaltiomme mielenterveyshuollosta: www.tukiasema.net/keskustelu
Vastaukset 92
Vanhimmat
Syntymäpäivän kunniaksi Suomi24 pyysi tunnetuilta suomalaisilta keskustelunavauksia. Keskustelijoille annettiin vapaat kädet nostaa esille itselleen tärkeitä asioita. Perjantain vieraamme on kirjailija Sofi Oksanen.
Eilinen vieraamme oli keittiömestari Sami Garam. Lue keskustelu täältä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000005&conference=616&posting=22000000011016501
Sitä ennen keskustelua herätti kauppakeskuspappi Harry Anttila. Lue keskustelu täältä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=1500000000000143&posting=22000000010993697
Tiistain vieras oli tv-toimittaja Salla Paajanen. Lue keskustelu täältä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4500000000000074&posting=22000000010971010
Ensimmäinen vieraamme oli pääministeri Matti Vanhanen. Lue keskustelu täältä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=96&conference=595&posting=22000000010950206
Mitä ajatuksia päivän avaus sinussa herätti? Eikö psykiatrinen hoito kuuluisi kaikille, palkkapussin koosta riippumatta?
Oman kokemuksen mukaan puhe "hoitoonpääsyn vaikeudesta" on täyttä valetta.
Niin puhuvat ne, jotka haluavat toisia hoitoon muttei puheilla ole totuuspohjaa, on joko jo hommattu niin monta hoitoon ettei kukaan enää usko tai muutoin ei uskota puheita missään.
Eläkeläis-syyttäjä Santavuori mainosti jokunen vuosi sitten, että kaikki maailman pahuus lähtee nuorten miesten kiroilusta. Pikkukylissä elää hieman sama mentaliteetti, jossa vanhat mummot ahdistelevat nuorta kykeneväistä kansaa mielenterveysperustein. Samaan sarjaan kuuluu "hyvä perhe, mutta huonot lapset" ideologia. Kuinka hyvä se perhe sitten todellisuudessa olikaan? Asioiden näin ollessa hoitoon päästään pikemminkin pärstäkertoimen mukaan kuin realististen oireiden. Eihän hoitoon voi ottaa lukion oppimäärän täyttänyttä nuorta naista, kysehän oli auktoriteetistä, jossa näin Halosen aikana naiset kulkevat edeltä muualekkin kuin heikoille jäille.
Useinkaan ei ole perheet hommaamassa hoitoon vaan ihan ulkopuoliset henkilöt.
Minut hommasi henkilö jota en edes tuntenut. Hoidon jälkeen sitä vasta ongelmaa iski kun sosiaalitoimisto sai tietää että on hoidossa ollut: ei toimi mikään kuten laki sanoo, kun sen saavat kuulla. Haukkumista joutuu kestämään, rahoja ei tule ajoissa jne. vaikka muille samassa kaupungissa toimisi ok. Töitäkään ei ole kovin helppo löytää kun papereissa sanotaan että pysyvästi sekaisin. Ulkopuolinen ei tosin asiaa huomaa jollei kukaan ole kertonut ja hoidossakin ihmettelivät että mites nyt sillein, ei kuitenkaan ulos pääsetty.
Sairaalahoito maksaa aina maltaita sen lisäksi, että joutuu maksamaan kotiasumisen, netilaskut ja kaapelitv:n vaikka kyseisiä koneita ei pääsisikään käyttämään taikka kotona asumaan.
Olin itse sairaalaan menessä työtön ja koska asia oli kokonaisuudessaan seläntakana juoniteltu pelleily, niin en tietenkään päässyt heti ilmoittamaan työvoimatoimistolle esteellisyydestäni ottaa työtä vastaan. Ilmoitin asiasta kaikesta huolimatta työttömyyskassalle ajan kuluessa, mutta aluksi kun en ilmoittanut sairaalajutusta mm. siksi, etten tiennyt saanko sieltä lähteä, niin työttömyysrahaani olisi saattanut tulla karenssiaikoja.
Sittemmin seuraavassa työpaikassa vaativat minua saapumaan työpaikalle vapaapäivänäni "keskustelemaan". Ilmoitin, että voimme keskustella, mutta työaikana, jolloin maksetaan palkkaa. Tämä ei tietenkään sopinut ja jälleen työttömäksi.
Työvoimatoimistossa sitten heti kättelyssä sanoivat, että jos olen "sairaana", niin he haluisivat myös sen tiedon, ettei työttömyysraha mene poikki. En siten ole ollut päivääkään sairaana niin kuin en ollut työssäollessanikaan. Monta hiivatun vuotta kulunut, työvoimatoimisto ei ole palvellut ja nyttemmin sitten tarvitsisin työvoimatoimiston mielestäni määräaikaisen työn, tuetun työn taikka nuorille suunnatun kuntouttavan tytön, jotta voisin palata työelämään. Jälleen vanha fraasi, työttömyys on sairautta, mutta asiallista työtäkään ei tarjota.
terveestä sairaaksi voidaan määrätä hallinnollisella päätöksellä: kun kaikille valtion laitoksille kerrotaan että omaa hullun paperit, on kohtelu sen mukaista, kaikkinainen "jatkohoito" tarkoittaa käytännössä sitä että pidetään huoli siitä ettei voi töihin tai normaalien ihmisten pariin mennä/palata, lääkittynä se tietty ei onnistukaan, kuka tahansa huomaa kun lääkitys on päällä (ja usein vielä monta vuotta/loppuiän sen jälkeenkin) ettei nyt kaikki ole kunnossa.
Seuraavassa linkissä hoitaja, lääkäri ja hoidettavat kertovat psykiatrian osastoille väärin perustein sijoitetuista ihmisistä.
"...kun ei enää muuta paikkaa ole, jottei virkamiestä voida syyttää heitteille jätöstä"
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=599&posting=22000000010986751
Psykiatrinen hoito tuntuu olevan vähän arvostettu ala. Psyykkisistä ongelmista kärsivät eivät pidä asiastaan meteliä, sillä eivät halua leimautua ja elämänhalu voi olla mennyt.
Silti olisi tärkeää, että heitä yritettäisiin kuntouttaa, sillä kun ihminen pääsee eroon esim. sosiaalisten tilanteiden pelosta tai masennuksesta, se on erittäin suuri askel hänelle henkilökohtaisesti ja myös työnsaannin kannalta. Ihminen saa elämänmyönteisyytensä takaisin, voi mennä opiskelemaan ja töihin, ja tuottaa sen jälkeen panostuksen moninkertaisesti takaisin.
Ellei mielenterveyden häiriöistä kärsivien suurta joukkoa hoideta, sosiaalitoimen kustannukset kasvavat, rikollisuus lisääntyy, alkoholismiongelmat lisääntyvät, itsemurhat lisääntyvät. Nämä kaikki aiheuttavat valtavat rahalliset ja henkiset menetykset, jotka ylittävät moninkertaisesti hoitojen kustannukset, jos edes osa mielenterveyden ongelmista kärsivistä saadaan hoidettua työkykyisiksi.
Suomessa on aivan selvää että jos joku makaa verissään ja liikuntakyvyttömänä kadulla niin niin se on heitteille jättöä,jos kukaan ei auta.Kuitenkin ihan samat ihmiset jotka tuomitsevat tuollaisen heitteillejätön,niin ovat valmiit sen tekemään silloin kun vakavat vammat eivät ole visuaalisia.Sehän on todellakin niin että jos mielenterveys on heikentynyt,ei kyseinen henkilö kykene pitämään puoliaan tervettä vastaan,vaan jää aina jalkoihin,usein auttaminenkin muistuttaa paremminkin pahoinpitelyä.Paljon on uhreja jo tullut pelkästään ihmisten tietämättömyyden vuoksi,ihmetellä sopii myöskin näiden asioiden ympärille synnytettyjen yhdistysten toimintamallit,ne kun pääasiassa keskittyvät surkutteluun ja sairastuneen sosiaalisen aseman voivotteluun.Sen sijaan olisi hedelmällisempää jakaa tietämystä ns.terveiden joukossa.Kun kuitenkin tiedetään tänään paljon näistä asioista,sairaudella on monta eri olomuotoa ja kaikki näistä eivät ole lopullisesti vammauttavia,myös lääkkeet ovat kehittyneet,nyt ei enään suuren yleisön tarvitsisi pelätä mielenterveysasioita,mutta jos ne jätetään huomiotta,niin aikaa myöden meillä on aivan toisenlainen elämä,monet tappavat itsensä omaiset ovat ymmällä sinänsä yksinkertaisen tapahtumaketjun edessä,toiset taas valitsevat toisen tien eivät tuhoa itseään vaan toisia ihmisiä,tilanteeseen nähden aivan osattomia.Tämän vuoksi olisi ainakin terveydenhoitohenkilöstön kehitettävä itseään myöskin mielen terveys asioissa,erityisesti sitä odottaisin työterveyshuollon osalta koska he ensimmäisenä kohtaavat sairastuneen henkilön,tuossa tilanteessa jo tapahtuu valinta tiedon tason pohjalta,joko sairaus alkaa helpottaa tai pahentua,niin että paljon vartijoina on henkilöitä joiden taidot ei riitä.
Eiköhän työttömyys enimmäkseen lisää masennusta ja sen myötä rikollisuus ja alkoholiongelmat lisääntyy.
Millään ei ole enää mitään väliä.
Itsemurhaa jos yrittää lääkkeen yliannostuksella,käytetään vatsahuuhtelussa,ja päästetään heti pois,hoitoon ei pääse.
Paras lääke olisi antaa ihmisille töitä,ja siitä senverran palkkaa,että tulisi toimeen-ei ehtisi masentumaan.
Itse vielä töissä,mutta miten kauan...hirvittää!!!
(kirjotusta en ole paljoa harrastanut,se varmasti näkyy)
Kirjoittaminen sujuu sinulta hyvin. Osuit nimittäin asian ytimeen. Kun puhutaan kansan enemmistön mielenterveysongelmista, niin niihin syyllisiä ovat juuri työttömyys ja rahattomuus, toki alkoholilla ja muilla päihteillä sekä ylipäänsä epäterveillä elämäntavoilla vahvistetaan tätä kierrettä, mutta ei valtiolla tunnu olevan mitään todellista tarvetta poistaa suomalaisten päihdeongelmaa (joka on laajempi kuin vain yksilön ongelma).
Toki yksilötasolla (ja varallisuudesta riippumatta) pään sisäisiin kuvioihin vaikuttaa muukin kuin toimeentulo. Ihmissuhteet nimittäin. Se on tavallaan hyväkin, koska onpahan köyhät ja rikkaat edes jossain samalla viivalla. Toisaalta joskus epäilyttää, että isoimmille liksoille pääsevät psykopaatit, joiden hoidon tarvetta ei kukaan huomaa, vaan he saavat porskuttaa läpi elämänsä muita sortaen. Huom. Tämä on epäilys, ei ketään vastaan kohdistuva suoranainen syytös.
Mielestäni maailmassa vaaditaan liikaa ihmiseltä.
Työpaikalla pitäisi jaksaa tehdä töitä, vaikka koko ajan potkitaan pois ihmisiä työpaikalta. Kun on liikaa töitä yhellä ihmisellä, ihminen ei jaksa. Tästä saattaa syntyä esim. masennusta. Työstä saa sen palkan, mutta jaksaako palkasta nauttia, kun on loppu pitkän työjakson jälkeen?
Sillehän ei voi mitään, että rahapula on maailmassa. Toisaalta tuntuu hullulle, että ihminen saattaa joutua käyttää lääkettä sen vuoksi, että ei saa öisin unta, kun työasiat pyörii mielessä, vaikka olisi yliväsynyt.
Mutta, toisaaalta jos ei päivässä ole toimintaa, saattaa tulla syrjäytmistä. Sen vuoksi on olemassa päiväkeskuksia. Tosin, päiväkeskus saattaa maksaa ja ehkä sen vuoksi saattaa olla käymättä siellä. Toki työelämä saattaa ehkäistä masennusta, kun ei mieti liikaa omia asioita, mutta saattaa sitä työssä käydessä yksityiselämän vuoksi masentua.
olen aivan samaa mieltä kanssasi...
kun yksi ongelma lykätään takavasemmalle toinen on edessä odottamassa.
surullista ja huolestuttavaa...
en ole kyl itse ollut koskaan hoidon tarpeessa muuta tiedän sen olevan tärkeää ja hyödyllistä eli ilman muuta sitä tarvitsevien on saatava hoitoa. siihen eivoi kukaan muu sanoa yhtäänmitään.
Aivan!
Psykopaattien hoidontarpeen huomaa vain erittäin harva henkilö. Psykopaatit eivät edes välttämättä tiedä itse tarvitsevansa hoitoa; hehän ovat useimmiten korkeassa ja arvostetussa yhteiskunnallisessa asemassa hurmaavasti käyttäytyviä ihmisiä, jotka todella porskuttavat elämänsä läpi muita sortaen ja kaiken lisäksi "laki puolellaan".
totta. Psykopaatithan ovat empatiaan kyvyttömiä ihmisiä. SEllaisiahan meillä on päättävät elimet täynnä.
joku sanoo jotain. Joku jolla ehkä on voimia. Itsellä ei enää ole.
Allekirjoitan kaiken minkä kirjoitit.
Olenkin itse kirjoitellut näista asioista pitkään täkäläisissä tiedotusvälineissä.
Tilanne on hiukan parempi täällä Pohjanmaalla (asun Kokkolassa) koska ainakin näyttää että on paljon henkilökuntaa joka todella haluaa auttaa. Mutta suuri resurssipula ja lääkäreitten puute estää hyvien ajatusten toteuttamisen. KPKS:n tulosaluejohtajalla on käynnissä piloottiprojekti johon on saatu rahoitusta ja josta toivotaan olevan apua sekä psyyke- että päihdepotilaille.
Kuitenkin keskeinen asia on että tämän yhteiskunnan perussuhtautuminen ihmisten hoitoon sekä fyysisesti että psyykkisesti on katastrofaaalisesti muuttunut siitä kun meillä säädettiin esimerkiksi ilmainen avoin psykiatrinen hoito. Vuoden 1989 jälkeen päättää Suomessa vapautuneet rahavirrat ja EU-direktiivit, ei enää sosiaalinen ja humaani pohjoismaalainen ajattelu. Sitä että ihmiset tulisivat voimaan varsinkin psyykkisesti näin huonosti ja että asiakkaita olisi näin paljon, varsinkin nuoria ja vanhuksia, ei ole pystytty kuvittelemaan koska ei ole haluttu. Nykyinen hallituksen, eduskunnan sekä kuntien ajattelu on täysin tietoista. Me taistelemme näkyvää vihollista vastaan. Se vihollinen on uusi ideologia joka perustuu vahvemman yksilön pärjäämiseen ja siihen että "jokainen on oman onnensa seppä". Tämä ajattelu on nyt jo juurtunut myös suuriin poliittisiin puolueisiin. Tarvitaan täydellinen täyskäännös. Näyttihän viimeksi tekijänoikeuslain voimaantulo suurella äänimäärällä että täällä mennään vaan toisten ehdoilla eikä enää välitetä omista kansalaisista.
