Haluaisin lopettaa alkoholinkäytön kokonaan vaikkei minulla ole sen suhteen ongelmaa. Syy miksi lopettaisin on se että puoliso yrittää päästä viinan kiroista eroon radikaalilla päätöksellä lopettaa juominen koska kohtuukäyttö ei yrityksistä huolimatta tule onnistumaa.
Hänen mielestään minun ei tarvitsisi mutta koska en tunne menettäväni siinä mitään voisin elää rinnallaan ikäänkuin tätenkin tukien. Mietin vain kuinka tällaiseen tempaukseen ystäväpiirissäni suhtauduttaisiin. Huolittaisiinko minua enää saunailtoihin tai mökkivierailuille, tupaantuliaisiin ja jos niin olisiko heistä kiusallista jos en nauttisi juomia. Kertokaa kokemuksia. Siis jos minulla olisi itselläni ongelma he toki ymmärtäisivät ja tukisivat mutta entäs tällainen "turha" absolutismi?
Hänen mielestään minun ei tarvitsisi mutta koska en tunne menettäväni siinä mitään voisin elää rinnallaan ikäänkuin tätenkin tukien. Mietin vain kuinka tällaiseen tempaukseen ystäväpiirissäni suhtauduttaisiin. Huolittaisiinko minua enää saunailtoihin tai mökkivierailuille, tupaantuliaisiin ja jos niin olisiko heistä kiusallista jos en nauttisi juomia. Kertokaa kokemuksia. Siis jos minulla olisi itselläni ongelma he toki ymmärtäisivät ja tukisivat mutta entäs tällainen "turha" absolutismi?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Juopottelukaverisi todennäköisesti jättävät sinut. Sinulla ei todennäköisesti ole mitään tekemistä juopottelukavereidesi tupareissa, saunailloissa yms.
Toisekseen, jos olet raitis, tuskin kenenkään örinöihin mielit mukaan...?
Mutta.. saatat saada paljon uusia ystäviä joille ei juopottelu ole se illan päätarkoitus.
Minäkin vaihdoin ystäväpiiriä jo kauan sitten. Absolutisteihin.
En kaipaa juopottelukavereitani.
En sitten yhtään!
Absolutismi ei ole koskaan turhaa!
Ja ystäväsikin pitäisi sinusta!
Meinasi unohtua se varmaan vaikeampi vaihtoehto. Jos kutsuisin mökille vaikkapa yhden ystäväni jonka kanssa perinteisesti seurustelun lomassa on nautittu viiniä niin onnistuisiko tämä sitten lainkaan jos minä olisin vesilinjalla. Kuka hullu haluaisi yksin juoda ja toisaalta ei varmaan olisi sama tunnelma jos tarjoilisin vain vaikkapa jääteetä. Onkohan ajatukseni siis jo kuolleena syntynyt.
Mieheni on raitis alkoholisti. Lopetin oman alkoholinkäytön seurusteluaikanamme aivan kokonaan. Silti omat entiset naiskaverit on säilyneet. Kun olen jonkun muun luona, juon alkoholitonta viiniä, laittilimskoja tms. eikä kukaan kiinnitä siihen mitään huomiota sen kummemmin.
Oman kotini olen julistanut alkoholivapaaksi vyöhykkeeksi, eli meillä ei alkoholia tarjota eikä tänne tulla myöskään omien juomien kanssa.
Miehen AA-tovereista ja heidän puolisoistaan ja avokumppaneistaan olen saanut entisten lisäksi myös uusia sellaisia kavereita, että pois en vaihtaisi. Jutut on syvällisemmällä ja kiinnostavammalla tasolla kuin pelkissä bailausporukoissa.
Teillähän on kotona oikein "lintukoto" alkoholivapaan vyöhykkeen sisäpuolella.
Olisitteko halunneet lisää suitsutusta vai riittikö tämä.
Onko sinulla joku ongela? Jos minä pohdin pyrkimystäni muuttaa elämäni vapaaehtoisesti viinattomaksi ja jotkut sanovat sen olevan mahdollista kertomalla omia kokemuksiaan niin onko se jotenkin sinulta pois. Anteeksi nyt vain mutta en ymmärrä kommenttejasi!
"Anteeksi nyt vain mutta en ymmärrä kommenttejasi!"
