Joku aika sitten reissullani kävin syömässä Oulun Amarillossa. Oli aikainen iltapäivä ja ravintola melko tyhjä kun nuorehko tumma tarjoilijatar kiiruhti ottamaan tilaustani. Iloisesti rupatellen hän tuntui olevan aidosti kiinnostunut mitä haluaisin tilata ja touhukkaasti hän listan antimia minulle esittelikin.
En tarkkaan tiedä miten hän sen teki, mutta tämä nuori ammattilainen sai minut tuntemaan että teen elämäni valintaa ja että hän todella haluaisi
minun pitävän tilaamistani. Rohkeasti silmiin katsoen ja aurinkoisesti hymyillen hän kertoi myös omista mieltymyksiään ja kokemuksiaan. Lopulta sanoin luottavani häneen ja noudattavani täysin tämän suosituksia. Viiniä valitessani sanoin haluavani jotain "tumman pehmeää", johon hän kiirehti naururypyt silmäkulmissa lisäämään: "tiedän justiisa mitä tarkoitat".
Tarjoilija ei ollut missityyppinen eikä harvinaisen kaunis, mikäli mittapuuksi otetaan muotilehtien kansikuvatytöt. Naiseuden tuntomerkit, syväuurrettu kaula-aukko tai lantion kaaren korostus olivat visusti peitossa virka-asun alla. Niitä en jäänyt edes kaipaamaan.
Mutta nätti hän oli miellyttäen minua suuresti. Tässä pohjoisen neitokaisessa huokui aitoutta ja rohkeutta joka sai hänet säteilemään poikkeuksellisen haluttavana. Persoonallinen ja miellyttävä tapa, jolla asiat tuotiin esille oli lähes intiimiä. Ikään kuin ruokalistan antimet olisivat olleet hänen omia henkilökohtaisia aarteitaan ja niiden nauttimien täysin poikkeuksellinen etuoikeus, johon ainoastaan minulla olisi lupa.
Mieltäni jäi kuitenkin askarruttamaan hukkasinko tilaisuuden kun jälkiruokaa en rohjennut edes tiedustella. Tekikö mielikuvitukseni tästä ainutlaatuisesta kohtaamisesta elämää suurempaa draamaa vai oliko kokemus kenties molemmin puolista. Hieno hetki elämässä joka tapauksessa.
En tarkkaan tiedä miten hän sen teki, mutta tämä nuori ammattilainen sai minut tuntemaan että teen elämäni valintaa ja että hän todella haluaisi
minun pitävän tilaamistani. Rohkeasti silmiin katsoen ja aurinkoisesti hymyillen hän kertoi myös omista mieltymyksiään ja kokemuksiaan. Lopulta sanoin luottavani häneen ja noudattavani täysin tämän suosituksia. Viiniä valitessani sanoin haluavani jotain "tumman pehmeää", johon hän kiirehti naururypyt silmäkulmissa lisäämään: "tiedän justiisa mitä tarkoitat".
Tarjoilija ei ollut missityyppinen eikä harvinaisen kaunis, mikäli mittapuuksi otetaan muotilehtien kansikuvatytöt. Naiseuden tuntomerkit, syväuurrettu kaula-aukko tai lantion kaaren korostus olivat visusti peitossa virka-asun alla. Niitä en jäänyt edes kaipaamaan.
Mutta nätti hän oli miellyttäen minua suuresti. Tässä pohjoisen neitokaisessa huokui aitoutta ja rohkeutta joka sai hänet säteilemään poikkeuksellisen haluttavana. Persoonallinen ja miellyttävä tapa, jolla asiat tuotiin esille oli lähes intiimiä. Ikään kuin ruokalistan antimet olisivat olleet hänen omia henkilökohtaisia aarteitaan ja niiden nauttimien täysin poikkeuksellinen etuoikeus, johon ainoastaan minulla olisi lupa.
Mieltäni jäi kuitenkin askarruttamaan hukkasinko tilaisuuden kun jälkiruokaa en rohjennut edes tiedustella. Tekikö mielikuvitukseni tästä ainutlaatuisesta kohtaamisesta elämää suurempaa draamaa vai oliko kokemus kenties molemmin puolista. Hieno hetki elämässä joka tapauksessa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Käy seuraavalla herkullisessa HesBurgerissa lesty a vot. Ihme urpo sinäkin olet, kun nälkäisenä kiihotut hyvästä palvelusta.
Oot varmaa urpo sinäkin ku et tajuu mitään..
tuus tänne talvella kun revotulet loimuaa, niin snagarin Ristokin näyttää sulle hekumalliselta! Sinä se jaksat sinnikkäästi aina herätä koomasta = sohvalta hourimaan.
mä meen kyllä katsomaan millanen pakkaus siellä oikein touhuaa
Suurin moka mitä voi tehdä, on yrittää iskeä tarjoilijaa työssään. (Arvaa vain kuinka moni ehdottelee ihan suoraan!!!! Takuuvarmat pakit.... me ei olla töissä bordellissa sentään.)
Jos sinua kiinnotaisi ko. nainen.... ottaisit selvää missä hän liikkuu vapaa-ajalla ja ehdottelisit sielläå.
tää tyyppi edes ehdotellu mitään ja siinä sen moka oli.
Aina pitäs yritää jos siltä tuntuu. Tökeröltä tuntuu jos ei näin tee ja sit ihmettelee jälkeenpäin mitä se toinen oikein ajatteli, oli sit tarjoilija tai ei.
Eli mun (tarjoilijan) näkökulmasta ei mokannut VIELÄ.
Eli voisi hyvin ottaa yhteyttä naiseen nyt.
Eihän se nainen kuollut ole. ;-)
Siis, jos olisin kysynyt ja tiedustellut kiinnostuksen kohteeltani tämän ajatuksia tai edesottamuksia heti tuoreeltaan, olisi se ollut mielestäsi moka. Mutta jos olisin tehnyt sen myöhemmin, niin sekö ei olisi sitä enää ollut?
Nettimies yrittää taas epätoivoisesti. Sääliksi käy. Uskotteko todella nettimiehen juttuja!!!??? Tätä samantyylistä soopaa hän kirjoittaa säännöllisesti. Ehkä hän niistä jotain nautintoa saa. Hymyilyttää enää koko mies. Ja säälittää, kun ei tosielämässä käy flaksi niin täytyy tänne nettiin kirjoitella satuja ja tarinoita. Voi pientä reppanaa.
Älkää viitsikö mollata nettimiestä, sehän kirjoittaa aidosta kohtaamisesta, josta sille tuli hyvä olo.
Käykö teille toisille kateeksi vai miten?