Täällä Kokkolassa esimerkiksi ajetaan alas vammasihuolto. Tunteja vähennetään, yksillöllinen hoiti ajetaan alas. Esko Aho sanoi vähän aikaa sitten ettei voida hyväksyä että sairaitten lukumäärä viisinkertaistuu. Minkälainen yhteiskunta se on, jossa ajatellaan ettei saisi olla liikaa sairaita? Aholla oli kuitenkin ehkä tietämättään jotain oikeatakin ajattelua. Koko yhteiskunnan kehitys pitää muuttaa etteivät ihmiset olisi niin sairaita vaan voisivat paremmin.
Kaj Hedman
kirjailija
En kerennyt lukea tekstiä, mutta sen verran haluan sanoa, että kyllä se todellisuutta on että kunnollinen psykiatrinen hoito on nykypäivänä luksusta. itse on sen luksuksen kokenut ja olen tänä päivänä siitä erittäin onnellinen.
ihminen joka sattumalta saa hyvä mielenterveyshoidon on todella etuoikeutetussa asemassa. ymmärrän sen nyt jälkeenpäin kun olen kuullut jos mikälaisista hoidoista.
ensimmäinen edellytyshän on että hoitosuhde on pysyvä, jatkuva ja turvallinen ja että potiaalle ja hoitajalle syntyy hyvä suhde. "kemioiden on pelattava".
asiakkaan täytyy tietää hoitosuunnitelma, milloin on uuden suunnitelman arviointi jotta hän tuntee olonsa turvalliseksi. hoidon jatkuvuus on äärettömän tärkeä asia.
olen saanut sivusta huomata muutaman tuttuni kohdalla miten heitä mielenterveystoimistossa pompotetaan lääkäriltä toiselle ja lääkeittä pumpataan varmaan aika paljon syyttäkin. diagnoosit on vähän mitä sattuu.
olen saanut mielestäni itse psykiatriella poliklinikalla avohoidossa hyvä ja pätevän hoidon. olen mielestäni kasvanut siihen mittaan mihin en ole itsekseni selvinnyt. nyt pärjään jo miltei omillani, pientä lääkitystä lukuunottamatta.
kymmenisen vuotta kävin poliklinikalla välillä kerran välillä kaksi viikossa. sitä ennen kymmenisen vuotta yksityisellä saman ajan. minulla on ollut vain kaksi psykoterapeuttia ja yksi hoitava lääkäri koko ajan. tämä on ollut todella luksusta.
tälläkin hetkellä, vaikken enää hoidoissa käykkään, teidän missä minut otetaan vastaan jos tarvetta ilmenee. se on suuri tuki ihmiselle joka on ollut aika rikki aikanaan.
Miten voisin kiittää saamastani avusta.
Toivon, että jokainen joka apua tarvitsee saisi samanlaista palvelua kun minä olen saanut.
yksityinen tietysti maksoi todella paljon kun taas vastaavasti poliklinikkakäynnit olivat ilmaisia.
Ei ole eksaktia tiedettä. Mielenterveyden hoito on ptkä ja vaikea prosessi, useilla loppuelämän kestävä. Sopivaa lääkitystä ja hoitomuotoa voi olla todella vaikea löytää. Halukkuutta,innokkuutta löytyy. Ammattilaiset ovat kehitysmyönteisiä, mutta usein törmäämme resurssipulaan, sairaanhoitopiirit eivät ole loputtomia rahan lähteitä. Sillä vapaaehtoisvoimin ja omaisten jaksamisella ei tätä työtä tehdä, auttajien on saatava palkkansa. Silloin menneinä vuosina kun sairaalapaikkoja psykiayriassa vähennettiin, ei satsattu samassa suhteessa avohoitoon ja sitä satoa nyt korjaamme. Kuka kantaa vastuun?
Nyt toisia hoitoon tahtovat valittavat jatkuvasti lehdistössä (hoitoon tapettavaksi joutuvia ei kuunnella ollenkaan, kun suuri joukko toisia vastaan olevia valittaa jatkuvasti) että pitäisi olla lisää hoitoa: lääkitys on tosin lisääntynyt ennestään siinä määrin että pian loppuu työntekijät. Hesarikin oli kysynyt että kirjoittakaa kokemuksista, lääkenarkkari toimittaja vaan ei lehteen laittanut muuta kuin lisää ruikuttavien kirjoituksia, ks.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=599&posting=22000000010986751
Toki hoitoa pitäisi saada, mutta pistää vain miettimään, miksi niitä mielenterveysongelmia ylipäänsä on joka toisella tässä suomalaisessa yhteiskunnassa. Siihen ei lääkitys eikä terapia sun muut jälkityöt auta, vaan pitäisi tehdä vähän totaalisempia rakennemuutoksia järjestelmässä.
Jokaiselle riittävä toimeentulo, riittävästi vapaa-aikaa, oikeanlaisia virikkeitä, kaiken kaikkiaan pantaa vähän löysemmälle, mutta viisaalla tavalla. En vähättele mielenterveysongelmia, olen itsekin syönyt aikoinaan kokeeksi pari kuukautta masennuslääkkeitä [lievään masennukseen ne ovat minusta turhia, päivittäinen liikunta ajaa saman asian, vakavat tapaukset ja psykoosit on toki erikseen, tyhmä en ole enkä fanaatikko]. Mutta laajemmin, yhteiskunnallisesti ajateltuna, ne pään ongelmat ovat kuitenkin luksusta kun samaan aikaan tuolla vähän etelämpänä esim. Afrikassa kuolee joka päivä tuhansittain ihmisiä NÄLKÄÄN. Vanha virsi, joku sanoo. Olisikin vanha virsi, mutta kun ei se maailman hätä tunnu loppuvan näinä uudempinakaan aikana.
En kuitenkaan missään nimessä vähättele hoidon tarvetta ja kuvaamassasi akuutissa tapauksessa ovelta käännyttäminen on suorastaan ihmisarvoa alentavaa. Päätinpä vain nostaa pöydälle ennaltaehkäisyn merkityksen. Ja lopuksi oma näkökulmani siihen, mistä kansalaistemme horjuva korvien väli johtuu:
amerikkalainen unelma ja siitä seuraava yhteiskunnallinen eriarvoisuus slaavilainen melankolia ugrilainen uhomieliala = tuhoisa katastrofi ihmisen psyykelle
Paperilla tämä maa on hyvinvointiyhteiskunta. Todellisuus on toista, vaikka psykiatrista hoitoa saisivat kaikki tarvitsevat 100%:lla hoiidolla, niin silti tämä on sairas maa koska hoidettavia on kohtuuttoman paljon, se että ihmiset sairastuu ketokoon kuinka huonovointiyhteiskunta tämä oikeasti on!
Toisaalta, yhteiskunta olemme me, me itse olemme ryssineet tämän, tavoittelemme väärää hyvää, kuvittelemme saavamme hyvinvoinnin jostain muusta kuin pienistä asioista.
olet todella oikeasssa, vaikka on niitä ihmisiä autettavakin...
suomessa kerätään kaiken maailman(mikä on kyllä hyvä)apua tarvitseville ulkomaille rahaa joka kulmassa, mutta suomalaisten omaan mielenterveyteen ei panosteta...eikö olisi hyvä jos olisi jokunen lipas johon kerätäisiin myös mielenterveys hoitoj tarvitselville SUOMALAISILLE avustusta saada hoitoa...
pienikin apu, voi olla suuri apu, kuten nälänhätä keräyksissäkin sanotaa...
Siis, mikä aiheuttaa mielenterveysongelmia.
Psykiatri Martti Paloheimo kirjassaan Suomalaisen lapsuuden haavat valaisee asiaa samoin psykohistorioitsija Juha Siltala mm kirjassaan Suomalaisen työelämän huonontumisen lyhyt historia. Myös Raimo mäkelä kirjassaan Naamiona terve mieli. Tässä aluksi. Lisää löytyy kirjastoista hyllykaupalla ja virkailijat neuvovat.
Älä yksinkertaista. Äläkä lakaise maton alle.
Tässä nykyisessä yhteiskunnassa on materiaalista hyvää yli tarpeen yleisellä tasolla, jakautuma tosin ei ole tasainen, mutta henkistä hyvää on vähemmän kuin koskaan ja sen määrä on koko ajan laskussa. Siinä valossa sana luksus on jotakin järkyttävää. Luksusta se ei ole vaan elämisen ehto. Ei aineellisella hyvällä korvata henkistä hyvää.
Ei meillä avun tarve sillä vähene, että käsketään ajattelemaan nälkäänäkeviä taikka muita vastaavia. Ei ole kyseessä joko tai -asetelma, vaan sekä että. Ongelmat ovat myös suhteessa omaan elinympäristöön ja köyhyys ja huono-osaisuus kultuurisidonnaista. Maailman meno on vinksahtanutta, koskapa hädässä olevia ihmisiä on pilvin pimein. Enkä laittaisi fyysistä nälkää kovin kummempaa asemaan kuin henkistä nälkää (Jos ilmaisu sallitaan), sillä molemmat johtavat ennen pitkää kuoleman taikka ns. vajaaseen elämään.
Olen iloinen siitä, ettet sentään käske mielenterveysongelmaisia ottamaan itseään niskasta kiinni. Masennuslääkkeistä minulla on vastaavia kokemuksia, tosin niin, ettei niillä varsinaista apua saa ellei niiden käyttöä yhdistetä tavalliseen taikka psykoterapiaan, olipa kyseessä sitten vaikka kuinka vaikea masennus ja pitkä ja voimakas lääkitys.
Työelämää ei kaikesta voi syyttää, koska jokainen omalla toiminnallaan luo työpaikasta näköisensä. Väitän itse todistaneeni, että vaikka työpaikalla kaikki raksuttaisi kuin rasvattu kellon koneisto kuukaudesta ja vuodesta toiseen, niin työpaikalta erottuu aina hyvin ja huonosti voivat ihmiset. Kyse on osittain siis siitä, että miten kukin on kotielämänsä järjestellyt ja saanut sujumaan.
Psykiatrinen sairaala pitäisi olla jonkimoinen tervehdyttävä paikka. En itse ole löytänyt ainuttakaan tällä vuosisadalla rakennettua sairaalaa. Kaikki järjestelmällisesti mahdollisimman vanhanaikaisia ja maanisia. Käykääpä vuokraamassa Kevin Spaceyn elokuva K-Pax, niin tiedätte minkälainen saattaisi olla vähääkään kuntouttava sairaala.
Sairaalassa henkilökunta on kuin missä tahansa muussa viranomaisessa. Mikäli sairaalassa kysyy tupakkokopissa puolituntia ennen ruokailua, että mitäs mahdamme saada tänään syötäväksi, niin vastaus saattaa olla, että mene itse katsomaan jääkaapin oveen kiinitetystä monisteesta. Olipas jälleen antoisa keskustelu.
Henkistä ruokaa on maailma puolillaan kun tätä osaa vain etsiä ja itse tietää, että mitä on hakemassa. Kyse monesti siis siitä, että ihmisten harrastuksia ja vapaa-aikaa moraalisoidaan jopa milenterveydenhoidossa, olihan paskanpuhujalla parempi ehdotus henkiseen hyvinvointiin :D
Hyvä Sofi. Hienoa,että on rohkeita suomalaisia, jotka uskaltavat avata suunsa.
Yleensähän se menee niin, että kun saat viran jostain laitoksesta, niin "sen lauluja laulat kenen leipää syöt".
Tällä menetelmällä pönkitetään vain omaa asemaa, vaikka esimerkiksi sairaalat ja ammattikorkeakoulut on tehty meitä kaikkia varten.
Lääkärit ja opettajat tekevät siellä työtä, ja me asiakkaina olemme arvokkainta mitä on olemassa.
Ei lääkärin tai yliopettajan paikkaa haeta vain arvostuksen takia, vaan sinne pitää hakea ihmisiä, jotka vievät yhteiskuntaamme parempaan suuntaan.
Ellei näin ole, niin tällainen henkilö pitää irtisanoa työstään.
Tukekaa Sofia ja muita rohkeita ihmisiä, koska ilman tukea sanat jäävät vaille tekoja. Jos joku uskaltaa nousta vastarintaan vääryyden puolesta, yleensä se teilataan. Annetaan esimerkiksi huonompaa hoitoa tai huonompia arvosanoja.
Tällä osoitetaan, että pysy nöyränä tai kärsit.
Jos ette ajoissa ala vaikuttamaan ja peräämään oikeuksianne, turha enää sitten itkeä kun kaikki on myöhäistä. Kai te ymmärrätte mihin tämä maailma on menossa? Se on menossa yhä pienemmän piirin hallintaan, missä suurimmalla osalla ihmisillä ei ole mahdollisuuksia vaikuttaa asioihin.
Nyt täytyy toimia!
Kyllähän se täällä keskisuomessakin on niin, ettei hoitoon pääse, ennenkuin itsaria yrittää. Pitäisi se apu tulla hieman aikaisemmin. Kenellä saattuu olemaan kokemusta, kuinka sinne hoitoon voi päästä, niin hän voi auttaa kavereitaan kunhan on toipunut itse hieman.
Mutta että jollekin on sattunut sama lääkäri ja vain kaksi terapeuttia, on melkeinpä uskomatonta! Hyvä että poikkeuksia löytyy! Se on vielä kaukana monenkin todellisuudesta. Siis kuka pitää sairaiden ja jaksamattomien puolta? Toinen jo vähän paremmin? jaksava. Terapiaa se ei voi olla, se kuuluu yhteiskunnan järjestää, onhan se hoitotakuukin jo olemassa...
Vuoden verran olen odotellut keskusteluhoitoa vaikka lääkäritodistuksessa lukee, että terapia aloitetaan ja että tarvitsen sitä ammattiopintojen loppuun saattamiseen. Näin täällä... mitä vois muuta tehdä kuin vinkua ja soitella jatkuvasti tai vetää ranteet auki..ei ihme että masentaa...
Niin, ongelmaa lisää, että moni ei todellakaan jaksa ajaa omaa asiaansa sairauden keskellä. Hiljaiset masentuneet eivät yleensä jaksa vaatia. Yhteiskunta on minusta vastuussa, kuten jo tuolla aikaisemmin mainittiin. Kipeistä, köyhistä ja yksinäisistä kuuluu huolehtia jos tätä hyvinvointiyhteiskunnaksi aiotaan sanoa.
tosiaan, tuntuu oudolta et apua mielenterveydellisiin ongelmiinsa saa vasta sitten kun on koittanut jotain radikaalia. Niin tähän on ajauduttu kun lama-ajoista lähtien sosiaalisia menoja on leikattu rankasti.
Tulee mieleen et Suomea ollaan ajamassa Amerikan malliin, (välitöntä) hoitoa saavat vain ne joilla on siihen varaa, vähäosaisten ei niin väliä. Ja sama koskee noita leikkausjonoja, yksityiseltä puolelta tai ulkomaiselta klinikalta saa äkkiä ajan, JOS vaan hinnasta sovitaan.
