Tein abortin tämän vuoden huhtikuussa, ja olen siitä asti "katunut" asiaa, tarkoittaen etten ikinä unohda sitä; näin oman lapseni sairaalan vessanpöntössä, sikiöni! Se oli ihan täydellinen, pieni ihmisen alku, jolla näytti olevan kaikki kunnossa, ja oli ihan vauvan näköinen vaikkakin olikin vasta n. 3 cm pitkä!
Joudun syömään lääkkeitä, ja ahdistus ei tunnu siltikään helpottavan. Pahimmat ajat on yleensä nykyisin vapaapäivät, tarkoitan tällä viikonloppua - varsinkin sunnuntait. Silloin se pahiten iskee, ja tunnen etten selviä, enkä ikinä unohda menetettyä lasta.
Abortti oli silti oma päätökseni enkä ollut siihen kenenkään taholta periaatteessa pakotettu, vaan olosuhteet pakottivat minut tekemään abortin.
En tiedä, miksi edes tein niin, että en syönyt e-pillereitä! Jos olisin syönyt en olisi ikinä joutunut tekemään pahinta mahdollista...
Ahdistus ja tuska. Painajaiset. KAikki tämä, masennus, itsetuhoajatukset, suru, masennus...
Viime yönä taas näin unta, jossa olin synnyttänyt lapseni, ja se oli ihan poikani näköinen, ja makasi isänsä kainalossa sängyllä (lapsilla olisi ollut eri isät, eli ex-mies on oikean lapseni isä, ja tämän abortoidun lapsen isä oli nykyinen kihlattuni)...
Joudun syömään lääkkeitä, ja ahdistus ei tunnu siltikään helpottavan. Pahimmat ajat on yleensä nykyisin vapaapäivät, tarkoitan tällä viikonloppua - varsinkin sunnuntait. Silloin se pahiten iskee, ja tunnen etten selviä, enkä ikinä unohda menetettyä lasta.
Abortti oli silti oma päätökseni enkä ollut siihen kenenkään taholta periaatteessa pakotettu, vaan olosuhteet pakottivat minut tekemään abortin.
En tiedä, miksi edes tein niin, että en syönyt e-pillereitä! Jos olisin syönyt en olisi ikinä joutunut tekemään pahinta mahdollista...
Ahdistus ja tuska. Painajaiset. KAikki tämä, masennus, itsetuhoajatukset, suru, masennus...
Viime yönä taas näin unta, jossa olin synnyttänyt lapseni, ja se oli ihan poikani näköinen, ja makasi isänsä kainalossa sängyllä (lapsilla olisi ollut eri isät, eli ex-mies on oikean lapseni isä, ja tämän abortoidun lapsen isä oli nykyinen kihlattuni)...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Koin saman 17v. noin 5 vuotta sitten. En tullut hakeneeksi apua ajoissa ja lopputuloksena oli monen vuoden masennus helvetti. Sinun tuntemuksesi ovat aika lailla samanlaiset, kuin minun, mutta se, että näit vielä jotain sellaista...Kokemuksesta voin kertoa, että jos masennukselle "antaa pikkusormen" se tempaa helposti kokonaan mukaansa ja syvälle...itselläni kesti 3 vuotta. Ja jos ei ole ihan pakko älä alota masennuslääkkeitä...itselläni olo vain paheni.
Minäkin kuvittelin selviäväni ykin kunnes tajusin sen mahdottomaksi. Noi tuntemukset voi seurata sua läpi elämän ja varmasti niin tekeekin, jollet käsittele asiaa kunnolla.
En väitä ettenkö nykysin 22-vuotiaana mieti asiaa, mietin! joka päivä melkein se tulee alitajunnasta esiin, mutta olen käsitellyt sen ja kykenen normaaliin elämään, joka ei tullut kyseeseen alle 20-vuotiaana. Tosiasia on, että elämän on jatkuttava ja abgortin kanssa on opittava elään. Kyllä sitä jossitella vois vaikka lopun elämää mitään sillä saavuttamatta.
Tsemppiä sulle!
Ps. Ajan kanssa kaikki tuntuu varmasti jo huomattavasti helpommalta
miksi piti mennä katteleen pönttöön?itellä ei tullu mieleenkään...ja miks yleensä teit abortin?sillon jos on varma et sen haluu tehdä niin ei tule jälkeempäin mitään oloja ja murheita.jokainen tietenki asia erikseen mut ite olen kyl todella onnellinen et tein sen viikko sitten ja nyt keskityn jo olemassa olevaan perheeseen.ei ole paljon neuvoja tuohon olotilaan.se vaan pitää oppia elämään sen kans ja miettiä tarkkaan mitä tekee....
tuohon ns. post-abortion-stressiin, joka Sinulla tuntuu olevan. Oireesi ovat tyypilliset. Suomessa on aloitettu ituprojekti nimellä kulkeva työ, jonka yhtenä päämääränä on auttaa abortin seurauksista kärsiviä naisia. Klikkaile siis projektin sivuille ja tutustu juttuun. Tsemppiä!
Mutta kuten tossa keskustelun avauksessa totesin niin mitä nopeemin haet apua sen parempi, ajatellen tulevaisuuttasi ym. Puhun nyt kokemuksen syvällä rinta äänellä...itse viruin lähes 3 vuotta painajaisessa..ainoastaan sen takia, että ajattelin pärjääväni omillani..vaan en pärjännyt ja sain maksaa siitä todella kalliin hinnan.
en tarkotuksella pannu samaa nimeä,olihan siinä yks kirjain vähemmän:)sory
Mut viestin sisältö oli muistaakseni vähän enemmän erilainen, kun yhden kirjaimen verran. Joten ihan vaan sillä!
Luin tossa huvikseni viestisi uudelleen ja olen kyllä täysin eri mieltä. Joten kannatti tuoda asia esille.