Onko kohtalotovereita? Olen sairastunut n. puoli vuotta sitten keskivaikeaan masennukseen ja paniikkihöiriöön. Olin äärettömän väsynyt siihen aikaan, nukuin kellon ympäri ja töissä kävin silmät ristissä. Heti kotiin tultua piti mennä nukkumaan. Mikään unimäärä ei riittänyt.
Hain apua, sain lääkityksen ja 5 x psykologin keskusteluapua. (Mistä ei ollut mitään hyötyä...)
Nyt alkaa lääkitys helpottaa oloa, paniikkikohtaukset on poissa, samoin masennus, vaikka toki joinain päivinä masentaa ja ahdistaa, niinkuin kaikkia meitä joskus. Mutta aivan järjetön, kamala, ällistyttävän vahva väsymys on jäänyt!!!! En tajua miten selviän tämän kanssa, eikä lääkärit oikein ota asiaa vakavasti. Sanovat aina, että näytät ihan reippaalta jne. jne. jne.... :(
Lääkityksen alussa en saanut nukuttua, eli podin unettomuutta vakavasti. Masennus ja muu oireilu siis paheni sen myötä. Nyt nukun n. 7h yössä kohtalaisesti. En voi sanoa mitenkään HYVIN nukkuvani, mutta nukun kuitenkin.
Nyt pitäisi pitkän sairasloman jälkeen palata työelämään ja pelottaa valtavasti... Miten mä jaksan?? Kun en meinaa jaksaa edes pakollisia kotitöitä, saati mitään ylimääräistä. Makaan vaan sohvalla ja luen. Kaikki menot ym. hommat on pakottamista, että saan itseni liikkeelle.
Onkohan mulla väärä lääkitys? Tai liian mieto/vahva? Mulla on Citalopram 40mg/pv.
Painoa on puolessa vuodessa tullut 7kg ja seksihalut hävisi joksikin aikaa, jotka kyllä nyt on palautuneet normaaliksi. Onneksi!!! ;)
Auttaisiko lääkkeen vaihto? Onko kohtalotovereita?
Hain apua, sain lääkityksen ja 5 x psykologin keskusteluapua. (Mistä ei ollut mitään hyötyä...)
Nyt alkaa lääkitys helpottaa oloa, paniikkikohtaukset on poissa, samoin masennus, vaikka toki joinain päivinä masentaa ja ahdistaa, niinkuin kaikkia meitä joskus. Mutta aivan järjetön, kamala, ällistyttävän vahva väsymys on jäänyt!!!! En tajua miten selviän tämän kanssa, eikä lääkärit oikein ota asiaa vakavasti. Sanovat aina, että näytät ihan reippaalta jne. jne. jne.... :(
Lääkityksen alussa en saanut nukuttua, eli podin unettomuutta vakavasti. Masennus ja muu oireilu siis paheni sen myötä. Nyt nukun n. 7h yössä kohtalaisesti. En voi sanoa mitenkään HYVIN nukkuvani, mutta nukun kuitenkin.
Nyt pitäisi pitkän sairasloman jälkeen palata työelämään ja pelottaa valtavasti... Miten mä jaksan?? Kun en meinaa jaksaa edes pakollisia kotitöitä, saati mitään ylimääräistä. Makaan vaan sohvalla ja luen. Kaikki menot ym. hommat on pakottamista, että saan itseni liikkeelle.
Onkohan mulla väärä lääkitys? Tai liian mieto/vahva? Mulla on Citalopram 40mg/pv.
Painoa on puolessa vuodessa tullut 7kg ja seksihalut hävisi joksikin aikaa, jotka kyllä nyt on palautuneet normaaliksi. Onneksi!!! ;)
Auttaisiko lääkkeen vaihto? Onko kohtalotovereita?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kyllä vaan se väsyttää, kun on päässyt pahimmasta masennuksesta. Vähän sama kuin toipuisi jostain taudista, toipuminen väsyttää.
Myös käyttämäsi lääke tekee olon enemmän tai vähemmän väsyneeksi, tosin se ajan saatossa helpottaa.
Kamppailen saman asian kanssa juuri nyt kuin sinäkin, paluu työelämään kuristaa kurkkua ja ahdistaa ihan mielettömästi.
Mieli tekee tavalliseen elämänrytmiin mukaan niin kovasti, mutta mitä jos ei jaksakkaan ???!!!
