*7.10.2000 HS: ”Holkerin ja Ahon välirikko syntyi jouluna 1990
Pääministeri pyysi keskustalta turhaan tukea säästöihin
Harri Holkerin (kok) sinipunahallituksen sisärenkaassa vallitsi syksyllä 1990, muutama kuukausi ennen eduskuntavaaleja, levoton tunnelma.
Valtion menoja olisi pitänyt leikata, mutta se ei silloisen lain takia olisi onnistunut ilman opposition apua. Keskustaoppositio hyväksyi periaatteessa menonleikkaukset, mutta ehdotti samaan aikaan menonlisäyksiä.
Holkerin valtiosihteeri Matti Korhonen kertoo Risto Rankin väitöskirjassa, että jouluksi 1990 valtiovarainministeriö toi pääministerille uuden arvion valtiontaloudesta, joka syöksyi alaspäin.
Pääministeri veti eduskunnassa oppositiojohtaja Esko Ahon (kesk) hallituksen huoneeseen.
"Harri kutsui Ahon paikalle ja kertoi tilanteen, kuten oikeissa demokratioissa aina vaalien alla kerrotaan mahdollisille uusille päättäjille, jotta eivät joudu kylmiltään hallitsemaan. Aholle kerrottiin talouden syöksystä ja tunnusteltiin, olisiko eduskunnassa vuodenvaihteessa läpivietävissä hätäohjelma; sitä olisi saanut arvostella, mutta oppositio ei olisi kuitenkaan estänyt sen läpimenoa. Aho sanoi vain: talous on taloutta ja politiikka politiikkaa, uskon mitä taloudesta sanotte, mutta juna meni jo, nyt on kyse poliittisesta vallasta."
Holkeri arvioi tämän keskustelun johtaneen välirikkoon Ahon kanssa.
Hallituksen ja valtiovarainministeri Matti Louekosken (sd) pyrkimykset eivät saaneet vastakaikua omienkaan joukossa.
Kokoomuksen ryhmässä budjettia olivat repimässä auki muiden muassa ryhmänjohtaja Iiro Viinanen ja ensimmäisen kauden kansanedustaja Sauli Niinistö.
Viinanen muistelee, että Sdp:n eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Saara-Maria Paakkinen oli sopinut budjettimuutoksista Sdp:n puheenjohtajan Pertti Paasion, hallituksen ministerin, kanssa.
"Kun olin Paakkisen kanssa hyvissä väleissä, hän sanoi, että olisi noloa jättää kaveri kokonaan ilman, että laitetaan teillekin lisäyspakettiin jotain. Niin sitten tehtiin, vaikka parempi olisi ollut tekemättä mitään pakettia, mutta kun kokoomukselle olisi ollut poliittisesti kohtalokasta hyväksyä vain demarien intressien mukaisia lisäyksiä."
Vaikka Holkeri ja Louekoski uhkailivat omiaan eroillakin, hallituspuolueiden eduskuntaryhmissä lisäyksiä vaan kiiteltiin.
"Sauli Niinistön mielestä kokoomus voitti rahastuspelin 2-1", Ranki siteeraa kokoomusryhmän pöytäkirjaa.
Rankin laskujen mukaan valtiovarainministeriön budjettiesitys "revittiin" syksyn aikana kolmeen kertaan, ensin hallituksen budjettiriihessä, sitten eduskuntaryhmissä ja vielä uudestaan valtiovarainministeriön aloitteesta eduskunnassa marraskuun lopulla, kun tuloarviot olivat romahtaneet miljardikaupalla.
"Kaikkien näiden muutosten jälkeen eduskunta hyväksyi tulo- ja menoarvion, jossa menot olivat 0,8 miljardia markkaa suuremmat, mutta tulot 3,9 miljardia pienemmät kuin hallituksen esityksessä. Aukko katettiin lainanotolla."
Myöhempinä vuosina Aho, Viinanen ja Niinistö saivat moneen kertaan maistaa omaa lääkettään. Valtion menoja karsittiin, ja ministerin asemista kolmikko joutui taivuttelemaan eduskuntaa hyväksymään huomattavasti suurempia budjettisupistuksia."
Pääministeri pyysi keskustalta turhaan tukea säästöihin
Harri Holkerin (kok) sinipunahallituksen sisärenkaassa vallitsi syksyllä 1990, muutama kuukausi ennen eduskuntavaaleja, levoton tunnelma.