Herättää myös ajatuksia toi perheväkivällan yleisyys, et onko tässä se syy? Hoitoon eivät pääse ne jotka sitä kaikkein akuuteimmin tarvitsisivat, ehkä muutaman kuukauden päästä kun lääkäreillä/psykiatreilla aikaa riittää. Sitten pahaa oloa puretaan valitettavasti lähiomaisiin.
Myös yleinen turvallisuus julkisilla paikoilla on kyseenalaista; koskaan ei tiedä milloin joku ongelmatapaus lyö kirveellä tai saa päähänsä ruveta ammuskelemaan sattumanvaraisesti ympäristöönsä.
Niin "jotain tarttis tehrä" ennenkuin on myöhäistä. Musta tuntuu et päättäjät asuvat jonkinlaisessa "pilvilinnassa" eivätkä tajua tavallisten kansalaisten hädästä mitään. Asenne voisi muuttua jos joku kansanedustajista joutuisi kokemaan konkreettisesti katuväkivaltaa k.o. tapausten taholta tai joutuisivat jonottamaan leikkaukseen pääsyä vuosia (no toihan on mahdotonta).
Joo, toi on totta. Päättävät ihmiset ovat niin vieraantuneita tavallisen kansalaisen elämästä, ettei niillä ole mitään käsitystä oikeasti. Eihän niiden edes tarvitse esim. käyttää julkisia kulkuneuvoja tai kävellä itsekseen yöllä himaan, kun käyttävät takseja. Mitä ne tietäisi esim. katujen turvallisuudesta.
Faktaksi tuo kyllä sopii, mutta täytyy myös ajatella asiaa hoitoalan kannalta. Usein esimerkiksi henkilökuntaa ei ole riittävästi, joka aiheuttaa ylikuormitusta näille hoitajille mm. juuri näitä paperipinoja ja "unohtuneita"lähetteitä tapahtuu.Kyllä hoitajat välittävät, mutta julkista ja yksityistä puolta ei tulisi verrata.Ovat täysin eri asia.Tämä on enemmänkin yhteiskunnan ongelma kuin tietyn hoitolaitoksen.
Hoitoon resursseja!!! Pistetään terveysministeri ynnä joku muu päättäjä mielenterveyspotilaan tuskassa odottelemaan puhelinsoittoa tai kirjettä kuukausia tai vuosia. Voisi ehkä paremmin ymmärtää mitä henkinen tuska nöyryytys todella tarkoittaa. Miksi avohotoon ei anneta rahaa???
Kunpa joku jaksaisi tehdä kattavan tutkimuksen siitä,kuinka moni alkoholisti on alunperin alkanut hoitaa masennustaan päihteillä,koska muuta apua ei ole ollut saatavilla.Jokaisen päihderiippuvaisen lähipiiri sairastuu takuuvarmasti ennenpitkää myös.olisikohan halvenpaa kuitenkin hoitaa ajoissa se yksi,ennenkuin tauti leviää ympäristöön?
kyllähän se monin paikoin niin menee että oikeaa hoitomuotoa ei saa,tai sitten sitä ei saa ollenkaan.
on ihmisiä joiden tila vaatisi pitkää hoitoa, masennuksen tai muun psyykkisen sairauden takia, mutta kunnalla ei ole määrärahoja tai paikkoja...
itse saan hoitoa, turussa, masennuksen takia.
hotomuotona psykoterapia, mikä kuitenkin tuntuu oudolta, sillä hoidosta en ole huomannut olevan apua...vika varmasti itsessäni.
minullekin määrättiin lääkäristä heti masennus lääkkeet sen suurempia utkimuksia tekemättä, 5 minuuttia lääkärin(terveykeskus)ei kerro onko potilas lääkkeitä vailla...
minulla oli järkeä en hakenut lääkkeitä, mutta miten on 13-16 vuotiaat tytöt ja pojat jotka ottavat heti ekan annostuksen, eivät saa keskustelu hoitoa ja syövät sitten lääkkeitä kauan...
mielestäni jokaisen kuuluisi päästä keskusteluhoitoon ennen lääkkeiden määräämistä, sillä murrosikäisten pahamieli tuskin jokaisessa tapauksessa läääkkeitä kaipaa...
kuinkahan moni lääkkeitö syö turhaa?
ja niihin jääkin koukkuun...
niillä lääkkielläkö ongelmat ratkeaa ja elämä taas jatkuu onnelllisena ongelmista puhumatta?väärin...
asiat selviää puhumalla,toki on tapauksia joihin hoito tarvii lääkkeet, puhunkin nyt masennuksesta, esim läheisen menetyksen jälkeen...
Psykiatriset hoiomenetelmät perustuvat vieläkin suurelta osin aikansa eläneisiin teorioihin. Niissä syyllistetään turhaan ihmisiä ja hoidosta tulee helposti vuosikausia kestävää junnaamista. Se ei johda mihinkään. Hoitosektorille olisi tervehdyttävintä, että alan esimiehille vihdoinkin opetettaisiin ratkaisukeskeistä johtajuutta ja tulevaisuuteen katsomista. Ratkaisukeskeisyys on jo onneksi valtavirta suuressä osassa suomalaista hoitojärjestelmää.Hoidossa ratkaisukeskeisyys lopettaa turhan jumittamisen ja synkistelyn. Potilas voi nopeasti siirtyä kuntoutujan rooliin ja aloittaa paranemisprosessin. Siinä ei edes ammattilaisia tarvita kuin ehkä aluksi. Vertaistukiryhmien teho on nimittäin osoitettu yhtä hyväksi ja usein paremmaksikin, kuin perinteisillä hoitomuodoilla. Missä ovat rohkeat päättäjät? Miksi heittää rahaa kankkulan kaivoon, kun tehokastakin hoitoajattelua on olemassa.
Olen käynyt vasta pari kertaa psykiatrian polilla ja nyt jo olen depressiokoulussa, mikä on hyvä. Toisekseen kehotettiin hakemaan mielenterveyskuntoutujien työvalmennusryhmään, johon toivon pääseväni. Älytöntä jäädä sairaalakierteeseen, jos on mahdollisuuksia päästä normaaliyhteiskuntaan takaisin.
Näin sitä sanotaan !
Huomaa, että itselläsi on asiat kunnossa, kun lauot tuollaisia kirjoituksia tälle palstalle. olen iloinen puolestasi, mutta älä lyötyä lyö. ihan kuin ei kukaan olisi edes etsinyt työtä, kun tuollaisen lukee, että TYÖ ON PARAS LÄÄKE.
Myönnän kyllä, että ihan hyvähän se on, mutta kun ei ole työtä niin ei ole.
Ja jos ihminen on oikein maassa niin ei se påysty tarttumaan vapaaehtoiseen työhön, kun omatkin työt jää tekemättä.
Kodin siisteydestähän näkee ihmisen mielenterveyden. En tarkoita sitä, että mitä puhtaampi talo sen parempi mielenterveys, vaan jos se poikkeaa huomattavasti normeista alaspäinniin huomaa, että ihmisellä ei ole kaikki hyvin ja silloin tulisi ympäristön tarttua tilanteeseen,jotta ei mitään katastrofalsita pääse sattumaan.
Minäkin yritin jaksaa töissäni ennen kuin pimahti.. kesäkuussa. Yli annostus unilääkkeitä ja suljetulle. Vielä en voi ajatella edes töihin menemistä! Hautaan sun kirjoituksen!
Työpaikka ei ole psykiatrinen sairaala vaikka tietyissä silmäätekevissäkin tehtaissa työpaikkaa pidetään hoitolaitoksena. Työtehtävät vaativat tänäpäivänä aina vain enemmän tekijältään. Asian näin ollessa muutamat sairaat syövät koko työporukan motivaation ja lopuksi itsensä huonommaksi kokeva ei kuitenkaan jaksa pitkällä tähtäimellä tehdä osoitettuja töitä.
Mielestäni ei ole koskaan tehty tutkimusta alkoholin kytköksestä työttömyyteen. Saattaa toki olla, että tietyt tapaukset ovat syrjäytyneet työelämästä alkoholinkäytön myötä, mutta juopottelu on aina yksilöllinen asia siitä huolimatta, että onko työssä vai ei.
On toki räikeitä esimerkkejä, joissa ihminen hyppää katolta päästäkseen hoitoon, mutta on myös esimerkkejä, joissa likimain vastaavassa tilanteessa ollut ei joudu sairaalahoitoon. Eräässä tapauksessa riehujan uhri tyytyi hätävarjeluun, mutta esimiespoliisi oli sitä mieltä , että riehujaa olisi pitänyt sitoa, ettei hän vahingoita itseään taikka muita. Kiinipitäminen ei ollut vaihtoehto, koska riehuja oli fyysiseltä kooltaan samaa luokkaa kuin uhrinssa. Poliisin näkemys toki ymmäretään, koska kyseinen poliisi oli kaksin verroin isompi. Kiinnipitämistä näemme psykiatrisessa sairaalassa, joten eikös se jo kerro jotakin ihmisestä jos häntä kiinni tarvitsisi pitää? Hätävarjelua käyttänyt joutui mielisairaalaan. Kyseessä ei siis välttämättä ainoastaan sairaalan laiminlyönti. Laiminlyönti saattaa tapahtua jopa muussa viranomaisessa. Laki velvoittaa mm. poliisia puuttumaan mikäli otaksuu ihmisen mielisairaaksi.
Jokin aika sitten uutisoitiin, että yhteiskunnan näköalapaikoilta pitäisi puuttua mahdollisten mielisairaiden hoidon tarpeeseen. Itse asioin näköalapaikalla, eli työvoimatoimistossa, jossa virkailijat ovat toistuvasti kieltäytyneet palvelemasta haluamallani tavalla, mutta samaan aikaan virkailijat tarjoaavat nuorille tarkoitettua kuntoutustoimintaa ja mielenterveyspalveluita käytettäväksi. Valitettuani saamastani kohtelusta, niin olen työvoimatoimiston antaman vastauksen mukaan allekirjoittanut dokumentteja joilla olisin hyväksynyt heidän toimintansa. Tiedän itse varsin hyvin, etten ole allekirjoittanut yhtään mitään ja pyytäessäni nähtäväksi työvoimatoimiston väittämiä asiakirjoja henkilötietolain nojalla, niin pyyntööni ei vastata laisinkaan.
Viranomaisten toiminta mielenterveysasioissa antaa siis hyvän kuvan nykytilanteesta. Ihminen joka kärsii mielenterveysongelmansa vuoksi, niin ei saa hoitoa, mutta hoidon tarpeeksi katsotaan se, että yksinkertaisesti pyrkii hoitamaan asioitaan ja selkeyttämään syntyneitä "väärinkäsityksiä". Työvoimaviranomaisista lähtien viranomaisen oma toiminta joissakin tapauksissa antaa jopa sytykkeen ongelmalla ja ehkä tämä on myös se johon pyritään.
Sitten kun syrjäytyy työelämästä, niin elämästä puuttuu järkevä sisältö, jolloin sitä saattaa alkoholisoitua. Minusta työttömien mt-kuntoutujien asemaan pitäisi kiinnittää erityistä huomiota. Ilman työpaikkaa ei ole sosiaalisia suhteita, ei rahaa eikä terveyttä.
Työtä saatavana jos ei valikoi. Tämän päivän haittana jopa liika työ.. tehokkuus!!! Siinä rumbassa ei moni jaksa!! Jos työttömillä ei työtä niin työtä tekevillä niitä liikaa!! Oleppa siinä mukana vuosi tolkulla!! Kun herroilla kiiltää eurot silmissä!!!
Mistä sitä saa?
vakava työuupumus onkin johtanut vaikeaan masennukseen ja ei enää kykene nykyiseen työhönsä? Uusi ammatti tai työ on paikallaan.
Yleensä työ on yksi parhaita kuntouttajia, mutta ei silloin, jos työssä epäonnistuminen tai uupumus on aiheuttanut vakavaa alemmuuden tunnetta, ríittämättömyyttä ja häpeää!
Mikäli on niin huonossa kunnossa, ettei kykene ammattiinsa, niin tuskin tuolloin myöskään jaksaa oposkella uutta ammattia.
Olin aivan tyrmistynyt, kun kuulin seuraavanlaisen asian.
Opiskelijalla oli säännöllinen mielenterveyttä ylläpitävä lääkitys ja hän sen puitteissa pystyi elämään ns. normaalia elämää.
Tuli kesä ja kesäloma, jolloin ei saa opintotukea eikä kuulu sosiaalitoimiston piiriin eikä yrityksestä huolimatta saanut töitä, mutta elää pitäisi kuitenkin.
Opiskelijalla ei ollut rahaa ostaa lääkkeitä niin siitä seurasi, että hänen tilanteensa huononi pikaisesti ja hän ei pysytynyt enää jatkamaan koulua, vasta kun oli taas rahaa ostaa lääkettä ja lääke vaikuttanut jonkun aikaa.
Miksi näin. Kenen etua se ajaa.
Olen samaa mieltä sinun kanssasi Sofi. Mielestäni kaikki jotka uskaltavat mennä vaikka koulun kuraattorin puheille, pitäisi ottaa tosissaan. Moni koulukiusattu on tappanut itsensä masennuksen ja sen takia että heitä ei ole kuunneltu.
Eikö sen pitäisi olla itsestäänselvää?
-Hoidon pitäisi olla itsestäänselvää koska moni joka ei saa apua tekee itsemurhan siitäkin syystä että heitä ei otettu tosissaan.
Ja eikö se kuuluisi jokaiselle hoitoa tarvitsevalle ihmiselle riippumatta palkkapussin paksuudesta?
-Hoito kuuluisi kaikille, myös vähempiosaisille, koskaan ei voi tietää onko seuraava vähempiosainen masennuksesta kärsivä ihminen oma tuttu tai perheenjäsen. Kaikilla ei ole varaa kalliisiin hoitoihin ja siksi niiden kuuluisi olla halvempia opiskelijoille, työttömille yms. He ovat ihmisiä yhtälailla, heitä pitää auttaa, koska onhan Suomi hyvinvointivaltio.
Itse olen käynyt psykologilla kohta vuoden, välillä on tullut alamäkiä mutta uskon että se ajanmyötä auttaa. Itse menin kuraattorin juttusille koulussani ja kun olin alle 18-vuotias, koulu maskaa hoitoni loppuun asti.
Jos veljeni olisi saanut kunnollista hoitoa ensimmäisen kerran psykosiin vaivuttuaan kymmenen vuotta sitten, uskon, että hän olisi kykenevä normaaliin elämään. Sairaalajakson jälkeen avo"hoitoon" eli lääkettä naamaan ja pihalle sairaalasta. Nyt 7 psykoosia takana, skitsofreenikon paperit ja jäljellä.....? ei ainakaan elämää... =(
suhtautuu kun oma veli kertoo mielenterveysongelmistaan/psykoosistaan? Voiko siinä tulla itsellekkin helposti "psykoosifiilikset"? Ihan mielenkiinosta kyselen ja myös siitä että miltäköhän läheisistäni mahtaa tuntua, kun ei oikein saa niiltä kysyttyä. Ja muutenkin ne varmaan vaan sanoisi että kaikki ok vaikka ei olekkaan.
