KD on kummallisin puolue, joka Suomesta löytyy. Kautta historiansa se on hamunnut toisten pöytiin kun itse ei ole kyennyt omaa pöytäänsä kattamaan. Kautta historian se on ratsastanut vaaliliitoilla ja nyt kun niitä ei enää kyetä saamaan, se alkaa tälläisiin Takkula-operaatioihin. Puolue rikkoo välinsä toisiin puolueisiin tälläisellä toiminnalla, mutta mitä se siitä välittää.
Jotenkin tosiaankin näyttää siltä, että sen oman puolueen kehittäminen on uskomattoman vaikea tehtävä. Mikä siinä oman pöydän kattamisessa on niin vaikeaa, että pitää pyrkiä toisten pöytiin? 2000 se pyrki myymään äänestäjänsä Aholle saadakseen 2003 vaaliliittoja ja kun se ei niitä saanutkaan, nyt se sitten toimii tällä tavalla. Sääliksi käy KD-puoluetta, ei voi muuta sanoa. Eikö KD vieläkään tiedä sitä, että Keskustassa piirit päättävät itsenäisesti vaaliliitoista, ei puolueen johto. Voi surkeuden surkeus tätä KD:n toimintaa.
Vai että kristillinen vakaumus oli Takkulan motiivina? Ja Kalliksen kristillisyys motivoijana? Jokaisen KD:n ihmisen kannattaisi lukea uusin Suomenmaa ja sieltä Juha Maunon kommentti Kalliksen toiminnasta.
"Kristillisdemokraattinen puoluekin on ollut – etenkin edellisen puheenjohtajansa ja nykyisen presidenttiehdokkaan Bjarne Kalliksen aikana – pelin politiikan ja populismin puolue. Tosin Kalliksen pelit ovat usein epäonnistuneet.
Kuvaava esimerkki perusarvojen joustavasta soveltamisesta on viime vaalien alta. Silloin Kallis haluamalla halusi suulaana radiotoimittajana ja kapakkamuusikkona tunnetun Lyly Rajalan ehdokkaaksi kristillisten listoille Oulun vaalipiirissä.
Tarkoitus oli Rajalan äänten avulla varmistaa Marja-Leena Kemppaisen uudelleenvalinta.
Turha mainitakaan, että Rajala on ”kristillisiltä perusarvoiltaan” suunnilleen yhtä kaukana kristillisdemokraattisesta hurskaudesta kuin itä on lännestä. Mutta vähänkös sillä oli väliä! Äänestäjän ääni ei näet haise, niin kuin ei rahakaan.
Mutta Rajalan vähemmän kristilliset äänestäjät tekivät kepposen Kalliksen laskelmille. Rajala valittiin, ja neljä vuotta eduskunnassa istunut Kemppainen putosi. Eikä tämäkään riittänyt. Rajala loikkasi kohtsillään kokoomukseen.
Sellainen politikointi, jossa hengellisyyden ja uskonnollisuuden varjolla annetaan ymmärtää, että oltaisiin jotenkin parempia kuin muut, onkin tympeää tekopyhyyttä."
Jotenkin tosiaankin näyttää siltä, että sen oman puolueen kehittäminen on uskomattoman vaikea tehtävä. Mikä siinä oman pöydän kattamisessa on niin vaikeaa, että pitää pyrkiä toisten pöytiin? 2000 se pyrki myymään äänestäjänsä Aholle saadakseen 2003 vaaliliittoja ja kun se ei niitä saanutkaan, nyt se sitten toimii tällä tavalla. Sääliksi käy KD-puoluetta, ei voi muuta sanoa. Eikö KD vieläkään tiedä sitä, että Keskustassa piirit päättävät itsenäisesti vaaliliitoista, ei puolueen johto. Voi surkeuden surkeus tätä KD:n toimintaa.
Vai että kristillinen vakaumus oli Takkulan motiivina? Ja Kalliksen kristillisyys motivoijana? Jokaisen KD:n ihmisen kannattaisi lukea uusin Suomenmaa ja sieltä Juha Maunon kommentti Kalliksen toiminnasta.
"Kristillisdemokraattinen puoluekin on ollut – etenkin edellisen puheenjohtajansa ja nykyisen presidenttiehdokkaan Bjarne Kalliksen aikana – pelin politiikan ja populismin puolue. Tosin Kalliksen pelit ovat usein epäonnistuneet.
Kuvaava esimerkki perusarvojen joustavasta soveltamisesta on viime vaalien alta. Silloin Kallis haluamalla halusi suulaana radiotoimittajana ja kapakkamuusikkona tunnetun Lyly Rajalan ehdokkaaksi kristillisten listoille Oulun vaalipiirissä.
Tarkoitus oli Rajalan äänten avulla varmistaa Marja-Leena Kemppaisen uudelleenvalinta.