- Saat anteeksi -
Älä välitä Elmon kommenteista, hänellä nyt saattaa vaan olla huono päivä tai muuten "kyrsii". Kas, raitis elämä ei ihan kaikille ole hienoa elämää, saattavat elää sitä ehkä "hampaat irvessä". Itse olen entinen doku, nyt absolutisti jo vuosien ajan. Aloin elää vasta raitistuttuani sitä oikeata elämää.
Meillä kaikilla saattaa silti olla joskus huono päivä raittiudestamme huolimatta, elämähän on elämää.
Miksi yleensä joisit, jos se on sinulle yhdentekevää. Kerro yksikin järkevä syy.
Olen ollut nyt absolutisti kaksi vuotta. Kaverit on kaikonneet ja mihinkään ei oikein kutsuta, siis sellaisiin illanistujaisiin jossa muut aikovat vetää ns. perseet. Näitähän ovat Suomessa melkein kaikki illanistujaiset, varsinkin kun olen opiskelija.
Olen tällä hetkellä vaihto-oppilaana ja täällä asiat on vielä ankeemmin. Kaikki sosiaaliset tilaisuudet jotka järjestetään vaihtareille ovat baareissa, tai siis oikeastaan klubeissa, joissa meininki on sen mukaista. Onneksi on avopuoliso joka on kanssa absolutisti, joten seuraa kuitenkin on.
Ainahan ei näin käy, siis että melkein kaikki sosiaaliset suhteet katkee, mutta toisaalta, olo on mitä mahtavin, olen laihtunut monta kiloa ja kyllä niitä kavereita alkaa jostain pian tupsahteleen (ainakin toivottavasti)
Silti en vaihtaisi päivääkään pois!
Kirjoituksesi on näiden lainauksien välissä
a)"Olen ollut nyt absolutisti kaksi vuotta".
b)"Silti en vaihtaisi päivääkään pois!"
Haikailetko sosiaalisen tyhjiön täyttymistä viinan voimalla ? Muulla laillahan ei kirjoitustasi voi ymmärtää. Jos olen tehnyt väärän johtopäätöksen, oikaise.
Ryyppäilin "entisessä elämässäni" rajusti. Silloin elin todellisessä sosiaalisessa tyhjiössä. Ympärilläni parveili vain ryyppykavereita, kaikki kunnolliset ihmiset, vaimotkin jättivät minut yksin, olin sietämätön kaveri! Lopetin juomisen, liityin AAhan ja sieltä olen saaut ympärilleni hyviä ihmisiä, TODELLISIA kavereita. Ja niitä ryyppykavereita en ole jäänyt kaipaamaan. Minua on alettu arvostaa, enää en elä tyhjiössä, päinvastoin! Enkä löydä yhtäkään syytä että alkaisin juomaan! Raitis elämä on OIKEATA ELÄMÄÄ, usko pois!
Tarkoitin etta en vaihtaisi paivaakaan pois siita ajasta jonka olen ollut juomatta. Enka ollut kova juomaan siihenkaan aikaa kun join.
Minulla on ystävä, joka tavattuaan absolutisti miehensä, lopetti kokonaan alkoholin käytön.
Ystävyytemme on säilynyt, en minäkään mitenkään kovin ahkera alkoholin käyttäjä ole. Mutta ystävyytemme kyllä vähän notkahti, jotenkin elämämme muuttuivat kovin erilaiseksi ja jotenkin hän minusta absolutisti-uransa alussa korosti sitä liikaa.
Neuvoni onkin, että älä tee siitä numeroa, älä "kehuskele" sillä, älä anna toisten tuntea itseänsä huonommaksi, vaikka käyttävätkin alkoholia. Mene mukaan ja tee selväksi, että asialla ei ole väliä. Kyllä siihen sopeudutaan, ehkä ne ihmiset, jotka "osaavat kommunikoida" syvällisemmin vain kännissä, katoavat. Muut säilyvät, jos itse pidät huolta ystävyyssuhteista.
Meidän ystävyytemme säilyi ja on pysynyt hyvänä. Nyttemmin hän on erottuaan hivenen löystänyt otettaan, käyttää joskus alkoholia.
Sitä mietin, että onko syytä toisen takia muuttaa omaa elämäänsä liikaa, toisaalta, jos tekee sen täysin omasta tahdosta, ei pelastaakseen liittoa tai sen vuoksi, että toinen niin haluaa, siitä tuskin seuraa muuta kuin hyvää vaan.
Ajattelisin, että absolutismin pitäisi lähteä itsestä. Se asia ei oikeastaan kuulu toiselle ja tosiystävä kyllä sen käsittää. Selvinpäin on antoisaa keskustella..