Oliskohan viisasta muuttaa pois Keravalta ja Vantaalta jos haluaa pysyä täyspäisenä ?? Turha vinkua yhteiskunnalta rahaa jos työntää ittensä vaikeuksiin.
VÄhän pitäis itsekin tehdä asioille jotain eikä aina olla 1) syyttämässä yhteiskuntaa, 2) vaatimassa yhteiskunnalta ihmetekoja.
IHMISET ON ENSISIJAISESTI VASTUUSSA ITSESTÄÄN!!
-been there, seen that, never going back-
Vastuussa itsestään-mutta jos se VÄLINE - aivot - ovat sairaita, eivät toimi, miten sitten voin hoitaa- vastaa edellinen? Jos pikajuoksijalla on jalkakramppi- se lopettaa heti.Entäs- aivot- jos oikosulku - mitä teen?
Miksi suomessa ei saa kunnon kipu lääkettä vaan pitää kärsiä helvetin kovia kipuja ! Mikä Lääkäreitä estää kirjoittamasta kun kivut on totta ! MITÄ TÄMÄ ON !!!!!!
Sofi Oksanen otti esille tärkeän asian. Suomessa saa hyvää hoitoa jos on siihen varaa, tai ( paradoksaalista sinänsä ) on tarpeeksi terve, sinnikäs ja sitkeä hyvää hoitoa itselleen julkiselta sektorilta vaatimaan. Akuutti tapaukset ovat aina vaikeimmassa asemassa. Apua pitäisi saada tässä ja nyt, mutta harvoin se sillä tavoin menee, ellei ryhdy joihinkin räikeisiin tempauksenomaisiin toimiin. Jokin paikallinen kriisiklinikka saattaa ottaa tunniksi vastaan jonkinlaiseen " pikakartoitukseen " ja se siitä.
Useimmat mielenterveyspotilaista ovat hiljaista ja vaatimatonta porukkaa, jotka vain harvoin pitävät kovaa meteliä itsestään. " Helpointa " on nuolla haavojaan ns. normaaliyhteiskunnalta piilossa.
Ensimmäinen ja tärkein asia olisi aina kuitenkin hakea itselleen terveyskeskuksesta oikeat, tehokkaat ja sopivat lääkkeet, jo mieluiten ennen kuin asiat ovat kriisiytyneet ääripisteeseensä, ja huom! ottaa niitä siten kuin on sovittu ( = säännöllisesti ) ja jatkaa siitä sitten eteenpäin, joko terapiaan tai muuhun vastaavaan. Hyviä lääkkeitä nimittäin todellakin on, ja tiedän omakohtaisesta kokemuksesta että ne voivat tuoda suuren avun pahimpaankin mahdolliseen ahdistukseen ja pahaanoloon, ja parhaimmassa tapauksessa auttaa ihmistä takaisin edes jotenkuten raiteilleen. Sääli että julkisuuteen pääsee shokkilööppien kautta useimmin uutisia vain epäonnistuneista ja huonoista lääkityksistä, ja se taas on johtanut siihen että monet niistäkin joitten toden totta pitäisi psyykelääkkeitä käyttää eivät niitä käytä, vaan lääkitsevät itseään mieluummin omin konstein eli esimerkiksi kaljalla tai huumeilla.
Paikalliset mielenterveysyhdistykset ovat hyviä kontaktinottopaikkoja. Niistä saa tietoa ja apua erilaisista hoitovaihtoehdoista, ynnä muusta yhdistyksen toiminnasta, jos vain suinkin on halua ja voimia niihin osallistua. Iso etu on myöskin siitä jos rinnalla on puoliso, tai joku muu luottohenkilö, joka jaksaa ja voi tukea mielenterveydeltään järkkynyttä, ja esim. tulla mukaan lääkärille tueksi, puolesta puhujaksi jne.
Suurimmassa pulassa ovat ne joilla ei ole ketään läheistä so. ne joilla ei ole elämässään rakkautta. Jos nimittäin rakkautta ja välittämistä ei saa läheisiltään, ei sitä kyllä lääkäreiltä ja mielisairaaloiden henkilökunnaltakaan saa.
Tukiasema.net:ssä käydään kaikesta mielen järkkymiseen liittyvistä asioista hyvää ja mielenkiintoista keskustelua. Kannattaa käydä tsekkaamassa jos etsit vertaistukea.
T. Marko From, Turku
"Psyykelääkkeet kun ovat - rauhoittavia lukuun ottamatta - sen hintaisia, että niiden hankkiminen saattaa esimerkiksi opiskelijalta jäädä väliin."
Psyykelääkkeet ovat psykoosipotilailla erityiskorvattavia, jolloin lääkesatsi maksaa apteekissa aina 5 euroa. Kurjemmassa asemassa ovat masentuneet, joilla ei ole oikeutta erityiskorvattavuuteen. Minusta on muutenkin väärin syöttää perusmasentuneelle psykoosilääkkeitä, kun ne eivät vaikuta millään lailla mielialaa kohottavasti vaan tekevät olon entistä lamaantuneemmaksi.
Ns. perusmasentuneille, jotka eivät siis vielä ole psykoosipotilaita, lääkkeet maksavat sen mitä maksavat. Itse en kuulu sosiaaliturvan piiriin enkä yhtään minkään muunkaan piiriin ja kyllä se summa aika kirpaiseva on pienituloiselle.
No mutta hyvä tietää, että ainakin psykoosiin päästyään lääkkeistä ei tarvitse paljon maksaa, heh.
Itselleni ainakin tuli masennusta lääkkeistä.
Ei ollut ennen ollut.
Jos on psyykeongelmia, niin hyvin usein ne johtavat työnteon takkuilemiseen, lamaannukseen ja tätä kautta rahattomaan tilaan. Kyllä hyvinvoiva voi ainakin Etelä-Suomessa jollain tavoin löytää rahaa tuovaa työtä, mutta lamaantuneella tili näyttää usein nollaa. Tämän takia ilmaista tai erittäin halpaa hoitoa pitäis olla tarjolla.
Suomen psykiatria on täysin epäonnistunut ja se lähtee siitä kun psykiatrit kuvittelevat olevansa jumalasta seuraavia.Nyt olisi aika astua alas ja tosissaan uskotella ihnisille,että he ovat aivan tavallisia kuolevaisia.Hoitopaikkoja vähennetään säästöjen toivossa mutta se tulee kuitenkin ajan myötä maksamaan yhteiskunnalle paljon enemmän kun hoidettais kunnolla.Nyt alkavat jo hoitajatkin kuvitella olevansa pikku jumalia.Tuntuu niin kummalliselta,että kuntapuoli painii säästöjen kanssa ja ihmiset jätetään heitteille mutta valtion sairaaloissa ei rahasta ole puutetta sillä on millä mällätä olisiko nyt koitettava jakaa sitä tasapuolisemmin .Avohoito oli jo syntyessään tuhoon tuomittu hoito muoto.Kuntainliiton sairaaloissa potilaita kierrätetään kun olisivat vain jotain jätettä kolme viikkoa maks.sisällä ja kirjotetaan ulos aivan keskenkuntosena.Kyllä jokaisen psyk.lääkärin pitäis tietää että kukaan joka sairastaa mielenterveys ongelmista ei parane parissa viikossa silloinhan vasta hoito alkaa hieman näkyä mutta onhan tilastot hienoja.Vai onko jos sama potilas on kolmen viikon jälkeen taas sairaalassa.
Olet paljolti oikeassa mielipiteissäsi.
Vastaan vain omasta puolestani.
Yksityisellä sektorilla myös edut ja palkka on parempi. Hlökunta pääsee usein ja hyviin koulutuksiin. Narkomaanien ja alkoholistien hoito on hyvin harvinaista. Vittuilua ja uhkailua ei tarvitse kuulla lähes koskaan. Työ motivoi, koska siitä maksetaan asiallista palkkaa.
Hyvällä palkalla on mukava ja motivoivaa tehdä hyvää työtä ja yrittää parhaansa. Työn arvostus ja motivaatio työn tekemiseen määräytyy siitä saatavan palkan mukaan. Yksityisellä sektorilla saa myös välittömästi lääkärin/ psykiatrin konsultaatiota ja potilaan hoito voidaan suunnitella heti, tarkasti ja tuloksi antavasti.
Kunnallinen puoli tarjoaa huono palkan ja vuorotyön. Huono palkka ei motivoi ja kertoo hoitajalle sen, ettei tätä arvosteta. Tällöin ei itsekään panosta muuta kuin vain siihen mikä on välttämättömintä.
Kun mielisairaanhoitaja saa käteensä n 1500 euroa kuussa se ei paljon naurata. Summa vähän vaihtelee siitä missä päin sattuu asumaan.
Vuorotyön repivyys ja katkonaisuus voi tarkoittaa sitä, ettet näe omaa potilastasi esim viikkoon.
Huonojen palkkojen takia palataan pian palkkaamaan henkilöitä, joilla ei ole ollenkaan koulutusta. Kunnalliselle puolella myös pääsee töihin vaikka ei itse niin ymmärtäisikään ihmisluontoa ja oma pää ei sanokaan mitä nyt pitäisi tehdä ja kuinka. Kunnallisella puolella myös lääkärit voivat olla todella tolloja ja ymmärtämättömiä ja jopa jarruttaa potilaan hoitoa.
Lääkitys täytyy tuntea ja ymmärtää se, ettei Risperdal silloin auta kun pitäisi määrätä Leponexia !!
Nythän voidaan kommentoida, että mitä minä sitten siellä teen. Jos kaikki jotka ajattelevat kunnallisen puolen palkkojen olevan surkeita lähtisivät pois niin kuka jäisi. Arvelen , ettei kovinkaan monta.
Psykiatrinen työ on raskasta jä väsyttävää, jos sen ottaa oikein tosissaan. Tuloksiakin saa useimmissa tapauksissa kun oikein tsemppaa.
En kuitenkaan väsytä itseäni näillä palkoilla tällä hetkellä. Itse hoidan perusasiat ja sitten taas lehden lukuun.
Jos palkkaus olisi kohdallaan vaihtaisin heti vaihteen neloselle ja kaasun pohjaan, noin vertauskuvallisessa mielessä.
Jos vielä laskette tuon mielisairaanhoitajan 1500 eurosta pois asumisen, ruoan, lainat yms. Mitä jää ?
summa summarum: rahalla saa motivaatiota, iloista mieltä, reippautta, positiivisuutta ja ennenkaikkea terveitä potilaita siellä tunnelin toisessa päässä.
Huonolla palkalla saa perushoidon , hitautta, välinpitämättömyyttä hoidon tuloksesta, jonoja ja usein hlökuntaa jota ei oikein kiinnosta.
On olemassa hoitajia, jotka tekevät oiken mielellään psyk. työtä huonollakin palkalla ja saavat aikaan hyviä tuloksia. On kuitenkin ikävää, ettei heitä kovin paljon ole.
Kollegat voisivat ottaa kantaa, että saataisiin kunnon keskustelua aikaan.
Muistan elävästi kun kansanedustajien palkkoja nostettiin reippaasti. Tuolloin puhemies Uosukainen sanoi silmät empaattisesti kosteina: KUNNON TYÖSTÄ PITÄÄ MAKSAA KUNNON PALKKA. Minä olen Riitan kanssa samaa mieltä.
Hyvää viikonloppua. sattuu olemaan vl- vapaa !
Oikeassa olet joka asiassa.Se kyllä tuntuu tosi kummalta,että ne jotka sen tosi työn tekee psyk.sairaaloissa ja ovat jatkuvasti potilaiden kanssa on kaikkein pienipalkkaisempia.Isot rahat sielläkin korjaa kaikki todella turhat sukankuluttajat joilla ei ole juuri mitään yhteyttä potilaaseen eivätkä juurikaan edes tapaa potilasta.Usein vain katsotaan vanhoista papereista mitä lääkettä on mennyt ja jatketaan sillä kuitenkin ihminen on hyvin yksilöllinen eikä sama lääke ole kaikille sama joku sopii toiselle ja joku toiselle.Ei aikunen ihminen joka sairastaa mielenterveys ongelmista tarvitse mitään paskan jauhantaa vaann todellista auttamista realististen ihmisten keskustelua puhutaan kun mies miehelle tai nainen naiselle.Mutta palkasta vielä eihän se saisi näkyä hoitotyössä jaksamisessa mutta kun asia on vain niin tosi päättäjät ovat sen katsoneen näin se on suoraan verrattavissa työn arvostukseen,että terveisiä vain niile jotka palkoista päättää teillä on suurin vastuu alasta tai sen alas ajosta.
Osastotasolla tilanne on kovin erilainen kuin hienoissa hoitotyön strategioissa ja sen sellaisissa. Hoitopaikkojen vähyys näkyy osastolla juuri siinä että päästäkseen hoitoon on oltava todella huonokuntoinen. Minimihenkilökunnalla pyörivät osastot jotka toimivat jatkuvasti ylipaikoilla eivät valitettavasti ole kovinkaan terapeuttisia hoitoympäristöjä.
Lääkehoidolla hoidetaan oireita jotka olisi hoidettavissa muilla keinoilla jos resursseja vaan olisi. Levottomassa ympäristössä hoitajan rooli vaihtuu väkisinkin vartian rooliin.
Potilaiden aggressiivisuus on selvästi lisääntynyt, potkut, lyönnit ja tappouhkaukset ovat lähes jokapäiväisiä.
Välillä miettii että mikä ajaa ihmisen tekemään tätä työtä, rahasta tätä ei ainakaan kukaan tee.
Samanmoisella palkkatasolla muuallakin joudutaan työskentelemään kuin hoitajat, mutta esim. tehdastyössä on käytössä monesti tulospalkkausjärjestelmä. Järjestelmä, joka palkitsee enemmän hyvin töitään tehneitä ja toisaalta rajaa maksettua palkkaa huolimattoman tekijän kohdalla. Lähtökohtaisestihan palkkaa maksetaan vain onnistuneesta työstä ja hyvä laatu sisältyy työn hintaan ilman eritystä vaatimusta.
Varmasti iso osa sairaalapotilaista on hoitajaakin huonommassa asemassa, joten hoitajan tuskin kannattaa purkaa huonoa oloaan potilaisiin.
Kyllä hoitoa saa, jos sitä TODELLA tarvitsee..
..mistäköhän sen sitten katsoo, kuka on "hoidon tarpeessa"? Kai sen jokainen ihminen itse tietää,onko hyvä olla vai eikö ole. Asioista, jotka vaikuttavat jaksamiseen ja mielenterveyteen on varmasti keskusteltu kilometreittäin, mutta kun ei ole rakastettu käytännön teoilla ihan arjessa(ei syyllistetä..)se varmasti vaikuttaa monella tavalla. Tyhjästä lie paha nyhjästä, mutta jos vaikka joskus antaisi toiselle enemmän kuin on ottamassa itselleen? Ihan realististahan se ei ole, että auvossa elettäisi täällä, mutta pienet teot jokaisen kohdalla kunniaan!
