http://www.suomenmaa.fi/Paakirjoitus.html
Poliitikot tarvitsevat
monitaitoisia avustajia
Politiikan taustavaikuttajista syntyi keskustelunpoikanen, kun maan päälehti nosti avustajien kasvogallerian sunnuntaisivujensa pääjutuksi. Helsingin Sanomat jatkoi asian käsittelyä myös pääkirjoituksessaan (4.10.).
Totta on, että ministereillä ja kansanedustajilla on suurempi avustajakunta kuin parikymmentä vuotta sitten. Avustaja oli tuolloin vain pääministerillä, eikä eduskuntaryhmien kanslioissakaan useita työtuoleja tarvittu. Kansanedustajia avustivat kotijoukot ja läheiset tukiryhmät, joille palkaksi riitti kuppi kahvia ja se, että edustaja tuli valituksi ja varmisti neljän vuoden välein paikkansa.
Ministereiden työtaakkaa keventää nyt 40 yhteiskunnan varoilla palkattua avustajaa ja poliittista valtiosihteeriä. Kansanedustajista lähes jokaisella on henkilökohtainen avustaja, joillakin useampiakin. Eri puolueiden eduskuntaryhmissä työskentelee alle 50 henkilöä ja heidän palkkakustannuksensa menevät parlamentin piikkiin.
Euroopan parlamentissa työskentelevillä mepeillä avustajia on nelisenkymmentä. Heidän palkkansa maksetaan EU:n budjetista.
Kaikista poliittisten avustajien määrää kasvattaneista päätöksistä on käyty julkisuudessa kova vääntö. Viimeisin, kovaääninen keskustelu käytiin poliittisista valtiosihteereistä. Vanhasen hallituksessa valtiosihteereitä on kymmenen ja voisi ennakoida, että seuraavassa hallituksessa valtiosihteeri on jokaisella ministerillä.
Avustajakeskuste-lun ääripäätä edustavat he, joiden mielestä Suomen poliittista rälssiä saa paisuttaa.
Politiikkaa tarkemmin seuraavien joukossa on kuitenkin paljon myös heitä, jotka ymmärtävät, että monimutkaistunut päätöksenteko vaatii aikaisempaa useammat aivot jo asioiden valmisteluvaiheessa.
Poliitikkojen avustajia on arvosteltu siitä, että he pääsevät julkisuudessa paljon vähemmällä kuin päämiehensä, jotka joutuvat mittauttamaan kannatuksensa vaaleissa. Näin pitää ollakin. Lopullinen vastuu tekemisistä ja sanomisista on aina kansanedustajalla, ministerillä tai mepillä. Kokeneet avustajat myös tietävät, että työpaikka on pian entinen, jos avustaja puhuu ohi suunsa eikä muista oikeaa paikkaansa.
Avustajatehtävien kautta monelle politiikasta kiinnostuneelle avautuu pysyvämpikin ura yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Puolueet kiinnostavat nuoria ihan eri tavalla, kun tarjolla on mielekästä työtä.
Joku suhteellisuudentaju on hyvä säilyttää myös puhuttaessa poliittisen työn kustannuksista. Demokraattinen järjestelmämme on vielä varsin kohtuullisen hintainen. Median tehtävä on vahtia valppaiden kansalaisten kanssa, että järjestelmän kaikki osat toimivat kunnolla.
Poliitikot tarvitsevat
monitaitoisia avustajia
Politiikan taustavaikuttajista syntyi keskustelunpoikanen, kun maan päälehti nosti avustajien kasvogallerian sunnuntaisivujensa pääjutuksi. Helsingin Sanomat jatkoi asian käsittelyä myös pääkirjoituksessaan (4.10.).
Totta on, että ministereillä ja kansanedustajilla on suurempi avustajakunta kuin parikymmentä vuotta sitten. Avustaja oli tuolloin vain pääministerillä, eikä eduskuntaryhmien kanslioissakaan useita työtuoleja tarvittu. Kansanedustajia avustivat kotijoukot ja läheiset tukiryhmät, joille palkaksi riitti kuppi kahvia ja se, että edustaja tuli valituksi ja varmisti neljän vuoden välein paikkansa.
Ministereiden työtaakkaa keventää nyt 40 yhteiskunnan varoilla palkattua avustajaa ja poliittista valtiosihteeriä. Kansanedustajista lähes jokaisella on henkilökohtainen avustaja, joillakin useampiakin. Eri puolueiden eduskuntaryhmissä työskentelee alle 50 henkilöä ja heidän palkkakustannuksensa menevät parlamentin piikkiin.
Euroopan parlamentissa työskentelevillä mepeillä avustajia on nelisenkymmentä. Heidän palkkansa maksetaan EU:n budjetista.
Kaikista poliittisten avustajien määrää kasvattaneista päätöksistä on käyty julkisuudessa kova vääntö. Viimeisin, kovaääninen keskustelu käytiin poliittisista valtiosihteereistä. Vanhasen hallituksessa valtiosihteereitä on kymmenen ja voisi ennakoida, että seuraavassa hallituksessa valtiosihteeri on jokaisella ministerillä.
Avustajakeskuste-lun ääripäätä edustavat he, joiden mielestä Suomen poliittista rälssiä saa paisuttaa.
Politiikkaa tarkemmin seuraavien joukossa on kuitenkin paljon myös heitä, jotka ymmärtävät, että monimutkaistunut päätöksenteko vaatii aikaisempaa useammat aivot jo asioiden valmisteluvaiheessa.
Poliitikkojen avustajia on arvosteltu siitä, että he pääsevät julkisuudessa paljon vähemmällä kuin päämiehensä, jotka joutuvat mittauttamaan kannatuksensa vaaleissa. Näin pitää ollakin. Lopullinen vastuu tekemisistä ja sanomisista on aina kansanedustajalla, ministerillä tai mepillä. Kokeneet avustajat myös tietävät, että työpaikka on pian entinen, jos avustaja puhuu ohi suunsa eikä muista oikeaa paikkaansa.
Avustajatehtävien kautta monelle politiikasta kiinnostuneelle avautuu pysyvämpikin ura yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Puolueet kiinnostavat nuoria ihan eri tavalla, kun tarjolla on mielekästä työtä.
Joku suhteellisuudentaju on hyvä säilyttää myös puhuttaessa poliittisen työn kustannuksista. Demokraattinen järjestelmämme on vielä varsin kohtuullisen hintainen. Median tehtävä on vahtia valppaiden kansalaisten kanssa, että järjestelmän kaikki osat toimivat kunnolla.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.