Minäkin olen kohtalokaverinne. Minä masennuin rajun sairastumisen yhteydessä, jolloin minut todettiin heti kättelyssä entiseen työhöni kykenemättömäksi ja kiellettiin terveyteni kustannuksella harrastamasta monia mukavia fyysisesti vaativampia juttujani. Koko selkä- ja niskaranka on sökönä. Vielä olen jonkun aikaa mukavasti sairaslomalla, mutta töihinpaluu kummittelee riivaajana mielessä; ei ole edes tuttua ja turvallista työtä mihin palata. Olen niin väsynyt etten saa nukuttua riittävästi, olen niin väsynyt että ajoittain se pahentaa muita oireitani. Vielä ei ole löytynyt sitä viisastenkiveä kuinka minut saadaan parempaan kuntoon
Sairastuin deppressioon monta vuotta sitten. Toivuin siitä vasta 7 vuoden kuluttua. Pari kolme hyvää vuotta oli siinä välissä, mutta nyt on taas tullut selkeää masennusta, ei sellaista tilapäistä tunnerekatiota vaan pitkäaikaisempaa yleispahaa oloa, joka on kuitenkin aika siedettävää. Aloitin silti estolääkityksensä Seromex 20 mg omasta tahdostani. Muistan silloin vuosia sitten, miten raskaan väsynyt olin. Aivan kammottavan väsynyt kerta kaikkiaan. Uskomatonta. Se meni ohi, onneksi. Se menee ohi kyllä, pitää vaan jaksaa elää sen kanssa.
Kiitos teille vastanneille! Ja jos joku vielä haluaa kertoa oman tarinan, luen enemmän kuin mielelläni. :)
Helpottava kuulla, että tästä väsymyksestä ehkä toipuu... Mutta itse koen tämän ERITTÄN raskaaksi.
Voimia teille kohtalotoverit!!
ongelma päällä, aivan älytön väsymys koko ajan. Nyt olen vähentänyt lääkitystä omatoimisesti ja syön enään vain neljännes tabletin ja tuntuu, että piristyn, jaksan jopa jotain tehdäkin mutta ainostaan 2-3 h tuntia päivässä kotona.
Väitän kyllä, että väärät lääkkeet väsyttää.
Eräs tunnettu psykiatri jolta kysyin lääkkeistä sanoi, että lääke toimii jos ei tunne sivuvaikutuksia.
Efexor depot toimi mulla hyvin, eikä väsyttänyt mutta oli niin tosi kallis, ettei Kelan palkoilla ollut varaa...
Itselläni on väsymys kuulunut aina "taudin" kuvaan. Pahimmillani olisin nukkunut vuorokaudet läpeensä. Tuntuu että suurin osa masennuslääkkeistä on tehty juuri niille unettomille, mikä onkin yleisempää masennuksen yhteydessä.
Eräs lääkäri määräsi Remeronia kun edellinen lääke ei auttanut, seurauksena oli se että olinkin sitten osastokunnossa, siellä onneksi tajusivat vaihtaa lääkkeen.
Nyt en syö enää mitään lääkkeitä, eli oon niinsanotusti kuivilla masennuksesta. Mutta kyllä sen huomaa että jos on jotain raskasta elämässä unen tarve lisääntyy hurjasti.
Oon yrittänyt ottaa sen vaan mun kropan tapana selvitä pahoista tilanteista ja sillä tavalla ei tule stressattua lisää, joka taas lisäisi väsymystä.
Se on auttanut tilanteeseen, eikä väsymys ole pitkittynyt, kierrevaara on aina olemassa. Joskus vaan ajattelen että siinäpä roikkuu mukana ja olen tehnyt asioita väsymyksestä huolimatta, joskus se saattaa jopa pyörtää, joskus ei...
Voimia sulle Pilvilinna ja muutkin nukkumatin valtakuntaan eksyneet, jos jotain hyvää unesta pitää sanoa, niin silloin ei ainakaan itselläni ole huolta ei murhetta =)
Ihanaa etten ole yksin näiden ongelmien kanssa! Vaikka tietenkin on kurjaa, kun meitä on niin monta, jotka kärsitään samasta asiasta...
Voimia teille kaikille oikein sylikaupalla, ja kiitos vielä kun olette vastanneet!!!!!