...hoitoa saa kun ambulanssilla viedään. Siinä se!
Totta on, että tilanne on kammotava.
Ensimmäisellä kerralla kun minut hoitoon laitettiin, heti kättelyyn oli pilleripurkki avoinna. En kestänyt kammottavaa psykologiani niin kauaa, että olisin päässyt psykoterapiaan, ja näin jäivät myös lääkkeet saamatta.
Oli monta kertaa hengenlähtö lähellä. Vartalo on täynnä arpia. Psykoosin oireet puskevat jatkuvasti pintaan, ihmissuhteet ovat vaikeita.
Erään ystäväni lääkitys oli vuosia liian vahva ennen kuin hoitovirhe huomattiin. Hän joutui myös käymään neljä vuotta omin varoin terapiassa, nyt sentään Kela korvaa.
Pakko kyllä sanoa, että itselläni meni juuri hakemukset läpi, ensimmäistä kertaa niitä kirjoitin. Psykiatri sanoi heti kättelyssä että valehtelet siihen niin paljon kuin vaan, ja laitat syyksi että haluat toimivaksi yhteiskunnan jäseneksi ja kyetä työskentelemään ja opiskelemaan.
Nyt ei ole kuulunut psykiatrista mitään. Todella hauskaa. Terapiaa on myönnetty mutta sitä ei tule.
Tunnen liian monta itsemurhaan kuollutta tai sitä harkitsevaa ihmistä. Kukaan ei yksinkertaisesti TEE mitään.
Ihmiset eivät saa apua, ja yleensä, kun sitä kipeimmin tarvitsee, ei itse pysty hakemaan.
Totta se on että köyhiä kyykytetään. Jos ei jaksa juosta luukulta luukulle tai ei tiedä mistä sais apua, niin on olemassa jotain maallikkoasiamiehiä. Osaisivatko auttaa jopa mielenterveytensä menettäneitä? Vielä on myös sosiaaliasimiehiä, joiden tehtäviin kuuluu auttaa vääryyttä kärsineitä. Ovatkohan jo uupuneita hekin laman seurausten pikkuhiljaa paljastuessa?
Kyllähän työ voi auttaakin monin tavoin, mutta pitää siellä jaksaa olla ja tehdä hommia. Monille on tärkeää kuulua johonkin ja tuntea olevansa hyödyllinen. Se auttaa kummasti masentunutta ja siitä saa palkkaa.
Kipu, masennus, epätoivo voi joskus iskeä kenelle vaan, ei ole syytä luokitella ihmisiä sen mukaan, vaan auttaa kaikkia avun tarvitsijoita.
Psykiatria on kaatoluokka, johon heitetään, jos ei muualla ole tilaa tai ei tiedetä, mikä potilasta vaivaa. Vaihtoehtoisia hoitopaikkoja puuttuu. Osa rupusakista ei hoitoon pääse - ja suuri osa niistäkin, jotka pääsee huomaavat olevansa väärässä paikassa!
VALINTAMAHDOLLISUUKSIEN PUUTE
WHO teki muutama vuosi sitten maailmanlaajuisen tutkimuksen mielenterveyspalveluista. Mielenterveyspalvelut olivat parhaita kehitysmaissa, kuten Intiassa. Miksi?
1) Kehitysmaissa mielenterveyshoidon tärkein yksikkö on suurperhe. Ihmistä ei jätetä yksin.
2) Kehitysmaissa on suurempi valinnan vara erilaisten mielenterveyteen liittyvien palvelujen suhteen. Erilaisiin oireisiin on monenlaisia hoitoja. Monista perinteisistä hoidoista erilaisiin uskonnollisiin hoitoihin - länsimaisen psykiatrian lisäksi.
3) Tyytymättömyys länsimaissa johtuu lähinnä juuri valintamahdollisuuksien puutteesta.
4) Valintamahdollisuuksien puute johtaa turhaan pakkohoitoon - kun potilaalle ja omaisille ei ole muuta vaihtoehtoa esittää.
5) Valintamahdollisuuksien puute johtaa potilaan helposti sopimattomaan hoitoon.
MIKÄ RATKAISUKSI
a) Perheen asiantuntemusta tulisi kunnioittaa
b) Perhehoidon tuki ensisijaiseksi
c) Valintamahdollisuuksia pitäisi lisätä
d) Erilaisia hoitomuotoja tulisi tukea
e) Oireen mukaista hoitoonohjausjärjestelmää tulisi kehittää
f) Hoitomuodon muuttamien pitäisi tehdä joustavammaksi
Viestisi osoittaa mielenterveyslain todellista tulkintaa. Laki mainitsee mm. että jos mikään muu hoitokeino ei sovellu käytettäväksi, niin tuollonhan voidaan käyttää pakkokeinoja. Eihän mikään hoitokeino sovellu täysin terveelle käytettäväksi. Jonkimoinen hoidon tarve ja hyöty pitäisi kyetä osoittamaan mikäli hoito kuitenkin suoritetaan. Perhesuhde asia ei ole hoidon edellytys. Toisaalta me emme ole velvollisia tullaksemme vajaaälyisen paskapään lokeroimaksi ja arvostelemaksi. Koska sairaalat ovat puolillaan väärillä perusteilla hoidettuja, niin todelliset sairaat jäävät ilman hoitoa. Väärillä oersteilla hoidetun elämä muuttuu PAINAJAISEKSI. Pitäisikö lanttumaakareita himan tillauttaa päähän, jotta tajuaisivat mitä tekevät ympäristölleen?
Lex hesus parannus ! Lex lopetus ruikutus !
Eduskunta voisi halutessaan vähentää hyvin merkittävästi mielenterveysongelmia antamalla vaihtoehdoksi joko hoidon tai saman rahana.
Taianomaisesti suuri osa masentuneista parantuisi ja samalla sukulaisiaan (naapureitaan, työtovereitaan) hoitoon tahtovat eivät enää olisikaan sitä mieltä että ne ovatten hulluja.
Säästyisi rahaa vaikka kuinka ja työilmapiiritkin paranisivat kun pilleripurkkia toisille tyrkyttävät vähenisivät.
Lex lopetus ruikutus: Ihmeparannus-laki
Kaikki i14 viestiä aiheesta - katsele puunäkymänä
[email protected] 10 loka 08:48 näytä asetukset
Uutisryhmät: sfnet.keskustelu.terveys, sfnet.keskustelu.psykologia, sfnet.keskustelu.laki, sfnet.keskustelu.politiikka, sfnet.keskustelu.talous
Lähettäjä: [email protected] - Etsi tämän kirjoittajan viestit
Päivämäärä: 9 Oct 2005 22:48:03 -0700
Paikallinen: Ma 10 loka 2005 08:48
Aihe: Lex lopetus ruikutus: Ihmeparannus-laki
Vastaa | Vastaa kirjoittajalle | Välitä | Tulosta | Yksittäinen viesti | Näytä alkuperäinen | Raportoi väärinkäytöstä
Lex hesus parannus ! Lex lopetus huijaus !
Eduskunta voisi halutessaan vähentää hyvin merkittävästi
mielenterveysongelmia antamalla vaihtoehdoksi joko hoidon tai saman
rahana.
Taianomaisesti suuri osa masentuneista parantuisi ja samalla
sukulaisiaan (naapureitaan, työtovereitaan) hoitoon tahtovat eivät
enää olisikaan sitä mieltä että ne ovatten hulluja.
Säästyisi rahaa vaikka kuinka ja työilmapiiritkin paranisivat kun
pilleripurkkia toisille tyrkyttävät vähenisivät. Työllisyyskin
hellittäisi kun ruikuttajien tilalle palkattaisiin työttömiä.
Samalla voisi tehdä lain vaikka myös siitä että työttömillä
olisi vaihtoehtona työllisyyskursseille, joihin nykyään kaikki
työttömät, joilla ei ole varaa karenssiin, laitetaan, kurssin
arvosta rahaa.
Vastaa
[email protected] 10 loka 12:03 näytä asetukset
Uutisryhmät: sfnet.keskustelu.terveys, sfnet.keskustelu.psykologia, sfnet.keskustelu.laki, sfnet.keskustelu.politiikka, sfnet.keskustelu.talous
Lähettäjä: [email protected] - Etsi tämän kirjoittajan viestit
Päivämäärä: 10 Oct 2005 02:03:53 -0700
Paikallinen: Ma 10 loka 2005 12:03
Aihe: Re: Lex lopetus ruikutus: Ihmeparannus-laki
Vastaa | Vastaa kirjoittajalle | Välitä | Tulosta | Yksittäinen viesti | Näytä alkuperäinen | Raportoi väärinkäytöstä
[email protected] kirjoitti:
> Lex hesus parannus ! Lex lopetus huijaus !
> Eduskunta voisi halutessaan vähentää hyvin merkittävästi
> mielenterveysongelmia antamalla vaihtoehdoksi joko hoidon tai saman
> rahana.
Voisi muttei halua - kiitettävää lapsenuskoa poliitikkojen
hyväntahtoisuuteen. Ovat jo tehneet nykyiset lait joilla on saatu
aikaan viattomien kansalaisten tappamista lääkkeillä hirvittävissä
määrin.
> Taianomaisesti suuri osa masentuneista parantuisi ja samalla
> sukulaisiaan (naapureitaan, työtovereitaan) hoitoon tahtovat eivät
> enää olisikaan sitä mieltä että ne ovatten hulluja.
Järjestöt ja 'alan ammattilaiset' eniten ääntä asiasta pitävät,
ilman heitä ei kovin moni keksisi sukulaisesta tai työtoverista eroon
päästäkseen tätä hoitoon hommata.
> Säästyisi rahaa vaikka kuinka ja työilmapiiritkin paranisivat kun
> pilleripurkkia toisille tyrkyttävät vähenisivät. Työllisyyskin
> hellittäisi kun ruikuttajien tilalle palkattaisiin työttömiä.
> Samalla voisi tehdä lain vaikka myös siitä että työttömillä
> olisi vaihtoehtona työllisyyskursseille, joihin nykyään kaikki
> työttömät, joilla ei ole varaa karenssiin, laitetaan, kurssin
> arvosta rahaa.
Järjestöt tuossakin ansaitsevat, heillä on omat lobbarinsa jotka
pitävät huolen että huijarit saavat rahaa.
Ks.
http://groups.google.fi/group/sfnet.keskustelu.psykologia/browse_thre...
(vanha teksti asian tiimoilta alla:)
----------------------------------------
Valtiolla on varsin kaksijakoinen kanta tappamiseen: kansalaiset,
varsinkaan vähävaraiset eivät niin rangaistusten uhalla saa tehdä -
valtio kuitenkin saa tehdä niin ilman huolta rangaistuksista kunhan
tapettava ensin julistetaan hulluksi.
Tällöin voidaan ilman oikeudenkäyntiä syöttää tappava määrä
erilaisia lääkkeitä, kuolema on hidas, kivulias - ja varma. Aina
joku jää kitumaan lääkepöpperöön jossa ei omaa
nimeäänsäkään muista pelotteeksi muille.
Hulluksi ilman julkista ja oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä
julistetuille tulisi antaa korvauksia kuten syyttä selleihin
lukituille - myös lääkkeillä tapahtuneesta kidutuksesta.
Samoin menehtyneiden omaisille.
Kidutushan ei lopu ulos päästyäkään vaan vieroitusoireet usein
estävät lääkkeiden käytön lopettamisen. Osa niistä muuttaa
aivojen kemiaa, erilaisia välittäjäaineita vastaanottavat reseptorit
tukitaan, tms., siten ettei enää ilman niitä voi olla esim.
ahdistumatta todella vakavasti tai muutoin tervejärkisenä.
http://www.antipsychiatry.com
http://groups.google.com/group/sfnet.tiede.historia/msg/019b0e11c26abd29
Yltä linkistä, kirjoitettu vuonna 2004:
Esimerkiksi tämänpäiväinen iltasanomat levittää vihaa varattomia
vastaan luettelemalla henkilöitä jotka ovat _ensin_ joutuneet
lääkityiksi ja sitten murhanneet. Sanovat että hulluja löytyy
kaduilta.
Eivät nämä ensin murhaa ja sitten joudu lääkityiksi vaan ensin
joutuvat lääkityiksi, sitten joko kuolevat sivuvaikutuksiin, kärsien
lopun ikäänsä pahinta kuvittelemaasi kankkusta vastaavissa
olosuhteissa tai sekoavat riittävästi tappaakseen jonkun.
Lääkärien vastuusta ei puhuta mitään. Huumediileri joutuu
vankilaan.
Lääkäri vaarallisemmista aineista ei.
Jos joku vapaaehtoisesti lääkettä tai huumetta ottaa, toki on
riittävän tyhmä että voidaan katsoa syyntakeettomaksi mutta
lukuisat
pakosta lääkityt - eivät he itse päättäneet koukkuun jäädä
vaan
yhteiskunta heidät siihen pakotti.
Kadun sijasta asuisivat nämä "kadulle sairaalasta joutuneet"
lämpöisissä taloissa jos heillä rahaa siihen olisi. Sairaalaan
löytyy
rahaa. Vuorokausi maksaa enemmän kuin kuukausi laadukkaassa asunnossa.
Tarkoitus ei olekaan auttaa vaan rangaista.
http://www.helsinginsanomat.fi/tuoreet/artikkeli/1076153684292
"Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen TEO:n mukaan vakaviin rikoksiin
syyllistyneet syyntakeettomat pääsevät liian usein vapaaksi ilman
riittävää hoitoa."
Näin asia ei ole. Yleensä he nimittäin syyllistyvät rikoksiin vasta
"hoidon" jälkeen.
Lääkkeet sekoittavat päänupin siinä missä muutkin huumeet ja
sitten he eivät enää - osa heistä - ole oikeudenkaan mielestä
syyntakeellisia.
TEO:n natseilla on mennyt syy ja seuraus päälaelleen kun haluavat
pakkohoitoon rikollisia jotka rikoksia tekevät koska heitä on
"hoidettu" - eli lääkkeillä julmasti kidutettu. Suurin osa kärsii
kidutuksensa hiljaa - osa edes vähän kostaa yhteiskunnalle
kidutustaan. Heidät TEO tahtoo vaientaa voimakkaammilla lääkkeillä.
Suurin osa kidutukseen joutuvista ei ole mitään tehnyt kellekään,
kunhan yhteiskunta on heihin vihansa jonkun ehdotuksesta kohdistanut.
Oikeudenkäyntiä ei ole ennen tuomiota eikä perätöntä ilmoitusta
edes pidetä rikollisena. Aivan samasta väitetystä teosta tuomio
vaihtelee välillä ei mitään - henki pois pitkällisen kidutuksen
jälkeen.
Myös perättämien ilmoitusten tekijät tulisi laittaa vastuuseen
teoistaan.
