Äitini ja isäpuoleni tekivät avioehdon jonka mukaan
kummallakaan ei ole avio-oikeutta toisen nykyiseen
tai myöhemmin hankittavaan omaisuuteen (v. 1965)
Avioehdon liitteenä oli irtaimistoluettelo, jossa
ei mainita paria taulua (lienevät arvokkaita). 1976,
isäpuoleni kuollessa tehtiin perukirja jossa oli
uusi, edellistä täydentävä irtaimistoluettelo, ei
TAULUJA. Pari vuotta isäpuoleni kuoleman jälkeen
sisarpuoleni ja äitini sopivat omaisuuden jaosta,
(perinnönjako, arvsskifte)
mukana uusi irtaimistoluettelo, ei TAULUJA.
Äitini kuoleman jälkeen sisarpuoleni tuli meille
kaksi kertaa, molemmilla kerroilla mukanaan uudet
irtaimistoluettelot, laadittu isäpuolen kuoleman
jälkeen, ei mainintaa TAULUISTA. Kaikki luettelot
olivat hyvin tarkkoja, pöytähopeat lueteltu yksin
kappalein, taulujen tekijät, aiheet, mitat. Ei
mainintaa ko. TAULUISTA.
Hän oli niin innoissaan tavaraa valitessaan, että
olisi vienyt jopa isovanhempieni muotokuvat sekä
isänsä kuoleman jälkeen painettuja kirjoja kunhan
vaan olivat kovakantisia. Hänen ystävänsä joka ei ollut käynyt meillä vuosiin, mätti surutta kova-
kantisia kirjoja laatikkoihin vaikkei taatusti
tiennyt omistajaa, jopa minun kovakantiset oppi-
kirjat olisivat kelvanneet!
Irtainta lähti siis paljon enemmän kuin kaikisssa
toisiaan täydentävissä irtaimistoluetteloissa oli
mainittu. Kaksi viimeisintä (toinen täydennysosal-
la varustettuna) hän oli kirjoittanut käsin 9
vuotta isäpuolensa kuoleman jälkeen (ovatko päte-
viä).
Viimeisen (toivottavasti) visiitin jälkeen vaadin
häntä allekirjoittamaan paperin. jossa hän pidät-
täytyy enemmistä irtaimistoa koskevista vaatimuk-
sista. Visiittiensä aikana hän sai vapaasti tutkia
taloa (tarkasti jopa pannuhuoneen ja autotallin).
Ei kuitenkaan missään vaiheessa osoittanut kiinnos
tusta TAULUJA kohtaan vaikka oli ne vuosien var-
rella lukuisia kertoha nähnyt, ei siis halunnut
niitä?
Kysymys kuuluu: voiko hän vieläkin avioehdon
nojalla vaatia tauluja itselleen vaikkei niitä ole
aiemmin halunnut ja on viimeisen, 22 vuotta sitten
tapahtuneen visiittinsä yhteydessä pidättäytynyt
enemmistä irtaimistoa koskevista vaateista.
Hän siis otti paljon enemmän kuin sen, mitä avio-
ehdossa, pesäluettelossa tai hänen itsensä isänsä kuoleman jälkeen laatimissaan luetteloissa oli mainittu.
Voinko myydä taulut ilmoittamatta hänelle???
kummallakaan ei ole avio-oikeutta toisen nykyiseen
tai myöhemmin hankittavaan omaisuuteen (v. 1965)
Avioehdon liitteenä oli irtaimistoluettelo, jossa
ei mainita paria taulua (lienevät arvokkaita). 1976,
isäpuoleni kuollessa tehtiin perukirja jossa oli
uusi, edellistä täydentävä irtaimistoluettelo, ei
TAULUJA. Pari vuotta isäpuoleni kuoleman jälkeen
sisarpuoleni ja äitini sopivat omaisuuden jaosta,
(perinnönjako, arvsskifte)
mukana uusi irtaimistoluettelo, ei TAULUJA.
Äitini kuoleman jälkeen sisarpuoleni tuli meille
kaksi kertaa, molemmilla kerroilla mukanaan uudet
irtaimistoluettelot, laadittu isäpuolen kuoleman
jälkeen, ei mainintaa TAULUISTA. Kaikki luettelot
olivat hyvin tarkkoja, pöytähopeat lueteltu yksin
kappalein, taulujen tekijät, aiheet, mitat. Ei
mainintaa ko. TAULUISTA.
Hän oli niin innoissaan tavaraa valitessaan, että
olisi vienyt jopa isovanhempieni muotokuvat sekä
isänsä kuoleman jälkeen painettuja kirjoja kunhan
vaan olivat kovakantisia. Hänen ystävänsä joka ei ollut käynyt meillä vuosiin, mätti surutta kova-
kantisia kirjoja laatikkoihin vaikkei taatusti
tiennyt omistajaa, jopa minun kovakantiset oppi-
kirjat olisivat kelvanneet!
Irtainta lähti siis paljon enemmän kuin kaikisssa
toisiaan täydentävissä irtaimistoluetteloissa oli
mainittu. Kaksi viimeisintä (toinen täydennysosal-
la varustettuna) hän oli kirjoittanut käsin 9
vuotta isäpuolensa kuoleman jälkeen (ovatko päte-
viä).
Viimeisen (toivottavasti) visiitin jälkeen vaadin
häntä allekirjoittamaan paperin. jossa hän pidät-
täytyy enemmistä irtaimistoa koskevista vaatimuk-
sista. Visiittiensä aikana hän sai vapaasti tutkia
taloa (tarkasti jopa pannuhuoneen ja autotallin).
Ei kuitenkaan missään vaiheessa osoittanut kiinnos
tusta TAULUJA kohtaan vaikka oli ne vuosien var-
rella lukuisia kertoha nähnyt, ei siis halunnut
niitä?
Kysymys kuuluu: voiko hän vieläkin avioehdon
nojalla vaatia tauluja itselleen vaikkei niitä ole
aiemmin halunnut ja on viimeisen, 22 vuotta sitten
tapahtuneen visiittinsä yhteydessä pidättäytynyt
enemmistä irtaimistoa koskevista vaateista.
Hän siis otti paljon enemmän kuin sen, mitä avio-
ehdossa, pesäluettelossa tai hänen itsensä isänsä kuoleman jälkeen laatimissaan luetteloissa oli mainittu.
Voinko myydä taulut ilmoittamatta hänelle???
Vastaukset 1
Vanhimmat
ja kopiot tilalle