Olen aika mukavalla sukurasituksella (äidillä ja isällä infarkteja, myös muilla sukulaisilla ja molemmat vanhemmat kuolleet alle 70 v) varustettu 44 v nainen, jolla on ollut rytmihäiriöitä. Rytmihäiriöt on tutkittu moneen otteeseen. Olen käynyt n. pari kertaa vuodessa sydänfilmissä ja Holter-tutkimus on otettu. Niissä ei ole löytynyt mitään vikaa. Minulla on kylläkin myös melko yliherkkä hermosto, josta vaivat saattavat kuulemma johtua (?)
Olen vaan viimeisen 10 vuoden aikana saanut joskus öisin kummallisia kohtauksia. Herään huonovointisuuteen ja sitten tulee heikotus, kylmä hiki jne. Viimeksi sydän löi yli 100, kun heräsin yöllä epämukavaan oloon, mutta muuten ei ole ollut tykytyksiä liiemmin. Rytmihäiriöt ovat yleensä pelkkiä muljahdustuntemuksia, joita saattaa olla useitakin peräkkäin.
Tutkittu on kilpirauhanen yms. Ainoastaan hemoglobiini on ollut melko alhainen (viimeaikoina 100:n pintaan), varsinkin raskausaikana ja nyt, kun vielä imetän.
Joskus tuntuu rasituksessa nuo rytmihäiriöt lisääntyvän. Viimeaikoina olen ollut tavallista väsyneempi, huimaa ja tulee kamala hiki ja heikotusta, vaikka ei paljon mitään tekisi.Joskus tuntuu leuassa kivistystä ja rinnassakin on joskus tuntemuksia ollut, mutta ne on pistetty närästyksen piikkiin, joka sekin on aika voimakasta ollut välillä.
En tiedä johtuuko vaivani yliherkästä hermostosta, hormoonien vaihtelusta (kuukautiset ei kuitenkaan ole vielä alkaneet, kun imetän), niskatkin on olleet aika jumissa, stressistä (onkohan nää kohta jo paniikkihäiriötä ?), valvomisesta (lapsi on sairastellut ja valvottanut aika paljon, josta olen ollut hyvin huolissani), satunnaisesta huonosta syömisestä, sokeritasapainon vaihteluista yms. yhteensä...(???)
Pelkään vaan sitä, että jossain vaiheessa oireet johtuvatkin oikeasti sydämestä, mutta niitä ei kukaan ota tosissaan, kun en edes näytä miltään riskiryhmäläiseltä (olen laiha ja pieni)ja kun ikääkin on "vielä niin vähän". Äitini kuitenkin oli samanlainen ruumiinrakenteeltaan ja hän alkoi oireilemaan jo vähän yli 5-kymppisenä. Sitä ennenkin oli jo jotain, mutta oireet laitettiin kyllä tosi pitkään närästyksen piikkiin, kunnes alettiin tutkia paremmin, kun tuli aivohalvaus. Hän sai myös II-tyypin diabeteksen.
Olen lukenut näitä "kauhujuttuja" jo 4-kymppisten naisten vähäoireisesta sydäntaudista.
Kolesterolini on ollut aina koholla, kuten vanhemmillanikin aikoinaan. Raskausaikana välillä jopa yli 8 ja yleensä n. 6,3, vähintään.
Lapsenakin mitattiin jo 7 arvoja. Hyvän kolesterolin osuus on ollut kyllä joskus mittauksessa 1,5, mutta nyt varsinkin raskaus- ja imetysaikana on arvot laskeneet vähän huonompaan päin.
Rahaa ei ole tutkimuksiin kuin julkisella puolella ja tuo Holter-tutkimus tuntuu olevan ainoa minne omalääkärini suostuu meikäläistä lähettämään
(olen hänen mielestään kai täysin luulotautinen)...
Olen vaan viimeisen 10 vuoden aikana saanut joskus öisin kummallisia kohtauksia. Herään huonovointisuuteen ja sitten tulee heikotus, kylmä hiki jne. Viimeksi sydän löi yli 100, kun heräsin yöllä epämukavaan oloon, mutta muuten ei ole ollut tykytyksiä liiemmin. Rytmihäiriöt ovat yleensä pelkkiä muljahdustuntemuksia, joita saattaa olla useitakin peräkkäin.
Tutkittu on kilpirauhanen yms. Ainoastaan hemoglobiini on ollut melko alhainen (viimeaikoina 100:n pintaan), varsinkin raskausaikana ja nyt, kun vielä imetän.
