Olen 20v.Minulla on kolme lasta,poika 4v ja tytöt 3 ja 1v.Aina kun menen kerhoon,vauvauintiin tai äiti/lapsijumppaan saan tuijotuksia ja huomautuksia nuoresta äitiydestäni,eniten siitä että minulle on lapsia siunaantunut tähän ikään mennessä, ei vaan yksi vaan peräti kolme lasta ja neljäs masussa..Sekö tekee minusta huonon äidin kun en ole käynyt lukiota tai ammattikoulua?Sielläkö opetetaan kuinka lapset pitäisi kasvattaa?Mikä päähänpinttymä se sellainen on että "ensin koulu ja ura ja sitten vasta lapset"...Olin toki nuori ja hieman naiivikin tullessani raskaaksi teininä,mutta elämä kasvattaa,ei pidä yleistää..ja kenellekkään ei tunnu menevän jakeluun sekään että ensimmäinenkään raskaus meidän perheessä ei ole ollut vahinko!Haluaisin viettää lasteni kanssa aikaa harrastuksissa yms mutta nykyään minua ahdistaa mennä minnekkään kun paljon vanhemmat mammat tuijottaa ja kyselee että etkös olisi ensin halunnut rillutella ja muuta..Miksi olisin,mitä kivaa tai järkeä siinä on?En pysty enää kunnolla nauttimaan harrastuksistani lasteni parissa koska minusta tuntuu että olemme joukkoon ei-toivottuja.Se surettaa minua suuresti,sillä se on myös lapsiltani pois..Iästäni huolimatta lapsiani ja miestäni rakastan eniten maailmassa ja mikään ei ole minulle niin tärkeää kuin se,että saan heidän kanssaan elämäni viettää.
mikä yhteiskunnalle riittäisi?
mamix3
5290
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
haluaisin oikeasti kuulla ihmisten näkökantoja tässä asiassa.Haluaisin ymmärtää muitakin..Tämä asia painaa mieltäni todella paljon..
älä kerro kenellekkään oikeaa ikääsi,sano vaikka et olet vaan hyvin säilynyt 30v.. = )
niinhän se taitaa olla et nuoret äidit ovat "outoja" samoin sitten vanhat äidit,äidit joilla vaan yksi lapsi ja äidit joilla 3 tai enemmän..unohtamatta tietenkään niitä joilla lapsia ei ole eikä tule..
mikään ei koskaan kelpaa kaikille,joten ei niistä muiden puheista kannata välittää..
eiköhän tärkeintä ole se et teillä menee hyvin,ja olet itse onnellinen.. tsemppiä ja ylpeästi vaan pää pystyssä takaisin harrastuksiin..
Millaisia huomautuksia saat nuoresta äitiydestäsi? Haluaisin kuulla mitä ihmiset oikeasti sanovat.. Kun olen kuullut tästä aiheesta niin paljon puhetta, mutta koskaan en ole kuullut tai nähnyt nuorta äitiä huomauteltavan tai tuijoteltavan. Voisiko kyse olla edes hiukan omasta epävarmuudesta? Kai sitä kaikkea erilaista katsoo, mutta onko se aina ikävää tuijotusta?
Kuka on sanonut sinun olevan huono äiti sillä perusteella ettet ole käynyt lukiota tai ammattikoulua? Vai oletko itse näin tulkinnut? En voi uskoa kenenkään ajattelevan äitiyden edellyttävän lukiota tai ammattikoulua. Lukiossa opetetaan yleissivistystä, se on myös monelle paikka miettiä mihin hakea opiskelemaan. Ammattikoulusta saadaan valmis ammatti, jotta voisi hakea töihin.
Miksikö toiset äidit kyselevät sinulta, että "etkös olisi ensin halunnut rillutella ja muuta"? Siksi, että monet niin tekevät ja ehkä he haluavat kysyä miten sinä olet asian ajatellut? Ehkä he myös kunnioittavat sinua kun olet puuhaan niin aikaisin ryhtynyt? Miksi ajattelet, että he PAHALLA kyselevät?
