ystävälläni on takanaan vaikeita aikoja, masennusta ja ilmeisesti perheongelmia. hänellä on myös aiemmin ollut itsetuhoisia ajatuksia. ystäväni puhuu minulle välillä pahasta olostaan ja siitä kuinka vaikeaa hänen on olla.olen ajatellut,että ajan kanssa hän kertoo enemmän ja puhuminen sitten auttaa,mutta nyt hän on viillelyt itseään ja olen todella huolissani. Mitä voin tehdä? lähinnä kaipaan kokemuksia ja neuvoja siitä kuinka ja mistä puhua,sillä tuntuu että suustani tulee vain kliseitä.
miten voin auttaa?!
Liina
1203
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tilanne kuulostaa sinällään tutulta että olen itse ollut tuossa ystäväsi asemassa. Voin siis vain kertoa mikä minua olisi auttanut ja mitä ystäväni olisivat voineet tehdä.
Puhuin avoimesti ystävilleni huolistani, ja minua helpottikin kun sain puhua ja purettua pahaa oloani. Kuitenkin tilanne alkoi riistäytyä käsistä ja aloin olla itsetuhoinen. Enää pelkkä ystäville juttelu ei auttanut, tuntui ettei enää mikään auta. Niinpä hakeuduin psykiatriseen hoitoon. Kun itse olin todella pohjalla ja masentunut, minun oli vaikea enää osata puhua siitä mikä tuntuu pahalle ja että mikä vaivaa. En enää osannut nimetä syytä. Kuitenkin ystävien tuki ja läsnäolo olivat tärkeitä, tai olisivat olleet. Minun ystäväni kun käänsivät selkänsä kun ymmärsivät etten ole enää entiseni.
Pysy sinä kuitenkin ystäväsi tukena ja pyydä kauniisti tai vihjaa että hän voisi hakea tilanteeseensa ammattiapua (jos ei oo tätä jo tehnyt). Ole silti kiinnostunut hänestä ja osoita että välität etkä käännä selkääsi. Oikeita sanoja auttamiseen on vaikea löytää, tärkeintä on kuunnella ja olla läsnä vaikeinakin aikoina.