Olen kiinnostunut epilepsiasta kun monella tutullani on sellainen. Yhden kohtauksen olen nähnyt tutullani ja muut tiedän että heillä on tämä sairaus. Miltä kohtauksen kokojasta tuntuu kohtauksen aikana? entä muuten tämä sairaus kuinka vaikuttaa normaaliin päivään ja yleisesti toimintaan?
Miltä tuntuu ennen kohtausta/Sen aikana
Kiinnostunut..
81908
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
olet noin julmetun utelias niin kysyhän niiltä tutuiltasi, sinulla kun niitä vielä on monia joilla tämä sairaus on.
Ota itsellesi sähköshokki, niin ainakin tiedät, että miltä iso kohtaus tuntuu. Sen varmaan voit jotenkin kuvitella. Jotkut väittävät, että kohtaus ei satu, jos sellainen sattuu tulemaan. Mielestäni se sattuu tai siis ainakin minuun ja henkisesti se myös pelottaa.
Pahoittelen edellisen tylyä vastausta, vaikka eihän minun asiani ole hänen puolestaan pahoitella. Tartuin vain tuohon, että uteliaisuus olisi pahe. Mielestäni uteliaisuus/ kiinnostustus on hyve. Kiitoksi mielenkiinnostasi.
Ei onneksi ole ollut vuosiin isoja kohtauksia, mutta ainakaan omalla kohdalla ison kohtauksen(pyörtyminen)aikana ei tunnu mitään, sitten kun herää, niin nukuttaa, ilmeisesti elimistö rasittuu! nykinä kohtauksien aikana olo on sekava, sellainen niin kuin olis puoliksi unessa. itse nykinät ei satu fyysisesti!
Vappuaattona viisi vuotta sitten sain tosi pahan kohtauksen kavereitten luona.
Saunottiin ja tietysti (vaikkei saisi)saunakaljat.
Menin vielä kerran ottamaan löylyt ja peseydyin.
Ja eikun parvekkeelle jäähdyttelemään, missä istui muitakin -vaimon veli katsoi minua todeten "taas se alkaa" ja samassa kaaduin kuulemma "silmät pyörien".
Tästä lähtien kerron sen mitä on minulle kerrottu ja mistä ei ole minulla ns.tuntumaa.
Kaaduttuani sain pahoja kouristelukohtauksia yhtäjaksoisesti ~10 min jona aikana hengitys pysähtyi.
Kaverit olivat tehneet hälytyksen ja paikalle saapui kaksi ambulanssia, joista toisessa oli lääkäri mukana sekä Medihelille etsittiin laskeutumispaikkaa.
Onnekseni vaimon siskonpoika oli ollut sen verran hullunrohkea, että työnsi sormensa suuhuni ja antoi tekohengitystä ennen ammattilaisten saapumista (kiitin ja toruin samanaikaisesti häntä myöhemmin).
Parvekkeella sain uudestaan kohtaussarjan ja tämän kohtauksen aikana olin tajuissani kykenemättä kuitenkaan kommunikoimaan lääkärin kanssa.
Tajusin kaiken ympärilläni tapahtuvan ja kuulin lääkärin mainitsevan sydämen nopeatahtisuudesta ja mahdollisesta rytmihäiriöstä, silti minulla ei tässäkään vaiheessa ollut erityisiä tuntemuksia.
Jälleen valot sammuivat ja kohtaus jatkui, jolloin lääkäri halusi antaa piikin käteen.
Lääkärin määräyksestä minua alettiin pitämään paikoillaan ja siihen tarvittiin kuusimiestä, jotta piikitys onnistuisi oikeaan kohtaan.
Matka läheiseen Peijaksen arvausosastolle jossa myöhemmin yön aikana sain vielä uuden kohtauksen.
Itse tämän pitkän tapahtuman aikana minulle ei ollut oikeastaan minkäälaisia tuntemuksia/tuntoja.
Seuraavana aamuna herätessäni olo oli kuin olisin tapellut yksin isoa porukkaa vastaan -vesimukia en edes jaksanut nostaa, kun sitä minulle tarjottiin.
Päätä särki tapahtuman jälkeen kolmisenpäivää, kävely ilman tukea ei onnistunut ja mustelmia oli molemmat kädet täynnä (ilmeisesti kiinnipitämisestä tulleet).
Välillä tuli tunne, että sydän lähtee rinnasta ulos.
Tämä oli kokemus jota en toivoisi edes pahimmalle vihamiehellekkään.
Alkaa yleensä näin : Päässä pyörii tulee olo, että taju lähtee ja näin myös käy. Itse kohtauksen (kouristuksen) aikana ei tunnu miltään. Jälkeenpäin väsyttää on pakko mennä nukkumaan moneksi tunniksi. Eli päivän menot ym. päättyy siihen, on sama tuleeko kohtaus aamulla vaiko illalla. Seuraavana päivänä huomaan kuinka olen purrut huuleen tai poskiin, monissa paikoissa on isoja mustelmia. Niitä särkee ja ne ovat monta viikkoa ennen kuin lähtevät. Uudet mustelmat tulevat heti tilalle sillä kohtaustasapainoni on todella huono. Kerran lensin portaissa, ei mitään muisti kuvaa mistään. Heräsin ambulanssissa ja yön vietin sairaalassa tarkkailtavana. Takaraivo ja silmäkulma tikattiin ja myöhemmin silmä turposi ja meni mustaksi. Jälkitilat tuntuu pahoilta ja myös itsetuntoon sattuu, sillä aina tulee pettynyt fiilis, kun lääkkeet eivät taaskaan toimi :(
kai sitä joltain tuntuu koska osaan huutaa apua -mutta jälkeenpäin en muista mistä syystä..
jälkeenpäin kuin selkäänsä saanut ja kipeä jokapaikasta.Näin kun aikuisella iällä olen tähän sairastunut,kaikenlaiset aivokasvaimet ym.kummittelevat mielessä aina jälkeenpäin.Ei tiedä toivoisko sellaista vaiko ei -ainakin silloin voisi olla joku toive päästä eroon tästä.
En tiedä mitä kuvauksia nykyisin tehdään, mutta viipalekuvaukset ainakin ja magneettikuvaus. Todennäköisesti odotatkin jo pääsyä tutkimuksiin, mutta varmuuden vuoksi muistutan hoitamaan asiat kuntoon.
jep! tutkimuksiin olen menossa ja joitakin on jo tehtykin..vasta kaksi kohtausta olen saanut..saas nähä minne päädyn!