Teosta, jota ei tarvitse oikeudessa tai mitenkään muutoinkaan
näyttää tapahtuneeksi. Pelkkä syytös riittää. Teon -tai
puheiden- ei tarvitse olla rikollisia. Riittää että keksitty tai
esimerkiksi asiayhteydestä irroitettu sanonta kuulostaa uskottavalle.
Vaikka se laitettaisiin suuhun jonka ei ole tunnettu sellaisia
puhuneen.
Koska valtiolla ei yleensä ole tarvetta päästä kenestäkään
eroon,
lainsäädäntöä käyttävät hyväkseen hyvämaineiset rikolliset
jotka eivät
teostaan jää kiinni kun sitä ei tulla tutkimaan, kun he ovat
uskotuiksi tulleet.
Oli syytös jolla rikos eli perätön ilmianto tehdään kuinka
päätön
tahansa.
Laillisten, usein pakolla määrättyjen aineitten aiheuttamat haitat
ovat suuremmat kuin laittomien huumeiden, huolimatta siitä että
laittomien huumeiden haitoista suuri osa johtuu niiden kalliista
hankintahinnasta aiheutuvasta rikollisuudesta, kun taas lääkkeet ovat
yleensä käyttäjälleen ilmaisia.
Tähän on syynä se että huumeita käytetään yleensä harvemmin,
oman harkinnan mukaan, lääkkeitä käsketään syömään
päivittäin.
Uhriksi joutunutta kohdellaan tyhmänä pikkulapsena. "tämä lääke
on
sinulle hyväksi, sinä tarvitset sitä, se auttaa sinua"- kun kyse on
sänkyyn laittavasta aineesta joka vie kyvyn ajatella pitkäksi aikaa
tai aineesta joka katukaupassa katsotaan huumeeksi.
Jos aivan saman teon tekisi yksityinen henkilö, olisi kyseessä vakava
rikos. Kiduttaminen ja eristäminen muista, vapaudenriisto on sallittua
vain valtiolle. Psykiatriseksi hoidoksi väitetään tekoja jotka
vievät ihmisyyden uhriltaan.¨
Näin tekevät, psykiatrit, mielisairaanhoitajat ja psykologit sekä
tavalliset lääkärit jotka määräävät pakkohoitoon potilaita -
tai tavalliseen hoitoon suljettuun laitokseen, josta kieltäytyminen
aiheuttaa välittömästi pakkohoidon määräyksen - tulisi laittaa
vastuuseen siten kuin rikoslaki määrää vapaudenriistosta ja
kidutuksesta muillekin rangaistuksia.
Pelkät sivuvaikutukset eivät ole kyseessä, kun lääkkeitä
syötetään
pakolla niitä haluamattomille ja tarvitsemattomille. Tällöin
tarkoituskin on se tila joka niillä aikaan saadaan.
Oikeuteenkaan he, aineiden ja järjestelmän uhrit, eivät pääse,
eivät
ennen lääkitsemistä - minkä jälkeen se onkin turhaa. Viattomia ja
rikoksia tekemättömiä laitetaan laitoksiin pelkän perättömän
puheen
perusteella. Puheen, jota ei tarkisteta mitenkään vaikka sillä on
kauaskantoisia ja haitallisia seurauksia.
Hullun leima, työnteon ja kaiken normaalin elämän syystäkin
(parempi
on työnantajalle olla ottamatta mitään riskejä lääkkeitä
syövän
kummajaisen takia, järkevää ja kannatettavaa on ajatella muita
työntekijöitä ja asiakkaita) estävä leima säilyy koko
loppuelämän
vaikka joskus ulos pääsisikin laitoksesta. Taloudelliset menetykset
ovat erittäin suuria sekä uhrille että valtiolle.
Uhreille tulisi korvata nämä menetykset siinä missä ruumiilliset ja
henkiset vammat jotka valtio on tahallaan lääkkeillä aiheuttanut.
Leimaa tai laitokseen viemistä ei käytännössä mitenkään voi
oikeuteen
saattaa. Jotta järjestelmä olisi edes jotenkin oikeudenmukainen,
tulisi kuulla sekä ilmoituksen tekijää sekä kohdetta oikeudessa
ennen
laitokseen viemistä. Mieluiten sattumanvaraisesti valittujen
lautamiesten määrätessä tuomiosta kuin lääkärin ja poliisin
tavoin
valtion palkkalistoilla olevan tuomarin -ja poliittisesti valittujen
lautamiesten. Oikeudenkäyntien tulisi myös olla julkisia, nykyinen
salailu kertoo vain sen, että oikeudella ei ole käsissään puhtaita
jauhoja.
Mitään tällaista ei tapahdu. Käsien pesemistä harjoitetaan kyllä,
ilmoituksen tekijä kun on ilmoituksen tehnyt, muut ketjussa, joka
uhrin orjuuttaa, tukeutuvat siihen, vaikkei sitä mitenkään ole
missään
todeksi osoitettu. Monessa muussa maassa vastaaviin laitoksiin
laitetaan yhä vallitsevien eugeniikan säädösten mukaisesti
epäsuhtaisesti erirotuisia ja etnisesti eri ryhmää olevia.
Systeemi vaientaa valittajan ''sairaudentunnottomuus'' lisätään
diagnoosiin, lääkkeitä määrätään enemmän, kuolema on
kivuliaampi.
Vaikka on yleisempää toista hulluksi kutsua ja tulla uskotuksi kuin
että kutsuttu on hullu, kutsujaa uskotaan kritiikittä - maassa jossa
suurin osa uskoo jumaliin ja muihin satuolentoihin, ei ole usko
pseudotieteisiin, auktoriteettisiin "lääkärin" sanoihin mikään
kummallinen asia - silti, uhrille kysymys on elämästä ja kuolemasta.
Ei kukaan usko uhriksi joutuvansa, mahdollisuus on pieni - mutta sille
jonka kohdalle se sattuu, elämä on ohi, kuolemaan johtava kärsimys
alkaa.
Näin ollen suuri määrä syyttömiä murhataan erittäin
vaarallisilla
lääkkeillä. Fiksuimmat tajuavat tappaa itsensä ennenkuin lääke
sen
tekee. Parempi kuolla järjissään ...
lisätietoja »
Vastaa
Tommi Turmiola 10 loka 13:03 näytä asetukset
Uutisryhmät: sfnet.keskustelu.terveys, sfnet.keskustelu.psykologia, sfnet.keskustelu.laki, sfnet.keskustelu.politiikka, sfnet.keskustelu.talous
Lähettäjä: "Tommi Turmiola" - Etsi tämän kirjoittajan viestit
Päivämäärä: 10 Oct 2005 03:03:34 -0700
Paikallinen: Ma 10 loka 2005 13:03
Aihe: Re: Lex lopetus ruikutus: Ihmeparannus-laki
Vastaa | Vastaa kirjoittajalle | Välitä | Tulosta | Yksittäinen viesti | Näytä alkuperäinen | Raportoi väärinkäytöstä
>Voisi muttei halua - kiitettävää lapsenuskoa poliitikkojen
>hyväntahtoisuuteen. Ovat jo tehneet nykyiset lait joilla on saatu
>aikaan viattomien kansalaisten tappamista lääkkeillä hirvittävissä
>määrin.
Kiitettävää uskoa heidän perehtyneisyyteensä. Jokin virkamies ne
valmistelee ja laittavat nimen alle vähät välittäen siitä mitä
päätöksiä tulee tehtyä. Tuttava joskus oli varmaan ihastunut
siihen entiseen parlamentaarikko pihaan kun uutisia katsoessa sanoi
"kaikki on taas pihalla paitsi tuo piha", ei tullut niin tarkkaan
seurattua että olisin voinut arvioida väittämän
paikkansapitävyyttä.
Puolueisiin ei mene kansakunnan välkyintä väkeä vaan lähinnä
heitä jotka eivät muualla, oikeissa töissä usko voivansa menestyä.
Vastaa
Tommi Turmiola 10 loka 13:09 näytä asetukset
Uutisryhmät: sfnet.keskustelu.terveys, sfnet.keskustelu.psykologia, sfnet.keskustelu.laki, sfnet.keskustelu.politiikka, sfnet.keskustelu.talous
Lähettäjä: "Tommi Turmiola" - Etsi tämän kirjoittajan viestit
Päivämäärä: 10 Oct 2005 03:09:40 -0700
Paikallinen: Ma 10 loka 2005 13:09
Aihe: Re: Lex lopetus ruikutus: Ihmeparannus-laki
Vastaa | Vastaa kirjoittajalle | Välitä | Tulosta | Yksittäinen viesti | Näytä alkuperäinen | Raportoi väärinkäytöstä
>Säästyisi rahaa vaikka kuinka ja työilmapiiritkin paranisivat kun
>pilleripurkkia toisille tyrkyttävät vähenisivät.
Loppuisi työntekijät lopullisesti kun alkaisivat kyseleen toisiltaan
sanontoja ja lausuntoja hulluudestaan.
http://216.239.59.104/search?q=cache:MkB6OpoV3eEJ:www.kolumbus.fi/rei...
Tuolla on joku keksinyt hyvän tavan rahastaa, käväisee
syöttämässä lääkkeet, halusi joku niitä syödä tai ei, niin
johan tuntuu kotikin sairaalalle.
"Erikoissairaanhoito on kallista, sillä yhden potilaan
sairaalavuorokausi maksaa satoja euroja palvelun tuottajalle"
Keskimääräisen työntekijän palkka on niin pieni että kannattaisi
hommata heti itselleen paperien mukanaan tuoma tuloautomaatti.
Vastaa
Tommi Turmiola 10 loka 13:11 näytä asetukset
Uutisryhmät: sfnet.keskustelu.terveys, sfnet.keskustelu.psykologia, sfnet.keskustelu.laki, sfnet.keskustelu.politiikka, sfnet.keskustelu.talous
Lähettäjä: "Tommi Turmiola" - Etsi tämän kirjoittajan viestit
Päivämäärä: 10 Oct 2005 03:11:51 -0700
Paikallinen: Ma 10 loka 2005 13:11
Aihe: Re: Lex lopetus ruikutus: Ihmeparannus-laki
Vastaa | Vastaa kirjoittajalle | Välitä | Tulosta | Yksittäinen viesti | Näytä alkuperäinen | Raportoi väärinkäytöstä
>Hulluksi ilman julkista ja oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä
>julistetuille tulisi antaa korvauksia kuten syyttä selleihin
>lukituille - myös lääkkeillä tapahtuneesta kidutuksesta.
>Samoin menehtyneiden omaisille.
Joutuisivat myöntämään tehneensä väärin. Miksi sen
myöntäisivät kun ei ole tarvis ? Ei yksittäinenkään
parlamentaarikko koskaan myönnä tehneensä virheitä joten miksi koko
joukko niin tekisi, lakien laadinnassa on tarvittu enemmistöä.
Vastaa
Heikki 10 loka 15:04 näytä asetukset
Uutisryhmät: sfnet.keskustelu.terveys, sfnet.keskustelu.psykologia, sfnet.keskustelu.laki, sfnet.keskustelu.politiikka, sfnet.keskustelu.talous
Lähettäjä: Heikki - Etsi tämän kirjoittajan viestit
Päivämäärä: Mon, 10 Oct 2005 15:04:41 0300
Paikallinen: Ma 10 loka 2005 15:04
Aihe: Re: Lex lopetus ruikutus: Ihmeparannus-laki
Vastaa | Vastaa kirjoittajalle | Välitä | Tulosta | Yksittäinen viesti | Näytä alkuperäinen | Raportoi väärinkäytöstä
In article ,
[email protected] wrote:
> Lex hesus parannus ! Lex lopetus huijaus !
> Eduskunta voisi halutessaan vähentää hyvin merkittävästi
> mielenterveysongelmia antamalla vaihtoehdoksi joko hoidon tai saman
> rahana.
Luulen että rahapalkkio lisäisi mielenterveysongelmia
> Taianomaisesti suuri osa masentuneista parantuisi ja samalla
> sukulaisiaan (naapureitaan, työtovereitaan) hoitoon tahtovat eivät
> enää olisikaan sitä mieltä että ne ovatten hulluja.
Hulluja olisivatkin ne, jotka eivät hakisi ilmaista rahaa.
> Säästyisi rahaa vaikka kuinka ja työilmapiiritkin paranisivat kun
> pilleripurkkia toisille tyrkyttävät vähenisivät. Työllisyyskin
> hellittäisi kun ruikuttajien tilalle palkattaisiin työttömiä.
> Samalla voisi tehdä lain vaikka myös siitä että työttömillä
> olisi vaihtoehtona työllisyyskursseille, joihin nykyään kaikki
> työttömät, joilla ei ole varaa karenssiin, laitetaan, kurssin
> arvosta rahaa.
Kurssituksessa on sinällään hyvä periaate, eli opetetaan työttömile
taitoja saada työtä ja pärjätä. Niinkuin on parempi opettaa kalastamaan
kuin antaa kala, koska kalan antaminen tekee saajan antajasta
riippuvaiseksi, mutta kalastustaito auttaa selviytymään omin voimin.
Mutta miten opettaa jotakin pärjäämään omin voimin, jos opetettava ei
halua? Työttömät moittii kursseja (joskus varmaan aiheestakin) mutta
mikä on kurssitettavan vastuu siitä, että oppii ja hankkii itselleen
työpaikan, vai onko jonkun annettava se, niin kuin kala.
Vastaa
[email protected] 10 loka 17:43 näytä asetukset
Uutisryhmät: sfnet.keskustelu.terveys, sfnet.keskustelu.psykologia, sfnet.keskustelu.laki, sfnet.keskustelu.politiikka, sfnet.keskustelu.talous
Lähettäjä: [email protected] - Etsi tämän kirjoittajan viestit
Päivämäärä: 10 Oct 2005 07:43:55 -0700
Paikallinen: Ma 10 loka 2005 17:43
Aihe: Re: Lex lopetus ruikutus: Ihmeparannus-laki
Vastaa | Vastaa kirjoittajalle | Välitä | Tulosta | Yksittäinen viesti | Näytä alkuperäinen | Raportoi väärinkäytöstä
"kiitettävää lapsenuskoa"
En minä niin sanonut. En usko hetkeäkään muutosta tulevan ilman
vallankumousta. Oman tekstisi mukaan väärintekijät tulisi saada
vastuuseen. Käytännössä tämä tarkoittaisi myös eduskuntaa. Eli
elinkautiset suomalaisten murhaajille. Ongelmana tuossa on vaan se
että suomessa joutuu linnaan ristoryti-tapaiset suomalaisten
puolustajat, ei murhaajat. Viimeksi kun vallankumousta yritettiin,
lahtarit lahtasivat suuret joukot parempaan pyrkivää oikeamielistä
väkeä. Eli jos kehität vähintään puolen miljoonan miehen
armeijan, lupaan tulla mukaan ihan vitsailematta. Ehdotan että keksit
jonkin muun aiheen kuin pelkän lääkkeillä tapettujen puolustamisen.