Itsekin syyllistät toiset siitä, että ovat tehneet toisin kuin sinä. Kysymällä mitä kivaa tai järkeä on rilluttelussa. Ei välttämättä järkeä, mutta monen mielestä kivaa. Olen lukenut tarinoita, joissa ihmiset kertovat lähteneensä viettämään "elämätöntä nuoruuttaan" kesken perhearjen. En väitä, että sinä näin tekisit. Tuskin, olethan asiat näin miettinyt ja suunnitellut.
Koitahan kohdata nämä vanhemmat mammat uudella asenteella. Ehkäpä se on asenteesi joka on saanut sinut kuvittelemaan ettet kuulu joukkoon?
Jos alkaisit pelaamaaan vaikkapa lentopalloa ja muut olisivat 3-kymppisiä, luuletko että he eivät huolisi sinua mukaan? Ehkä, mutta ei suinkaan sen takia, että ajattelisivat sinun olevan huono ja kokematon lentopallon pelaaja vaan koska itse ajattelisit niin? Voisiko olla?
Tsemppiä ja rohkeasti mukaan vain!
Kyllähän minä AJATTELEN että mikäköhän noitakin tossa perseet olalle heittämisessä kiinnostaa,eikö osata pitää hauskaa ihan omana iysenäkin?Mutta jutun ydin on se ,että minä en mene niiltä kyselemään "miksi" ja kertomaan omaa näkemystäni umpi oudoille ja vielä pahepmaa on pelkkä vihjailu "ei sitä noin yleensä toimitä" ja minä en ymmärrä plaa plaa".Ettei sitä voi kaikki edes suoraan sanoa mitä ajattelee vaan tarinoi ummet ja lammet vihjaillen muka etten minä näin ajattele vaan muut..Ja toinen on se yleistäminen,tiedänhän minä sen että ikäseni pitävät idioottimaisuuksista,mutta tarvitseeko olettaa että kaikki?ja onko se oikeasti niin iso järkytys jos joku ei pidä rilluttelusta,että sitä pitää ihmetellä huuli pyöreänä?Uudet ihmiset kohtaankin positiivisella asenteella,mutta lähinnä tarkoitan näitä SAMOJA mammoja jotka ovat aina sammoissa kerhoissa ja vauvauinneilla ym jotka sitten mulkoilevat,ja joo,kyllä sen erottaa että onko se viatonta uhmetteleyä,ei sellainen minua haittaa,vaiko sellaista kyttäämistä ja vilkuilua.Nämä tulevat myös helposti kysymään "onkos samalle isälle kaikki" tai "hajosiko kortsu vai..." ja varsinkin kun kuulivat että odotan nlejättä niin sitten vasta silmien pyörittely ja kuiskiminen alkoikin.Eikä tämä minua muuten haittaa,mutta rupeaa pikkuhiljaa ärsyttämään ja ahdistamaan kun aina samat naamat kyselemässä ja tiedustelemassa samoja asioita.Odottaisin ihmisiltä tahdikkuutta ja ymmärrystä sekä avarakatseisuutta en muuta.Näin yritän parhaani mukaan itsekin toimia.
Itse törmään ihan samaan asiaan melko useinkin. Mulla tosin mahassa on vasta kolmas - ja ikää on lähemmäs 30 v. Jostain syystä kukaan ei vain usko minun olevan näinkin vanha, vaan mua luullaan "liian nuoreksi". Ja itse kaiken lisäksi opiskelen nyt ihan äitinä, mikä on suuri vääryys lapsille monien mielestä.
Musta tuntuu, että monilla ei niinkään ole ongelma se, että sulla on ikää niin vähän, vaan se, että olet saanut lapsesi niin helpolla. Nykyään kun "kuuluu" tehdä lapsia vuosia ennen kuin saa tärpätä. Nuori ikä paljastaa, että sä et oo kauheesti joutunut asialla stressaamaan.
Mä suosittelisin vastata ihmettelijöille samoin kuin minäkin vastaan: "olen paljon vanhempi kuin mitä sä luulet". Mun kohdalla se pitää paikkansakin, mutta harvemmin kukaan kysyy, että kuinka vanha sitten olen.