Mitä ihmettä teen? Tilanteemme on nyt niin tulehtunut etten keksi muuta kuin kysyä viisaammilta neuvoa. Elän uudessa suhteessa kolmatta vuotta. Vanhempi poikani jäi asumaan isänsä kanssa. Uusperheessämme asuu minä, mies, yhteinen pikkuisemme sekä miehen 2 lasta aikaisemmasta liitosta. Emme ole sopineet ex-mieheni ja vanhemman poikani kanssa pojan vierailuista meille sen kummemmin. Annamme hänen itse päättää milloin tulee ja menee. Poika ei vain enää halua tulla ollenkaan meille, koska inhoaa nykyistä miestäni niin paljon. Taustaa sen verran, että aluksi poika oli muuten vaan varautunut, mutta sitten uusi mieheni mokasi humalapäissään tosi pahasti; huusi aamuyöstä ruokottomuuksia minusta ja entisestä miehestä ja hänen suvustaan haukkuen kaikki maan rakoon. Poika kuuli kaikki. Tällaisia "repeämisiä" sattui sitten vielä 2 lisää - ja aina silloin kun poika oli meillä käymässä. Viimeisimmän jälkeen lasta ei huvittanut tulla meille 2½ kuukauteen. Nyt sain hänet viikonlopuksi luoksemme sillä höykällä, että mies on kaverin luona mökkeilemässä. Kerroin miehelleni, että sunnuntaina hänen olisi aikuisena otettava asia viimein puheeksi pojan kanssa ja pyydettävä anteeksi. Sunnuntai tuli, kumpikaan ei puhunut toisilleen taaskaan mitään. Mies ei tullut samaan huoneeseenkaan poikani kanssa. Tilanne jatkuu sitten niin, että kun poikani lähtee takaisin isänsä luokse, meillä ollaan mykkäkoulussa seuraavat viikko-pari ja nukutaan eri paikoissa. Nyt puuhailen hotellimatkaa syysloman merkeissä, vain minä ja poikani - muuten ei yhdessäolomme näköjään onnistu enää...
Lapseni ja uuden mieheni lukkotilanne
Eitästämitääntuu
141675
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
muut lapset suhtautuivat siihen isän riehumiseen?
ja onko yleistäkin vai vaan silloin harvoin ku tää sun lapses siellä on?
Pienin ei onneksi tajua, mutta muut heräsivät. Onneksi eivät tulleet väliin. Ehkä tietävät isänsä "mustan rentoutumispisteen". Ei aina muista perheellisen käyttäytymissääntöjä. Sai viettää avioeronsa jälkeen poikamiespäiviä. Näitä sattuu tietyin väliajoin. Puhuttu on ja sanoo, ettei muista mitä on tehnyt. Ei osaa kontrolloida juomistaan. En lähde enää hänen kanssaan bileisiinkään, kun haukkuu mut aina jossain vaiheessa. Kun viime kerralla pakenimme lähiseudun hotelliin loppulomaksi ilman isiä, päätin, että joka kerta kun hän lähtee - kysyn ensin että lähdemmekö heti evakkoon vai osaako käyttäytyä tullessaan. Viikko sitten lähti synttäreille sanoen ettei viivy kauan - tuli 7.00 aamulla kotiin todeten että venähti vähän pitkäksi. Siinä meni omatkin yöunet. Ei vain opi ja minä annan anteeksi mutten unohda koskaan...
ja sinä tietenkin rakastat tätä ruokottomuuksia huutelevaa äijää. Eipä ole ihme, ettei poika halua olla tekemisissä. Kannattasko äijän olla dokaamatta silloin kun poika tulee (jos vielä tulee) luoksenne. Ongelma tuntuu olevan alkoholin käytössä. Hyh hyh, sitä se viina teettää!
Rakastan joka päivä vähemmän. Valitettavasti. Ei juonut tänä viikonloppuna kun poika pitkästä aikaa tuli meille. Mutta ei kyllä ottanut mitään kontaktiakaan. Se rasittaa. Satuttaa!
...siinä sitten mitään lämpimiä suhteita luomaan jos rakkauskin on jo hiipumassa. Renttu ulos ja poika äiskän kainaloon, se on ainoa oikea ratkaisu.
Itsellä takana suunnilleen sama tarina. Lopputulos mies sai lähteä, suhde lapseen monta kertaa tärkeämpi!
Kokeillaan vielä kerran. Lasten syysloma alkaa ja lähdetään koko sakki viikonloppua viettämään "rentouttavissa" merkeissä. Uskallan vain epäillä - toivottavasti matka ei ole fiasko! Pidetty miehen kanssa mykkäkoulua viikonlopusta lähtien, tietää kantani. Mies lupasi puhua pojan kanssa, ei kuulema ollut sopivaa saumaa viimeksi. No, toivossa on hyvä elää - varaan varulta pari hotlahuonetta...
itse en lähtisi selvittelemään uuden miehen kanssa yhtään mitään, jos kysymys on omasta lapsestani. Mies tietää aloittaessaan suhteen, että "kaupanpäälle" kuuluu myös lapsi. Tämä on hyväksyttävä! Se on joko tai ei! Lapsi on aina etusijalla. Mielestäni näin selvästä asiasta ei kannata edes keskustella!
ymmärrän poikaasi oikein hyvin. Hänen suhtautumisensa asiaan osoittaa hänen olevan paljon fiksumpi kuin nykyinen miehesi. Sorry vaan!