Riski joutua laitokseen on kuitenkin liian pieni jotta suuret joukot
sohvilta nousisivat. Jonkinlainen kaikkia vääryyksiä ja
kusetusmentaliteettista yhteiskuntaa vastustava idea olisi paras,
lisättynä jollain sekopäisellä uskonnolla (jollainen tuo
vastustajasi, psykiatriakin toki on) joka vastustaa tappamista ja
sallii tappajien tappamisen.
"Järjestöt ja 'alan ammattilaiset' eniten ääntä asiasta pitävät"
Ei poista sitä että taianomaista parantumista tapahtuisi suurissa
määrin.
"heillä on omat lobbarinsa jotka
pitävät huolen että huijarit saavat rahaa"
Niin sitä on joka asialla joka rahaa saa.
Vastaa
[email protected] 10 loka 17:46 näytä asetukset
Uutisryhmät: sfnet.keskustelu.terveys, sfnet.keskustelu.psykologia, sfnet.keskustelu.laki, sfnet.keskustelu.politiikka, sfnet.keskustelu.talous
Lähettäjä: [email protected] - Etsi tämän kirjoittajan viestit
Päivämäärä: 10 Oct 2005 07:46:30 -0700
Paikallinen: Ma 10 loka 2005 17:46
Aihe: Re: Lex lopetus ruikutus: Ihmeparannus-laki
Vastaa | Vastaa kirjoittajalle | Välitä | Tulosta | Yksittäinen viesti | Näytä alkuperäinen | Raportoi väärinkäytöstä
"
Kiitettävää uskoa heidän perehtyneisyyteensä."
Poliitikot tietävät varmasti että liika lääke tappaa siinä missä
liika viinakin ja halutessaan voisivat saada itselleen tilastotkin
siitä, kuinka monta (lääkkeitä syöjien määrä verrattuna
lääkkeitä syömättömiin, tosin asiantuntijoilta kysyessään he
saavat vastauksen että lääke ei tapa vaan pelastaa, mihin tarvitsee
lujaa uskoa uskoakseen jos vähänkin viitsii perehtyä siihen mitä
lääkkeet sisältävät), he vain teeskentelevät tyhmää tyhmille
vakuuttavasti.
Vastaa
[email protected] 10 loka 17:49 näytä asetukset
Uutisryhmät: sfnet.keskustelu.terveys, sfnet.keskustelu.psykologia, sfnet.keskustelu.laki, sfnet.keskustelu.politiikka, sfnet.keskustelu.talous
Lähettäjä: [email protected] - Etsi tämän kirjoittajan viestit
Päivämäärä: 10 Oct 2005 07:49:15 -0700
Paikallinen: Ma 10 loka 2005 17:49
Aihe: Re: Lex lopetus ruikutus: Ihmeparannus-laki
Vastaa | Vastaa kirjoittajalle | Välitä | Tulosta | Yksittäinen viesti | Näytä alkuperäinen | Raportoi väärinkäytöstä
"Luulen että rahapalkkio lisäisi mielenterveysongelmia"
Varmasti ei koska lääkkeitä syövien määrä vähenisi. Melko
tujuja aineita niissä.
" Mutta miten opettaa jotakin pärjäämään omin voimin, jos
opetettava ei
halua?"
Miksi kuvittelet niiden sellaista opettavan ? Mitä lehteä olet
lukenut liialla uskolla ?
"
mikä on kurssitettavan vastuu siitä, että oppii ja hankkii itselleen
työpaikan, vai onko jonkun annettava se, niin kuin kala"
Miksi luulet etteivät osaa ilman kursseja ?
Vastaa
Heikki 10 loka 20:39 näytä asetukset
Uutisryhmät: sfnet.keskustelu.terveys, sfnet.keskustelu.psykologia, sfnet.keskustelu.laki, sfnet.keskustelu.politiikka, sfnet.keskustelu.talous
Lähettäjä: Heikki - Etsi tämän kirjoittajan viestit
Päivämäärä: Mon, 10 Oct 2005 20:39:31 0300
Paikallinen: Ma 10 loka 2005 20:39
Aihe: Re: Lex lopetus ruikutus: Ihmeparannus-laki
Vastaa | Vastaa kirjoittajalle | Välitä | Tulosta | Yksittäinen viesti | Näytä alkuperäinen | Raportoi väärinkäytöstä
In article ,
[email protected] wrote:
> "Luulen että rahapalkkio lisäisi mielenterveysongelmia"
> Varmasti ei koska lääkkeitä syövien määrä vähenisi. Melko
> tujuja aineita niissä.
Meinaat että maksamalla palkkio hulluille, on vähemmän hulluja. En
oikein ymmärrä järjenjuoksuasi.
> " Mutta miten opettaa jotakin pärjäämään omin voimin, jos
> opetettava ei
> halua?"
> Miksi kuvittelet niiden sellaista opettavan ? Mitä lehteä olet
> lukenut liialla uskolla ?
En nyt juuri mitään lehteä vaan sinun postauksesi.
> "
> mikä on kurssitettavan vastuu siitä, että oppii ja hankkii itselleen
> työpaikan, vai onko jonkun annettava se, niin kuin kala"
> Miksi luulet etteivät osaa ilman kursseja ?
Oma-aloitteisimmat eivät tarvitse mitään apua. Niille jotka eivät oikein
pääse jaloilleen, tarjotaan apua kurssittamalla.
Vastaa
[email protected] 11 loka 12:06 näytä asetukset
Uutisryhmät: sfnet.keskustelu.terveys, sfnet.keskustelu.psykologia, sfnet.keskustelu.laki, sfnet.keskustelu.politiikka, sfnet.keskustelu.talous
Lähettäjä: [email protected] - Etsi tämän kirjoittajan viestit
Päivämäärä: 11 Oct 2005 02:06:35 -0700
Paikallinen: Ti 11 loka 2005 12:06
Aihe: Re: Lex lopetus ruikutus: Ihmeparannus-laki
Vastaa | Vastaa kirjoittajalle | Välitä | Tulosta | Yksittäinen viesti | Näytä alkuperäinen | Raportoi väärinkäytöstä
Tommi Turmiola kirjoitti:
> >Voisi muttei halua - kiitettävää lapsenuskoa poliitikkojen
> >hyväntahtoisuuteen. Ovat jo tehneet nykyiset lait joilla on saatu
> >aikaan viattomien kansalaisten tappamista lääkkeillä hirvittävissä
> >määrin.
> Kiitettävää uskoa heidän perehtyneisyyteensä. Jokin virkamies ne
> valmistelee ja laittavat nimen alle vähät välittäen siitä mitä
Virkamies valmistelee kuten pyytävät valmistelemaan.
Sama murhanhimo joka ilmenee psykiatreissa varsin avoimena, ilmenee
poliitikoissa siten että he, ilman syyllisyydentuntoa, koska tappaja
on joku muu ja tämä joku muu myös osoittaa tappamisen ja
kiduttamisen olevan oikein, koska uhri on riivattu tai hullu, tekevät
lakeja jotka sallivat.
Ihmisen petomainen tappamisenhimo, joka joissain ihmisissä ilmenee
niin kovana että pitää päästä tappamaan, kuten psykiatreissa,
tulisi valjastaa joko eläinten tappamiseen tai niiden ihmisten, jotka
tappavat hillitsemättä tappamisen himoaan, tappamiseen. Ongelmana on
se että kun väki, poliitikot jne. ovat usein jumaluskoisia
yksinkertaisuuksia, ei ole toivoa heille yrittää selittää miksi
viattomien kanssaihmisten tappaminen olisi väärin silloinkin kun
pappi tai psykiatri sanoo sen olevan oikein tai "auttamista".
> Puolueisiin ei mene kansakunnan välkyintä väkeä vaan lähinnä
> heitä jotka eivät muualla, oikeissa töissä usko voivansa menestyä.
Keskimääräistä välkympää kuitenkin useasti, sellaista jonka
pitäisi kyetä tajuamaan että viattomia ei tulisi murhata
lääkkeillä.
Vastaa
[email protected] 11 loka 12:08 näytä asetukset
Uutisryhmät: sfnet.keskustelu.terveys, sfnet.keskustelu.psykologia, sfnet.keskustelu.laki, sfnet.keskustelu.politiikka, sfnet.keskustelu.talous
Lähettäjä: [email protected] - Etsi tämän kirjoittajan viestit
Päivämäärä: 11 Oct 2005 02:08:45 -0700
Paikallinen: Ti 11 loka 2005 12:08
Aihe: Re: Lex lopetus ruikutus: Ihmeparannus-laki
Vastaa | Vastaa kirjoittajalle | Välitä | Tulosta | Yksittäinen viesti | Näytä alkuperäinen | Raportoi väärinkäytöstä
>Tuolla on joku keksinyt hyvän tavan rahastaa, käväisee
>syöttämässä lääkkeet, halusi joku niitä syödä tai ei, niin
j>ohan tuntuu kotikin sairaalalle
Ja onnistunut tappamaan lukuisia jotka olisivat päässeet
lääkkeistä eroon jos olisivat saaneet rauhassa olla. Toki niistä
tulee kamalat vieroitusoireet jotka vievät osan takaisin sairaalaan,
osa kuitenkin olisi selvinnyt kuiville. Parempi elää vapaana edes
hetki kuin lääkkeiden aiheuttamassa ahtaassa vankilassa josta
ulospääsyä ei ole.
Vastaa
[email protected] 11 loka 12:10 näytä asetukset
Uutisryhmät: sfnet.keskustelu.terveys, sfnet.keskustelu.psykologia, sfnet.keskustelu.laki, sfnet.keskustelu.politiikka, sfnet.keskustelu.talous
Lähettäjä: [email protected] - Etsi tämän kirjoittajan viestit
Päivämäärä: 11 Oct 2005 02:10:10 -0700
Paikallinen: Ti 11 loka 2005 12:10
Aihe: Re: Lex lopetus ruikutus: Ihmeparannus-laki
Vastaa | Vastaa kirjoittajalle | Välitä | Tulosta | Yksittäinen viesti | Näytä alkuperäinen | Raportoi väärinkäytöstä
>Joutuisivat myöntämään tehneensä väärin.
Koska eivät kykene asiaa ymmärtämään, syyntakeettomina jo
nykylakien pohjalta heidät voitaisiin määrätä holhottaviksi,
lääkärien tulkinnoilla hyvinkin pakkohoitoon.
Vastaa
[email protected] 11 loka 12:19 näytä asetukset
Uutisryhmät: sfnet.keskustelu.terveys, sfnet.keskustelu.psykologia, sfnet.keskustelu.laki, sfnet.keskustelu.politiikka, sfnet.keskustelu.talous
Lähettäjä: [email protected] - Etsi tämän kirjoittajan viestit
Päivämäärä: 11 Oct 2005 02:19:38 -0700
Paikallinen: Ti 11 loka 2005 12:19
Aihe: Re: Lex lopetus ruikutus: Ihmeparannus-laki
Vastaa | Vastaa kirjoittajalle | Välitä | Tulosta | Yksittäinen viesti | Näytä alkuperäinen | Raportoi väärinkäytöstä
>En minä niin sanonut. En usko hetkeäkään muutosta tulevan ilman
>vallankumousta. Oman tekstisi mukaan väärintekijät tulisi saada
>vastuuseen. Käytännössä tämä tarkoittaisi myös eduskuntaa. Eli
>elinkautiset suomalaisten murhaajille.
Enemmän tarkoituksena on varoittaa, toivon mukaan edes yksi tekstin
lukee ja ymmärtää tilanteessa jossa on joutumassa hoitoon, lähteä
karkuun ajoissa. Hoitoon joutumisen jälkeen se on myöhäistä,
elämä on ohi. Järjestelmän muuttaminen vaatisi enemmän resursseja
kuin mitä voin kuvitella löytyvän.
Ongelmana on kansa. Liiaksi yksinkertaista jumaluskoista väkeä joka
uskoo auktoriteettia, pappia tai psykiatria, kun tämä sanoo "tapa",
myös silloin kun viattomia tulisi tappaa.
Kansaa pitäisi ensin valistaa jottei vallankumouksen jälkeen jokin
muu tapa tappaa ja kiduttaa viattomia tulisi tilalle.
Valistus vaan blokattaisiin jos sen tarkoitusperät eli tappamisen
kieltäminen, ymmärrettäisiin. Filosofiaa ala-luokilta asti,
psykologia ja uskonto pois kouluista, ehkä viidessäkymmenessä
vuodessa voisi jotain saada aikaan.
Järkevämpää olisi keskittyä yhteen asiaan, lääkkeillä
kiduttamisen ja tappamisen kieltämiseen. Pitäisi saada muut
lääkärit kehittämään jonkinlaista moraalia joka saisi heidät
psykiatrian murhaajia vastaan. Jotta se onnistuisi, pitäisi ensin
muuttaa koulutusjärjestelmää siten että ammattiin valikoituisi
muunlaista väkeä kuin nyt, ehkä riittävän pienet palkat olisi
kannustin joka saisi ihmisistä välittävää väkeä alalle.
Jo aikoinaan Freud kirjoitti moisista oireista. Hän piti oireita näyttönä mielen sairaudesta. Myöhemmin on tultu käsitykseen, että kyseessä olisi Touretten syndrooma, joka on eräs autistinen oire.
http://www.valt.helsinki.fi/staff/jproos/freud.htm
Vielä toista sataa vuotta myöhemmin ihmisiä hoidetaan kuitenkin Freudin perusvalheeseen perustuvin diagnoosein. Neurologiset oireet tulkitaan edelleen jakomielitautina. Yksinkertaisempikin oire saa psykiatrisessa hoidossa oudon merkityksen.
Sellaisiin normaaleista poikkeaviin tiloihin, joissa jokin ilmiö näyttäisi tapahtuvan ilman fysikaalista syytä ei ole tutkimuksissa todettu. Ei ole aivoissa eikä muuallakaan. Ainoa järkevä oletus on siis, että mielentilat yksinketaisesti ovat aivojen fusikaalisa tiloja (Tuomas Pernu arvioi Patricia S. Churchlandin kirjaa "Neurofilosofia"Helsingin Sanomat 11.10.)
Juttusi isolta osin käsittämätöntä ja ihmettelenkin, että mahtaako kuulua viestiketjuun laisinkaan. Aivojen fusikaalisista tiloista, niin eihän kaikilla ole edes ns. stereonäköä, joten miksi odotamme kaikilta täydellistä ymmärystä diegnosoointiin. Jaska Jokunenkin sanoi, ettei kaikista ole mihinkään.
Tällä hetkellä on vaikeaa sanoa, että mikä on pahin vääristyneiden mielikuvien luojana mielenterveydessä Onko se roskakirjallisuus, elokuvateollisuus vai Freud? Ehkä Sofia osaa paremmin vastata tähän suureen mystreeriin. Itse olen elokuvien harrastelija ja tiedän miten järjettömiä mielikuvia Hannibal Kannibal jutut saavat aikaan joissakin ihmisissä. Elokuvat yleisesti luotettavia oikean tiedon välittäjänä kuin tietyt lentokone elokuvat, jotka antavat mieltää, että lentokoneen runkoon tullessa reikä tämän ollessa yläilmoissa, niin lentokoneesta saattaa revetä paineen vuoksi koko seinä irti. Näin ei käytännössä ja todellisuudessa tapahdu.
http://groups.google.fi/group/sfnet.keskustelu.politiikka/browse_thread/thread/ce52457a2c10af60/03363cd84331ee4c?hl=fi#03363cd84331ee4c
Ja miten tämä stereonäön puuttuminen vaikuttaa mielenterveyteen?
