Olen 25-vuotias nainen, enkä enää lainkaan tunnu tuntevan itseäni. En tiedä, olenko hetero, bi vai täysin lesbo. Tuskin ensimmäistä ainakaan. Menneisyydestä löytyy pitkä avoliitto miehen kanssa, josta itse lähdin. Siksi, että koin että maailmankatsomuksemme ja ajatusmaailmamme olivat niin kaukana toisistaan. Olo oli ihan hyvä, seksi samoin. Ihan hyvä ei tietenkään riitä kuvaamaan onnistunutta parisuhdetta, mutta olin nuori ja oikeastaan aika tietämätön kaikesta. Eikä oikein ollut sellaista käsitystä, mitä kaikki voisi olla parhaimmillaan. Sen jälkeen olen oleillut yksikseni (erosta on jo pian kolme vuotta) ja tapaillut (seurustellut?) kahta naista. Olo on ollut molemmissa suhteissa hetkittäin hyvä, pidemmän päälle ei. Toisen kanssa seksi oli onnistunutta, mutta jossain muussa jokin tökki. Tätä toista rakastan koko sydämestäni aina ja hän minua, mutta mitään seksuaalista emme enää välillemme halua. Molemmat suhteet ovat päättyneet toisen tahdosta, mutta itsekin kun olen jälkeenpäin miettinyt, niin ehkä sen näin kuuluukin olla. Viime kuussa tapasin miehen, jonka kanssa tapailin kaverina ja jostain ihmeen syystä päädyin sänkyyn. Kaverisuhde päättyi tuohon ja minä mietin, mitä ihmettä minä oikein teen.. Jotain todistelen, että pidän miehistä? Tässä kaikki ihmiset, ketä koskaan olen tapaillut, sängystä ja suhteesta toiseen en todellakaan loiki. Oma oleminen saa minut tuntemaan itseni kylmältä. Jotenkin se on iso ristiriita sen kanssa, mitä koen olevani.. Lämmin ja empaattinen, suvaitsevainen ihminen. Jokainen suhteenpoikanen päättyy siihen, että nämä ihmiset päätyvät ystävikseni (tuota miestä lukuunottamatta) No, minulla on paljon ystäviä, hyvä sekin. Mutta miksi mikään ei koskaan tunnu oikealta? Siltä, että tämä on juuri sitä mitä haluan? En voi valehdella itselleni ja muille ja olla jossain, missä en oikeasti kykene. Tiedän, että tämä juttu haluttomuuspalstalla voi olla väärä. Mutta voisin kai olla ilman seksiä. Kai se haluttomuus liittyy siihen, että ei mikään ei tunnu miltään. Ei pysty tuntemaan mitään ystävyyttä suurempaa? Kuitenkin niin haluaisi vaan rakastaa..
Mikä minussa on vikana..?
jennnne
4676
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
mutta vähän ajattelen, että onpa sulla suuret odotukset myös. Miksi "ihan hyvä" ei riitä kuvaamaan onnistunutta parisuhdetta? Pitäisikö sen olla ilotulitusta ja jatkuvaa joulujuhlaa ennen kuin se on hyvä. Minun mielestäni ihan hyvä parisuhde on ihan hyvä.
Kyllä suhteessa pitää olla sitä ilotulitustakin. Ja salamointia.
ei "ihan hyvä" riitä.
Itse en ainakaan ole onnellinen suhteessa jossa itse haluaisin intohimoja kiihkeää seksiä ja toinen taas kerran viikossa vartin pikaisen rynkytyksen.
pikapanoja saa sinkkunakin, sillä erolla että intohimot ovat suurempia.
Intohimo kuuluu rakkauteen!
Et kai sinä yritä ja odota liikaa?
Sillä pilaa kyllä koko homman ja takuulla.
Joskus pitkähkö tauko parisuhteissa tekee oikein helkkarin hyvää ja antaa aikaa ikään kuin tasoittua.
Luulisin tietäväni mistä puhun, olen jo pitkästi yli 50 v. Avioiduin kolmikutosena. Yhtä jos toistakin tuli "kokeiltua" ja kaikenlaista "sattui".
Kyl se siitä - älä hätäile!
Ihan hyvässä suhteessa ei ole mitään vartin pikaista rytkytystä. Se on huono suhde sellainen.
Kun tulee ikää lisää alkaa arvostamaan elämässä ihan hyviä asioita ja ymmärtämään, että se tasainen onnellisuus on vasta jotain. Ilotulitukset menettävät merkitystään. intohimokin voi olla rauhallista rakkaudentunnetta.