Turha mainitakaan, että Rajala on ”kristillisiltä perusarvoiltaan” suunnilleen yhtä kaukana kristillisdemokraattisesta hurskaudesta kuin itä on lännestä. Mutta vähänkös sillä oli väliä! Äänestäjän ääni ei näet haise, niin kuin ei rahakaan.
Mutta Rajalan vähemmän kristilliset äänestäjät tekivät kepposen Kalliksen laskelmille. Rajala valittiin, ja neljä vuotta eduskunnassa istunut Kemppainen putosi. Eikä tämäkään riittänyt. Rajala loikkasi kohtsillään kokoomukseen.
Sellainen politikointi, jossa hengellisyyden ja uskonnollisuuden varjolla annetaan ymmärtää, että oltaisiin jotenkin parempia kuin muut, onkin tympeää tekopyhyyttä."
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kumma että näistä puolueesta toiseen siirtymisestä vain se pienempi saa syyt, ihan riippumatta mitä tapahtui. Kun Korhola loikkasi, katsottiinko kokoomuksen rikkoneen välinsä KDhen? Jos katsot keskustan palstaa tällä samalla saitilla, onko se nyt niille niin iso juttu kun joku lappilainen teki jotain ... mitä se olikaan, tuskin asiaa enää edes muistetaan. Pieni närästys kyllä oli mutta ei se iso puolue tällaiseen kaadu. Takkula sitä paitsi ilmoitti halunsa olla edelleen Keskustassa ehdolla jatkossa, katsotaanpa vain niin eikö ole siellä taas EK vaalissa.
Kautta historian on tapahtunut ihmisten siirtymiä, eikä siitä puolueiden välit mene.
KD ei ole populistinen.
Ja kyllä KDssäkin piirit päättävät vaaliliitoista.
loikaamaan vaan Korhola loikkasi itse. Kallis on tehnyt pitkän päivätyön houkutellakseen Takkulan riveihinsä. Jo vuosi sitten puhuttiin Takkulan loikkaavan KD:hen.
"Ja kyllä KDssäkin piirit päättävät vaaliliitoista."
Näinhän asia ei nimenomaan ole. Kun kristillisdemokraattien Lapin piiri oli tehnyt tavanomaisen päätöksen vaaliliitosta Suomen keskustna kanssa niin puheenjohtaja Kallis sekaantui asiaan muodostaen valtakunnallisen vaaliliiton Kansallisen kokoomuksen kanssa varmistaen ulkomaankauppaministeri Jari Vilénin uudelleen valintaa Lapin vaalipiiristä.
Tuloksena oli huomattava vaalitappio ja Kristillisdemokraattien puoluesihteerin osa-aikaistaminen.
Minusta ei kannattaisi antaa kovin väärää todistusta edes Kristillisdemokraateista, koska Kristillisdemokraattien vastoinkäymiset johtuvat nimenomaan siitä, että se muuttui keskiryhmäpuolueesta jälleen oikeistolaiseksi kokoomuspuolueeksi.
Mitähän hyötyä näistä kolmiloikkaajista on pidemmällä tähtäimellä?
Usein kyllä puheenjohtajat ovat pyrkineet valtakunnallisiin järjestelyihin, mutta periaatteessa heidän toimivallassa ei ole päättää asiasta
Jos asiat ovat selvästi edullisia piirit ovat mukautuneet, mutta aina ei
Kallis on aina inhonnut piirejä ja ei koskaan kuunnellut niitä. KD:n piirit ovat niin alistettuja ja pelkureita. Teki Kallis mitä tahansa, KD taipuu tuon miehen edessä ...
Kansallisen kokoomuksen ja Svenska folkpartietin Kristilliseen liittoon värväämä soluttautuja ja provokaattori.
On vaikea nähdä toista puoluetta, joka sallisi puheenjohtajaltaan niin karkeita strategisia virheitä kuin mitä Bjarne Kallis on tehnyt.
Kaikkein ongelmallisinta on se, että Kristillisdemokraatit ovat tehneet Kalliksesta presidenttiehdokkaan ikään kuin aikoen saattaa myös Suomen asiat samaan vitsausten tilaan kuin mihin Kristillisdemokraatit ovat saattaneet oman puolueensa asiat.
Ehkä asiassa ei ole mitään epäselvää, vaan Bjarne Kallis on yksinkertaisesti uskonkoetukseksi lähetetty koettelemus ilman sen suurempia maallisia tai päivänpoliittisia operaatioita.
Hannu Takkula on myös mielenkiintoinen ilmestys; hän on nuori, joka vielä "etsii itseään". Se on yli 40-vuotiaalle kasvatustieteen maisterille ja siis mahdolliselle opettajalle mielenkiintoinen episodi.
yhtyä. Teki Kallis mitä tahansa, KD:n muu johto siunaa Kalliksen toiminnan täysin. KD on täysin mahallaan Kalliksen edessä, sokeus on niin käsittämätöntä, että ei voi ymmärtää. Jos Kallis olisi tehnyt temppunasa toisessa puolueessa, hän olisi ajat sitten erotettu puolueestaan.