Nuorena esikoisensa saaneet: Oletteko saaneet/haluaisitteko saada nuorella iällä myös toisen lapsen vai oletteko halunneet/haluatteko vielä odottaa pari vuotta ennen seuraavaa?
Kun itse sain ensimmäisen muksuni 17- vuotisena niin olin varma, että haluan kaikki lapseni suht nuorena. Olen myös aina ollut sitä mieltä, että lapsille on rikkautta, jos ikäerot eivät ole kovin suuret (oma kokemukseni tukee samaa sisarusteni kanssa). Nyt muksuni ikä lähentelee pikkuhiljaa kolmea ja itsekin olen jo saanut ammattitutkinnon ja sijaisuuksia työelämässä. Mieheni on saanut jo vakituisen työpaikan jne. eli pullat alkaa olla nyt myös taloudellisesti hyvin uunissa. Ikä ja elämänkokemus ovat kasvaneet. En sinänsä edes kuulu enää kategoriaan "teiniäidit".
Haluaisin jo toisen lapsen, mutta mieheni ei ihan vielä. Olen sitten alkanut itsekin miettimään, että pitäisikö sitä todella odotella pari vuotta. Olisihan se ihan järkevää olla työelämässä tässä pari vuotta ennen toista lasta, mutta silti jotenkin tuntuu, että nyt olisi sopiva rakonen toiselle lapselle. Haluaisin keskittyä työelämään kunnolla sitten ilman äitiyslomia.
Kun itse sain ensimmäisen muksuni 17- vuotisena niin olin varma, että haluan kaikki lapseni suht nuorena. Olen myös aina ollut sitä mieltä, että lapsille on rikkautta, jos ikäerot eivät ole kovin suuret (oma kokemukseni tukee samaa sisarusteni kanssa). Nyt muksuni ikä lähentelee pikkuhiljaa kolmea ja itsekin olen jo saanut ammattitutkinnon ja sijaisuuksia työelämässä. Mieheni on saanut jo vakituisen työpaikan jne. eli pullat alkaa olla nyt myös taloudellisesti hyvin uunissa. Ikä ja elämänkokemus ovat kasvaneet. En sinänsä edes kuulu enää kategoriaan "teiniäidit".
Haluaisin jo toisen lapsen, mutta mieheni ei ihan vielä. Olen sitten alkanut itsekin miettimään, että pitäisikö sitä todella odotella pari vuotta. Olisihan se ihan järkevää olla työelämässä tässä pari vuotta ennen toista lasta, mutta silti jotenkin tuntuu, että nyt olisi sopiva rakonen toiselle lapselle. Haluaisin keskittyä työelämään kunnolla sitten ilman äitiyslomia.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Itse en ainakaan henk. koht. halua edes ikinä toista lasta.
Olin jo silloin kun odotin lastamme, aika varma etten synnytä toista lasta ikinä.
Minun mielestäni se on jokaisen henkilökohtainen päätös haluaako synnyttää toisen heti, vai vasta parin-kolmen vuoden kuluttua...
Tee jos haluat!
itse sain juuri toisen lapseni. olin 17 kun sain esikoisen ja nyt sitten 18 kun sain kakkosen. no eihän se ihan suunniteltua ollut että näin lyhyt ikäero tulee mutta hyvin me pärjäämme en usko sen olevan iästä kiinni että jaksaako kahden lapsen kanssa vaan ihmisen psyykkeestä ja jaksamisesta. itse en kanssa tunne kuuluvani kategoriaan teiniäidit mutta minkäs sille voi..:)
mä sain kans ekan lapsen 17-vuotiaana ja nyt odottelen jo toista.. olen nyt 20 mut kerkeen täyttää 21 ennen toisen syntymää.. raskaus on ihan alussa vasta :) ja mulla on kaikki hyvin, valmistun ensi keväänä juuri ennen toisen lapsen syntymää, mies töissä.. jos haluat laita mulle sähköpostia osoitteeseen [email protected] olis kiva vaihtaa kokemuksia :)
ja muutkin voivat tietysti kirjoitella :)
Jos esikoinen pääsee kasvamaan vaikka 6-vuotiaaksi, hänellä saattaa olla kovemmat sisarkateudet kuin että esikoinen olisi 4 vanha. Kaikki toki on yksilöllistä, mutta itse olen sivusta monia perheitä seuranneena todennut tuon.
Vanhempi lapsi toki on avuksi erilaisissa toiminnoissa. itse suosin kahden-neljän vuoden ikäeroa ensimmäisten lasten ikäeroksi, jos vielä on suunnitteilla niin kolmas voi olla jo vuoden ikäerossa tai parin.. liian suuri ikäero ensimmäisiin tuo helposti etäisyyttä heihin.
Murrosikäkin on helpompi kun on lapset samassa jamassa. Heistä on toisilleen tukea..
Muistanpa ihan liian hyvin kuin meillä oli kotona ainakaan yksi varhaismurkku, ihka aito murkku ja vielä myöhäismurkku. Oli äitini helisemässä... =) Ja siitä tuesta voi olla montaa mieltä.
Mutta tajuan kantasi, ja olen osittain samaa mieltä.
Synnytin 19-vuotiaana, 21-vuotiaana ja 24-vuotiaana. Ensimmäinen ei ollut suunniteltu, mutta enpä häntä tykkää "vahingoksikaan" nimittää. Itse asiassa kolmaskaan ei ollut ihan suunniteltu, vaan... pitkät tarina =) Ihania ja rakkaita kaikki.
Koulutkin olen saanut käytyä kunnialla, vaikka yliopistosta piti kahdesti "lomailla".