Mielestäni on kyse niin isosta asiasta, että pelkkä asian puheeksiottaminen tai anteeksi pyytäminen ei riitä tilanteen korjaamiseksi. Kysehän on siitä, että nykyinen miehesi kohtelee sinua huonosti, ja sitä ei saa kukaan hyväksyä.
Yrität kovasti korjata tilannetta, mutta juttuhan ei ole sinun vallassasi. Miehesi täytyy ottaa asiasta täysi vastuu. Hänen täytyy tajuta, että sellainen käytös ei sovi. Tilanne ei ole hyväksi muillekaan lapsille.
Joku jo kirjoitti, että lapset pitää laittaa etusijalle. Olen samaa mieltä. Mies saakoon tilaisuutensa, mutta jos ei osaa/halua sitä käyttää, pitäisi harkita tarkkaan voiko suhdetta jatkaa. Nykyisellään se ei ole hyväksi kenellekään, ei edes miehellesi.
eikö koko perhe ole etusijalla? En ihmettele eroja ja vaikeuksia perheissä jossa ihmiset jaotellaan tärkeisiin ja vähemmän tärkeisiin!Meillä on AINA ja tulee AINA olemaankin sekä mies että lapset YHTÄ tärkeitä!!
Vastuunsa tunteva mies vastaa sanoistaan sinulle ja lapsille eikä pelkurimaisesti vaikene lapsesi läheisyydessä.
Taitaa sun uus "mies" olla vellihousu koko äijä!
Meillä vähän samanlainen tilanne.Avoni muutti meille, minun ja poikani kanssa asumaan. Ei koko 4 vuoden aikana ole mitään puhunut, jos ei poika aloita. Ei ota kontaktia ollenkaan.
Miehen pojat(2kpl, samanikäisiä kuin omani) käyvät joka toinen vkl, ja minun pitäisi olla heille "emona" ja unohtaa omani kokonaan.
Esim. avoni kysyy pojiltaan, minne he haluaisivat mennä, ja jos pojat haluavat, minunkin täytyisi mennä, eikä poikani tulisi mukaan!!
Viikolla mies haluaa, että harrastetaan "kaksin", eli taaskaan ei poikani ole mukana!
Alkuhuumassa meni näin, mutta silmäni avautuivat 1/2 vuoden jäälkeen.
En lähde hänen poikiensa kanssa vkl jolloin he täällä ovat, mihinkään. Menkööt itse.
Viikolla vietän aikaa poikani kanssa kotona ja elokuvissa sekä sukulaisissa käyden.
Parempi olisi jos mies muuttaisi pois kokonaan, en jaksa enään.Rakkaus on ilmeisesti kuollut miehen käyttäytymisen myötä.
Yhteinen viikonloppu meni melko hyvin. Mies ja poikani puhuivat tapahtuneista haukkumisista kahden kesken. Mies pyysi anteeksi käytöstään ja tuntui, että jotenkuten tilanne selvisi ja hyväksyvät nyt toisensa.
Hei, Surusilmä! Vaikeita asioita joudutaan läpikäymään. Huomasin taannoin itsestäni, että välillä lapsellisesti kostan miehelleni. Silloin en puhu kenenkään kanssa mitään, olen vain. En käyttäydy kuitenkaan uhkaavasti tai nimittele. Enkä koskaan sano lapsille pahaa sanaa heidän tekemisistään tai tekemättä jättämisistään. Eikä sekään ole normaalia perhe-elämää että lapset käyvät kuin kylässä. Minun mielestäni kotona pitää saada olla vapaasti, mutta jokaisen on putsattava jälkensä (mitä ei tapahdu!), jokaisen on voitava sanoa mielipiteensä sekä hyvässä että pahassa - eikä vaiettava varoen!
On pojallanikin petraamista! Poikani ei halua kaveerata miehen lasten kanssa edelleenkään. "Isosiskopuolen" kanssa voi vaihtaa sanasen, mutta "typerän" velipuolen kanssa ei ollenkaan. Sama tilanne on myös ex-miehen uuden perheen lapsien kanssa. Poika itse sanoi, ettei halua olla missään tekemisissä "hölmöjen pentujen" kanssa. Pahoitan mieleni pojan käyttäytymisen takia, en ole kasvattanut häntä noin välinpitämättömäksi! Onko tämä murrosiän kuohuntaa ja miten pojan saa mukaan perheeseen? Minä en osaa!
olla kaikkien ihmisten kanssa tekemisissä ? Yrittäkää ymmärtää että lapsetkin ovat ihmisiä, ei se että äiti tai isä ottaa uuden puolison tarkoita että lapset pitäisivät näitä uusioita (jälkeläisineen) mitenkään omana perheenään.