Joskus tuntuu rasituksessa nuo rytmihäiriöt lisääntyvän. Viimeaikoina olen ollut tavallista väsyneempi, huimaa ja tulee kamala hiki ja heikotusta, vaikka ei paljon mitään tekisi.Joskus tuntuu leuassa kivistystä ja rinnassakin on joskus tuntemuksia ollut, mutta ne on pistetty närästyksen piikkiin, joka sekin on aika voimakasta ollut välillä.
En tiedä johtuuko vaivani yliherkästä hermostosta, hormoonien vaihtelusta (kuukautiset ei kuitenkaan ole vielä alkaneet, kun imetän), niskatkin on olleet aika jumissa, stressistä (onkohan nää kohta jo paniikkihäiriötä ?), valvomisesta (lapsi on sairastellut ja valvottanut aika paljon, josta olen ollut hyvin huolissani), satunnaisesta huonosta syömisestä, sokeritasapainon vaihteluista yms. yhteensä...(???)
Pelkään vaan sitä, että jossain vaiheessa oireet johtuvatkin oikeasti sydämestä, mutta niitä ei kukaan ota tosissaan, kun en edes näytä miltään riskiryhmäläiseltä (olen laiha ja pieni)ja kun ikääkin on "vielä niin vähän". Äitini kuitenkin oli samanlainen ruumiinrakenteeltaan ja hän alkoi oireilemaan jo vähän yli 5-kymppisenä. Sitä ennenkin oli jo jotain, mutta oireet laitettiin kyllä tosi pitkään närästyksen piikkiin, kunnes alettiin tutkia paremmin, kun tuli aivohalvaus. Hän sai myös II-tyypin diabeteksen.
Olen lukenut näitä "kauhujuttuja" jo 4-kymppisten naisten vähäoireisesta sydäntaudista.
Kolesterolini on ollut aina koholla, kuten vanhemmillanikin aikoinaan. Raskausaikana välillä jopa yli 8 ja yleensä n. 6,3, vähintään.
Lapsenakin mitattiin jo 7 arvoja. Hyvän kolesterolin osuus on ollut kyllä joskus mittauksessa 1,5, mutta nyt varsinkin raskaus- ja imetysaikana on arvot laskeneet vähän huonompaan päin.
Rahaa ei ole tutkimuksiin kuin julkisella puolella ja tuo Holter-tutkimus tuntuu olevan ainoa minne omalääkärini suostuu meikäläistä lähettämään
(olen hänen mielestään kai täysin luulotautinen)...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tervetuloa meidän naisten joukkoon joita ei tutkita!
Olen sitä mieltä, että mene hyvä ihminen yksityislääkärille, kun lapsesikin on noin pieni vielä. Älä odota, että terveyskeskuksessa pääsisi mihinkään tutkimuksiin.
Siinä tarvittais ne miehen vehkeet, niin jo riittäisi pelkkä ikä sydäntutkimuksiin...näin se vaan on tulkittava.
Olen itse 49 v, ja 3 vuotta sitten minulla oli "puristava vanne " rinnan alapuolella, hengenahdistus, kylmä hiki, valtava väsymys ja suoraan sanottuna kuoleman pelko.
Menin lääkäriin, jossa oli nuori kandi(kesäloma-aikaa); hän päätteli, että mulla on paniikkihäiriö, ja mielenterveysongelmia(?!). No, kirjoitti sentään Cipramilia(mitä en edes hakenut)
Meni jälleen kk, eikä oireet helpottaneet, ja mieheni vei minut lääkäriin, kun henkeä ahdisti niin paljon.
Nyt kyseltiin ja laitettiin ekg:n, muuta ei siellä mitään näkynyt. Ennen poislähtöä, lääkäri sitten sanoi, josko mitattais verenpaine.Mitattiin, ja se oli 167/113; eli ilmeisesti verenpaine oli ollut koholla koko ajan; mutta kun tuota ylipainoa ei ole, niin ei sitä ole ikinä mitattukkaan.
Oman kokemuksen perusteella, kyllä terveyskeskuksestakin pääsee jatkotutkimuksiin. Tosin se edellyttää että uskaltaa vaatia. Minä pääsin 21 vuotiaana jatkotutkimuksiin nimenomaan tk:sta, nyt olen n. kolmekymppinen. Minulta on tutkittu sydäntä kuvaten, ultralla, letkuakin olen niellyt ja olen tosi tyytyväinen vaikka sydämessäni kaikki ei olekaan ok. Rauhoittaa tosi paljon kun tietää mikä on vialla. Toki jos ei tk:sta pääse sitten millään jatkotutkimuksiin, kannattaa mennä yksityiselle, oma (ja lääkäreille _pitäisi olla_ potilaan) terveys on kuitenkin tärkeä asia.