Valtion menoja olisi pitänyt leikata, mutta se ei silloisen lain takia olisi onnistunut ilman opposition apua. Keskustaoppositio hyväksyi periaatteessa menonleikkaukset, mutta ehdotti samaan aikaan menonlisäyksiä.
Holkerin valtiosihteeri Matti Korhonen kertoo Risto Rankin väitöskirjassa, että jouluksi 1990 valtiovarainministeriö toi pääministerille uuden arvion valtiontaloudesta, joka syöksyi alaspäin.
Pääministeri veti eduskunnassa oppositiojohtaja Esko Ahon (kesk) hallituksen huoneeseen.
"Harri kutsui Ahon paikalle ja kertoi tilanteen, kuten oikeissa demokratioissa aina vaalien alla kerrotaan mahdollisille uusille päättäjille, jotta eivät joudu kylmiltään hallitsemaan. Aholle kerrottiin talouden syöksystä ja tunnusteltiin, olisiko eduskunnassa vuodenvaihteessa läpivietävissä hätäohjelma; sitä olisi saanut arvostella, mutta oppositio ei olisi kuitenkaan estänyt sen läpimenoa. Aho sanoi vain: talous on taloutta ja politiikka politiikkaa, uskon mitä taloudesta sanotte, mutta juna meni jo, nyt on kyse poliittisesta vallasta."
Holkeri arvioi tämän keskustelun johtaneen välirikkoon Ahon kanssa.
Hallituksen ja valtiovarainministeri Matti Louekosken (sd) pyrkimykset eivät saaneet vastakaikua omienkaan joukossa.
Kokoomuksen ryhmässä budjettia olivat repimässä auki muiden muassa ryhmänjohtaja Iiro Viinanen ja ensimmäisen kauden kansanedustaja Sauli Niinistö.
Viinanen muistelee, että Sdp:n eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Saara-Maria Paakkinen oli sopinut budjettimuutoksista Sdp:n puheenjohtajan Pertti Paasion, hallituksen ministerin, kanssa.
"Kun olin Paakkisen kanssa hyvissä väleissä, hän sanoi, että olisi noloa jättää kaveri kokonaan ilman, että laitetaan teillekin lisäyspakettiin jotain. Niin sitten tehtiin, vaikka parempi olisi ollut tekemättä mitään pakettia, mutta kun kokoomukselle olisi ollut poliittisesti kohtalokasta hyväksyä vain demarien intressien mukaisia lisäyksiä."
Vaikka Holkeri ja Louekoski uhkailivat omiaan eroillakin, hallituspuolueiden eduskuntaryhmissä lisäyksiä vaan kiiteltiin.
"Sauli Niinistön mielestä kokoomus voitti rahastuspelin 2-1", Ranki siteeraa kokoomusryhmän pöytäkirjaa.
Rankin laskujen mukaan valtiovarainministeriön budjettiesitys "revittiin" syksyn aikana kolmeen kertaan, ensin hallituksen budjettiriihessä, sitten eduskuntaryhmissä ja vielä uudestaan valtiovarainministeriön aloitteesta eduskunnassa marraskuun lopulla, kun tuloarviot olivat romahtaneet miljardikaupalla.
"Kaikkien näiden muutosten jälkeen eduskunta hyväksyi tulo- ja menoarvion, jossa menot olivat 0,8 miljardia markkaa suuremmat, mutta tulot 3,9 miljardia pienemmät kuin hallituksen esityksessä. Aukko katettiin lainanotolla."
Myöhempinä vuosina Aho, Viinanen ja Niinistö saivat moneen kertaan maistaa omaa lääkettään. Valtion menoja karsittiin, ja ministerin asemista kolmikko joutui taivuttelemaan eduskuntaa hyväksymään huomattavasti suurempia budjettisupistuksia."
Vastaukset 3
Vanhimmat
länsimaisten puolueolojen kyllästämässä enemmistöparlamentarismissa.
Oppositiojohtaja pyrkii vallankaappaukseen syrjäyttämällä pääministerin ja pääministeri yrittää estää oppositiojohtajan pyrkimykset.
Britanniassa tämä on johtanut mm. toryjen sisäisiin salaliittoihin.
(Khihihi)...
muuallakin kuin valtioneuvostossa. Hänen perheensä tuli valvomaan hänen vuoden opintomatkaansa Harvardiin mukaan.