Kuvainollisesti. Toisilla kun ei ole syyvyyttä ajatuksissaan.
Yhtälailla kun väärään paikkaan sijoitettu juttu on tehoton jopa haitallinen. - Samoin hoito joka annetaan väärässä paikassa värään oireeseen on tehotonta jopa yhtä vaarallista kuin Freudin sekoilut ja valheet - jotka ovat edelleen kirouksena meille ja jopa lapsen lapsillemme.
Aivojen fusikaalisten tilojen ymmärtäminen saattaa viedä meitä eteenpäin erilaisten ajatusmallien ymmärtämisen tiellä - pois mielen häiriöiden traumatisoivasta tulkinnasta.
Taidan käydä kirjastossa ja etsiä tuon Patricia Churchlandin kirjan käsiini. Vaikuttaa mielenkiintoisilta nuo fusikaaliset tilat - vai mitä?
terveestä saa kätevästi sairaan, kun menee väärään suuntaan ne muutokset (eli kun tiettyä välittäjäainetta menee enempi tai vähempi) - siksi hullujen määrä kasvaa, suurin osa laitoksiin viedyistä kun on terveitä alunperin
tuo:
Tommi Turmiola 12 loka 14:09 näytä asetukset
Uutisryhmät: sfnet.keskustelu.terveys, sfnet.keskustelu.psykologia, sfnet.keskustelu.laki, sfnet.keskustelu.politiikka, sfnet.keskustelu.talous
Lähettäjä: "Tommi Turmiola" - Etsi tämän kirjoittajan viestit
Päivämäärä: 12 Oct 2005 04:09:51 -0700
Paikallinen: Ke 12 loka 2005 14:09
Aihe: Re: Lex lopetus ruikutus: Ihmeparannus-laki
Vastaa | Vastaa kirjoittajalle | Välitä | Tulosta | Yksittäinen viesti | Näytä alkuperäinen | Raportoi väärinkäytöstä
Himpe näppäili:
>ensin kävi pomo sanomassa ettei hän ole tällaisesta
>kuullut ihan paikan päällä ja lopulta koko väki sanomassa samaa, ei
>sillä ulos päässyt kuitenkaan
Itse ottaisin selville ja päästäisin päiviltä hoitoon toimittajan
sekä jokaisen lääkkeitä pakolla antaneen.
Ei sillä kunniaa saisi, silti oikeus toteutuisi.
En aivan ole perillä siitä mitä aivojen fusikaalisilla tiloilla tarkoitetaan, ainoastaan luulen tietäväni!?? Voisitko maallikkotermein valaista tietämättömyyttäni lyhykäisyydessään?
Freudilaisuudet vaikuttavat kyllä todellisuudessa edelleen tänäpäivänä. Mm. traumatisoivat kokemukset ovat edelleen tänäpäivänä keppihevosia joilla pyritään oikeutamaan turhia käyntejä. Erään nuoren naisen vuosia kestänyttä psykiatrikäyntiä oikeutettiin kertaluonteisella väitetyllä insestikokemuksella vaikka todellisuudessa äidin huono itsetunto oli ongelman ydin. Lääkärillä käynti mielestäni turhaa kaikin puolin, koska nuori nainen oli terve. Nuoren naisen koyulukaveri pätti hieman pirisytää ja piristäminen tapahtui erittäin vaaralliseksi luokitellulla huumeella. Nuorella naisella syntyi lääkärissä käynnin ohella huumeongelma, jota ei koskaan diegnosoitu psykiatrilla.
Mielenkiintoista keskustelua aiheesta löytyy täältä:
http://www.settingtheworldtorights.com/node/438
Madness is real; but it's not an illness
Debilitating behavioural syndromes such as schizophrenia, manic depression and eating disorders are real. But it's highly tendentious to call them illnesses, because the prevailing theories about their causes, their consequences and their remedies are all morally very controversial. By calling these syndromes "illnesses" we gloss over that controversy and hand over authority to adjudicate on these moral issues to a "priesthood" of psychiatrists who lack any special moral insights for dealing with them. While there exist some wise and humane psychiatrists and therapists, as an objective body of transmissible knowledge, psychiatry is, as Szasz rightly says, just like alchemy.
However, it would be ridiculous to suggest that just because the prevailing psychiatric theories are wrong, serious mental disorders don't exist. They exist all right; it's just that they are not illnesses in any useful sense of the word. Having said that, we cannot entirely de-couple the management of these problems from the medical profession, because prescription-only medication has a legitimate role to play in the management of mental disorders. Moreover, as some behavioural disturbances are caused by genuine illnesses such as thyroid malfunction, brain tumours and Alzheimer's, it makes sense for doctors to be involved in the evaluation of certain kinds of mental/behavioural disorders.
On the subject of culpability, I think there exists a lot of confusion about what this really is. People tend to assume that culpability is a fundamental quality like right and wrong. I don't go along with that. I think that assigning culpability is basically a way of coming to feel OK about the degree of coercion against a culprit that we judge to be optimal from a societal point of view. In other words, we deem people culpable in proportion to how severely we want to punish them or deter them or others. And this is strongly influenced by social trends and changes in our factual knowledge.
For example, whereas once it was deemed exculpating to have been drunk when causing a traffic accident, more recently the trend has been to consider inebriation an inculpating factor. What this boils down to is that society has decided to increase the degree of deterrence against drunk driving, in order to exert a stronger influence on drivers to change their behaviour regarding drinking and driving.
It follows from this conception of culpability that a person's degree of culpability is a function of how susceptible that category of persons is to being deterred. That's why, generally speaking, the madder people are, and also the younger children are, the less culpable they are deemed to be. But culpability is not the only legitimate reason for coercing culprits. Sometimes we are justified in incarcerating people who are dangerous to others, even if we do not deem them culpable. But this kind of decision ought to be made by legislators and judges, not by psychiatrists and psychologists.
-- This comment was first posted in response to Becky's post on Mental lllness.
by Kolya on Sun, 07/17/2005 - 19:10 |
Freudilaiseen keppihevoseen lisätäkseni, niin varsinkin opiskelijoihin pyritään soveltamaan mielenterveystoimistossa ns."tule meille keskustelemaan, niin asiasi sujuu (sotketaan) ideologiaa". Vaikka hoidon tarkoitus olisi se, että joillakin olisi mielihalu seurata toisen etenemistä ja jatkuvasti kirjailla puutaheinää tästä papereihinsa, niin käytännössähän tämä kaikki on täysin asiakkaan asioita sotkeva menetelmä ja älykäs kuin se, että kesken käyttöjärjestemän asennuksen, ohjemistoasennusten ja päivityksien välissä joka ainut kerta ehetettäisiin kiintolevy, eli järjesteltäisiin ja pakattaisiin tieto (kallonkutistaja). Käytännössähän kiintolevyn sisältö muuttuu joka ainut kerta kun uutta tietoa tallennetaan. Tuolloin kiintolevy pirstaloituu, eli levyllä oleva tieto hajaantuu joka tapauksesa seuraavan asennuksen yhteydessä. On siis kovasti järkevämpää tallentaa levylle ne ohjelmat ja päivitykset joita tarvitsee ja vasta tämän jälkeen järjestellä tieto kun se ei muutoinkaan enää pirstaloidu niin kovasti. Käytännössä nukkuminen on sitä realistista kiintolevyn eheytystä.
Samainen ongelma toistuu lähes kaikissa viranomaispalveluissa. Aina löytyy joka joka haluisi "järjestellä" asioitasi pulestasi esim. työvoimatomistossa, jossa esim. minun kohdalla selkeästi todellisuudentajun heikentämä virkailija on esittänyt näkemyksiään jopa mielenterveydestä, mutta silti kieltäytynyt hänen varsinaisesta työstä, eli työpaikkojen välityksestä. Melko harva menee korva-lääkärille valittamaan varpaitaan ja päinvastoin, mutta tämä näyttää olevan se käytännön naisten järkeilemä toimintamalli. Eli käytännössähän jokainen kyllä löytää sen oman aseman ja paikkansa ja keinon jolla saa asiansa hoidettua, ellei sitten joku ulkopuolinen sotke asioitasi esim. hullun leimalla taikka toimimalla kovasti asian vierestä esim. työvoimatomistossa.
Nämä siis kaikki esimerkkejä jotka enemmänlkin aiheuttavat mielenongelmia kuin saattaisi jotakin kuntoon. Mikäli kaikesta huolimatta esim. irtisanoutuu työvoimatomistosta siksi, että nämä hankaloitavat työnhakua, niin tämähän aiheuttaa ongelmia toimeentulossa ja toisaalta tämä saattaa johtaa jonkin tulkinnan nojalla hoitoon. Edelleen ihmettelen jokin aika sitten julkisuudessa esiintyneitä epäpäteviä lääkäreitä, käytännössä nähtävästi hoitajatasoisia ihmisiä kommenttejensa vuoksi, joidenka mukaan pakkohoitoon voidaan määrätä mikäli jättää osoitetut lääkkeet symättä taikka avopalvelut käyttämättä. Avopalvelustakin saattaa olla haittaa aivan kuten olen edellä osoittanut, joten asiakkaan pitäisi valita joko huonotasoinen ja sekava elämä avopuolella taikka suljettu sairaalahoito. Kaikki tämä siis siksi, että jollakin on mielihalu sotkea asioitasi "auttaa".
Älä viitti dfg5 olla niin negatiivinen (vaikka itse hullujenhuonella oletkin ison osan elämästäsi viettänyt) sillä kyllä Freud oli hieno tiedemies ja psykiatrit ovat ERIKOISlääkäreitä, käyneet siis 12-vuoden koulun ja monilla lisäksi vuosikymmenien kokemus; valioyksilöitä kaikki siis ja ovat ehdottomasti alansa huippuja! Anna heidän dfg auttaa sinuakin! Toisaalta ymmärrän katkeruutesi: onhan psykiatrian mahdollisuudet kuitenkin "vain" rajalliset! KOita silti pärjätä! Ja mitä tulee siihen kuka on syyllinen: jokaikinen lapsi syntyy psyykkisesti terveenä; vanhemmat aiheuttavat mielenterveyshäiriöitä, usko pois!
Onhan se rajallista kun ei ei kerta lääkäriä tarvitse, mutta eipähän tarvitse katsella vanhempiakaan.
On helppo leimata totuuden puhuja hulluksi. Ei se tee hullua, jos on väärin perustein hullujen huoneeseen laitettu. Asiantuntija kutsuu Freudia hienoksi tiedemieheksi vaikka hänen "tutkimuksensa" perustuu valheisiin.
http://www.valt.helsinki.fi/staff/jproos/freud.htm
Vielä toista sataa vuotta myöhemmin ihmisiä hoidetaan kuitenkin Freudin luomilla menetelmillä. Leimataan ihmisiä mielisairaiksii, kahlehditaan psykoterapiaan ja muihin hyödyttömiin "hoitioin" vuosikausiksi.
Ei ole 12 vuoden koulutus asiantuntijastakaan valioyksilöä tehnyt. Freudin oppipoikana hän syyllistää vanhemmat - tämä on psykodynaamisen suuntauksen pääargumentti. Puhutaan puutuvasta vanhemmuudesta, vaikka perimmäinen syy olisi geneettinen.
Vielä 1980-luvulla mm. autismia pidettiin mielisairautena. Ikävä kyllä psykodynaamiset asiantuntijat tuhoavat edelleen väärällä "hoidollaan" monen aspergerin elämää.
Mielisairauden käsitettä on arvosteltu voimakkaasti. Thomas Szaszin kritiikki lienee tunnetuinta. Szaszin mukaan puhe mielen sairaudesta on epäloogista, sillä vain fyysinen olemus voi olla sairas. Jos skitsofrenia on sairaus, puhuttakoon aivosairaudesta. Jos se ei ole aivosairaus, niin kyseessä on yksinkertaisesti elämisen ongelma. Jos mielisairaus olisi todellinen sairaus, siitä voisi saada tartunnan, sen voisi tartuttaa muihinkin ja siitä voisi oikealla hoidolla päästä eroon. Kuitenkin siinä, mitä yleensä nimitetään mielisairaudeksi, on kysymys erilaisista kommunikaation ongelmista. Szaszin mukaan kysymys on arvoista: ihminen tekee jotakin, mitä pidetään kummallisena tai häiritsevänä.
http://hoito.org/seinantaytteet/muut-terapiatanssi.php
Tämä on juuri ihmismielen sairautta,kuten sydänsairaus- sen tuntee kun pumppu reistailee, mutta mielen=aivojen=hermojärjestelmän sairautta on niin vaikea määritellä, tuntea, että sitä ei osata käsitellä.Ainoa- mitä osataan- tonkitaan kärsivän lapsuutta- sekös auttaa?
Soitin lääkäriin muistaakseni viime kuun puolessa välissä, sairastan vaikeaa paniikkihäiriötä. Aika annettiin 17.päiväksi tätä kuuta!!! Siellä ramppaa tietysti kaikenmaailman mummot pikku ongelmineen, jotka ei taatusti vaikeuta kauppaan pääsyä niin, että on pakko päästä heti pois sieltä. Mulla meinaan on sellanen ongelma, etten voi mennä edes kauppaan ilman vahvaa tunnetta, että kuolen.
Mielenterveyspotilaisiin pitäisi suhtautua todella vakavasti. Ei todellakaan niin että pistetään aika kuukausien päähän, mielenterveysongelmat todella vaikeuttavat elämää ja mulla se vaikeuttaa erittäin paljon. Kaikki isot tapahtumat jäävät väliin, hyvä jos uskallan pihalle mennä istumaan yksikseni ja silloinkin olen keskittyvinäni lehteen ettei kukaan näe mun naamaa tai tule vittuilemaan mitään...
Se on vain se tunne mikä on sisällä, sille ei voi mitään.
En ole kenellekään kertonut miten pahasta ongelmasta oikeasti on kysymys. En halua jauhaa siitä. Netissä voi ehkä puhua, koska you can't see me.
VOimia kaikille, jotka painii tilanteessa, jossa tuntuu että lääkäriajat on miljoonien vuosien päässä...
Love, Cady
Haluan tukea sinua.Auttaa voin vain sanoilla:kokeile-keskity ajattelemaan jotain hyvää, mene paikkaan missä on mänty, ei ihan kävelytien vieressä vaan kauempana-laita selkä vasten männyn tyveä ja pyydä voimia ja energiaa itsellesi, rauhoitu siellä. Tämä on selvänäkijä-parantajan neuvo- sain häneltä apua. Oma apu, paras apu. Etsi käsiin selvänäkijä-parantaja- ne auttaa ja ilman rahaa=rahastava on huijari.
jatkuu...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=599&posting=22000000011203358