Paljon täällä saa lukea ihan täyttä asijaa, siitä olen hyvin iloinen,mutta kyllä riittää muutakin. Ehken hyvä niin, koska muuten ei viitsisi näihin näppäimiin vapaa-ajalla tarttua.
Ikävimmät kannanotot tulevat minusta aina (ehken joku alaveto muiltakin)näiltä vauhko lestadiolaisilta.
Tuntuu joskus, analisoiko nämä ihmiset elämää lainkaan, vai heitetäänkö kaikki "herran huomaan".
Itse olen todennut aikaisemminkin, että olen syntynyt lestadiolaiseen kotiin, jopa lähelle miehen pituutta kasvanut siinä, mutta olen todella onnellinen että osasin lähteä siitä porukasta ajoissa.
Ratkaisu ei ole helppo, sen minä tiedän, mutta lopputulos kannattaa. Se vain vaatii luonteen lujutta ja vahvaa (hyvin vahvaa) itsetuntoa.
En vielä tässä kirjoituksessa viitsisi analysoida enempää, mutta muistetaan aina, että lestadiolainen (heidän oma näkemys Jumalanlapsi) ei ole sama, kun uskovainen. Se on vain ihminen, joka on itselleen hyväksynyt lestadiolaisen "hengellisen vakaumuksen" kaikkine sääntöineen ja oikuineen. Ei missään ole sanottu, etä lestadiolainen on uskovainen, muulla kun lestadiolisen omassa päässä, kyllä meillä pää on myös ei lestadiolaisilla.
Koska tiedän, että siellä on vain laumma ihmisiä,toiset Fiksuja, toiset vähemmän, toiset ei lainkaan.
Suhde ihmiseen luodaan vain sillä, kuinka me IHMISINÄ suhtaudumme toisimme.
Minä en ainakaan kenessäkään muussa ihmis-uskonto ryhmässä(niitä on paljon) ole tavannut niin itsekästä ja ylimielistä porukkaa kun lestadiolaiset.
Yhtä asijaa olen miettinyt,miksi lestadiolaiset nuoret polttavat niin paljon tupakkaa? ai niin sehän ei ollutkaan heille "syntiä". Toisaalta, paheiden määrähän on aina vakio.
Ikävimmät kannanotot tulevat minusta aina (ehken joku alaveto muiltakin)näiltä vauhko lestadiolaisilta.
Tuntuu joskus, analisoiko nämä ihmiset elämää lainkaan, vai heitetäänkö kaikki "herran huomaan".
Itse olen todennut aikaisemminkin, että olen syntynyt lestadiolaiseen kotiin, jopa lähelle miehen pituutta kasvanut siinä, mutta olen todella onnellinen että osasin lähteä siitä porukasta ajoissa.
Ratkaisu ei ole helppo, sen minä tiedän, mutta lopputulos kannattaa. Se vain vaatii luonteen lujutta ja vahvaa (hyvin vahvaa) itsetuntoa.
En vielä tässä kirjoituksessa viitsisi analysoida enempää, mutta muistetaan aina, että lestadiolainen (heidän oma näkemys Jumalanlapsi) ei ole sama, kun uskovainen. Se on vain ihminen, joka on itselleen hyväksynyt lestadiolaisen "hengellisen vakaumuksen" kaikkine sääntöineen ja oikuineen. Ei missään ole sanottu, etä lestadiolainen on uskovainen, muulla kun lestadiolisen omassa päässä, kyllä meillä pää on myös ei lestadiolaisilla.
Koska tiedän, että siellä on vain laumma ihmisiä,toiset Fiksuja, toiset vähemmän, toiset ei lainkaan.
Suhde ihmiseen luodaan vain sillä, kuinka me IHMISINÄ suhtaudumme toisimme.
Minä en ainakaan kenessäkään muussa ihmis-uskonto ryhmässä(niitä on paljon) ole tavannut niin itsekästä ja ylimielistä porukkaa kun lestadiolaiset.
Yhtä asijaa olen miettinyt,miksi lestadiolaiset nuoret polttavat niin paljon tupakkaa? ai niin sehän ei ollutkaan heille "syntiä". Toisaalta, paheiden määrähän on aina vakio.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mitähän teille kertoisin? Minä olen taas syntyisin erittän jumalattomasta kodista, ja saanut parannuksen armon vasta myöhemmin.Minulla oli epäuskoisena erittäin suuret ennakkoluulot lestadiolaisia kohtaan, mutta missään muualla en ole saanut kokea niin paljon rakkautta kuin heidän taholtaan.Tietenkin muutamia poikkeuksiakin on ollut, mutta ehkä kaikkien ihmisten uskonasiat eivät aina ole olleet kohdallaan.
Tämän halusin teille kertoa. Toisenkin näkökulman.
Minä en Sinun uskoasi halveksi enkä sitä kiellä, ole onnellinen uskossasi ja iloinen siinnä.
Minua häiritsee vain lestadiolainen ainut oikessa oleminen, siinä hyvä ystävä minulla riittää aineistoa moneen 500 sivuiseen teokseen.
Hyvin taas kehuit - niin kuin lestadiolaiset aina ja säännölisesti omaa porukkaansa. Kun sitä rakkautta näkisi kadullakin kohdistettavan vaikka alkoholisteihin ja pilleristeihin eikä vain seuroissa samoin ajatteleviin.
minä olen auttanut alkoholisteja ja jopa pilleristejiäkin.Elämän laitapuolen kulkijoita.En halveksi heitä, enkä pidä itseäni yhtään parempana ihmisenä.Raamattu kehottaa rakastamaan kaikkia lähimmäisiämme.Mutta tällä asialla, mitä edellä kerroin, en lue miksikään ansioksi itselleni.Olen vain nähnyt elämän koko kirjossaan, enkä hämmästele mitään.
en halua ivata enkä provosoida mutta kirjoituksesi vaikuttaa mielestäni vähän katkeralta. Eli mikä siinä "oikeassa olemisessa" häiritsee?
Tähän täytyy vastata koska olin omassa vastauksessani hyvin huolimaton ja jopa aika tökerö.
"Oikessa oleminen" olisi tietenkin pitänyt laittaa vähintään sitaatteihin, niin sen tarkoitus olisi selvinnyt paremmin.
Tarkoitus oli tietenkin suhtautua kriittisesti sitä perusasennetta joka on lestadiolaisissa "sisään" rakennettu. "Me olemme ainoat oikeat, muut ei pääse taivaaseen kun me, me olemme oikeita Jumalan lapsia, jne." Tämä on sivistyneessä yhteisössä täysin kestämätön lähtökohta. Eikä ole lapsen kasvulle kovi terve lähtökohta.
Olen itse sen sanut kokea kuinka vaikeaa on "riisua" itsestää tämä täysin hullu harhaluulo. Katkera en onneksi ole, hyvä ja toista kuunteleva ihminen pyrin olemaan.
Tosin ei siinä aina onnistu, koska olemme vain ihmisiä.