Mulla on ala-asteelta asti ollut hirveitä vaikeuksia ymmärtää asioita samalla tavalla kuin muut, esim. kun kokeessa on joku kysymys, niin sen vivahde-erot ovat mun mielestä usein niin moniselitteisiä etten oikein tajua mihin kysymykseen varsinaisesti haetaan vastausta.
Tämä luultavasti liittyy toiseen ominaisuuteeni: jos olen stressaavassa tilanteessa, esim. vihainen tai ihastunut johonkin ihmiseen, niin keskellä keskustelua saattavat aivoni mennä ikäänkuin lukkoon, vaikka kuulen mitä hän sanoo, en kuitenkaan kuule sitä. Joskus tällaisissa tilanteissa kuulen korvissani veren kohinaa ja minun pitää pinnistää hirveästi pystyäkseni keskittymään siihen mitä sanotaan.
Yleensäkin en jaksa lainkaan keskittyä asioihin jotka ovat epäkiinnostavia; jotta pystyisin esim tekemään jonkun työn joka ei kiinnosta minun on ensin keksittävä miksi se motivoisi minua. Toisaalta saatan joskus innostua jostain tieteellisestä ongelmasta niin että vatvon sitä koko yön. Olen alkanut inhota kävelemistä, mikä olisi hyvää liikuntaa, koska silloin ajatukset alkavat pyöriä päässäni kun ei ole mitään tekemistä, ja olen kotiin tullessani hyvin masentunut ja väsynyt.
Onko ketään jolla olisi samanlaisia oireita; olenko ainoa tällainen vai onko kohtalotovereita?! Onko tälle jotain nimeä vai olenko vain yleisesti "vinksahtanut"?
Tämä luultavasti liittyy toiseen ominaisuuteeni: jos olen stressaavassa tilanteessa, esim. vihainen tai ihastunut johonkin ihmiseen, niin keskellä keskustelua saattavat aivoni mennä ikäänkuin lukkoon, vaikka kuulen mitä hän sanoo, en kuitenkaan kuule sitä. Joskus tällaisissa tilanteissa kuulen korvissani veren kohinaa ja minun pitää pinnistää hirveästi pystyäkseni keskittymään siihen mitä sanotaan.
Yleensäkin en jaksa lainkaan keskittyä asioihin jotka ovat epäkiinnostavia; jotta pystyisin esim tekemään jonkun työn joka ei kiinnosta minun on ensin keksittävä miksi se motivoisi minua. Toisaalta saatan joskus innostua jostain tieteellisestä ongelmasta niin että vatvon sitä koko yön. Olen alkanut inhota kävelemistä, mikä olisi hyvää liikuntaa, koska silloin ajatukset alkavat pyöriä päässäni kun ei ole mitään tekemistä, ja olen kotiin tullessani hyvin masentunut ja väsynyt.
Onko ketään jolla olisi samanlaisia oireita; olenko ainoa tällainen vai onko kohtalotovereita?! Onko tälle jotain nimeä vai olenko vain yleisesti "vinksahtanut"?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tieteelinen seikka, josta olet varmasti kiinostunut, niin on se, että ihmisellä on lapsena korkeampi älykkyys kuin aikuisena. Asian näin ollessa mihinkään liittymätön turha asia ja tästä väänetty kysymys, joita esim. peruskoulun kysymykset valtaosin ovat olleet, niin eivät välttämättä ole kiinostaneet siinämäärin, että niihin olisi jaksanut keskittyä. Toisaalta esim. omalla kohdalla kotiväki vakuutteli alunalkaen vuosia, että koulunkäynti olisi ollut vaativaa vaikka todellisuudessa ei olisi tarvinnut kuin toistaa kirjatieto koepaperiin. Kotiväki oli muutoinkin aina erimieltä kirjatiedon kanssa, joten loppujen lopuksi koepäivänä ei sitten enää muistanut, että mikä on faktaa ja mikä fiktiota.
Moni keskittyy kouluasioissa muistamiseen joskin joillakin on taktiikkana pyrkiä ymmärtämään kyseinen asia. Älykkyydellähän tämäkin pieni ongelma olisi selvitetty, mutta lapsiin suhtaudutaan koulussa ja kotona hyvin vaihtelevalla ja häiriköivällä asenteella. Tottahan jos lapset eivät syö, niin veriarvotkin saattavat heittää härän pyllyä ja näin kävi mm. minulle. Nyt vuosien päästä minua syytettiin samasta asiasta uudelleen, joskin tuolloin oli kysymys terveistä elämäntavoista ja työtehtävät 4-5 kertaa vaativempia joista edes maksettiin. Pieni mielenosoitus työssä ei siis terveysasia vaan palkka-asia.
Se, ettei jaksa keskittyä toisen sanomisiin, niin saattaa olla aivan kuten edellä, eli välinpitämättömyyttä tyhjiä asioita kohtaan. Olen jonkimoisen tutkimuksen lukenut, jossa ollaan todettu, että joku voi puhua ns. tyhjää mitään sanomatta puhelimessa tuntikausia. Vähääkään älykkäämpi kykenee lyhytmuotoiseen ja loogiseen ajatusmaailmaan ja sananvaihtoon, jossa tietyistä oikeista pikkusanoista voidaan päätellä asiakokonaisuuksia sen kummempia yksityiskohtaisia selvennyksiä tekemättä. Tarkoittanet varmaankin ns. irtautumista, jossa puhekumppanin suu käy, mutta asia itsessään menee pumpulipilviin. Tuolloin saattaa olla kysymyksessä jopa jonkimoinen rentoutuminen. Itse olen joskus ollut jollakin tunnilla rentoutumis harjoituksissa, jossa piti vain maata paikallaan ja valahtaa ajatuksissa autoille paratiisisaarelle. Minulta moinen onnistui jopa kehuiksi asti :D
Jälleen tämä käveleminen. Mikäli et ole huomannut, niin ne ihmiset joidenka suu käy koko ajan papattaen likimain turhaa, niin ovat myös jatkuvasti hermostuneena liikenteessä. Turha reuhominen ja papattaminen siis helposti kuvastaa levotonta mieltä. Mikäli mieli on hyvin rauhallinen, niin tuolloin ei myöskään tee mieli sen kummemmin ravata paikasta toiseen ja papattaa tyhjää. Mm. monet bodarit repivät itseään vastaavien psyykkisten syiden vuoksi
Mielestäni oireesi kuvastavat hyvinkin tasapainoista ja tervettä mieltä.