Minulle tehtiin abortti viime viikolla. Raskaaksi tulin vahingossa(söin siis pillereitä)ja päädyin tähän ratkaisuun koska minulla todettiin perinnöllinen sairaus juuri ennen raskautta jonka takia olen kärsinyt aika paljon. En halunnut että lapseni perii tämän sairauden, ja muutenkin raskausaika olisi tullut olemaan tosi vaikea sairauteni takia. Täytyy myös myöntää että en ehkä olisi ollut valmis äidiksi.
Mutta asiaan, ihmettelin miksi sairaalassa minulta ei edes kertaakaan kysytty miksi halusin abortin. Toki sairauteni näkyi papereissa, mutta ei se estä lapsen saamista. Terveyskeskus lääkärille vain sanoin että halua abortin koska en tällä hetkellä jaksa alkaa hoitaa lasta.
Myöhemmin juttelin mukavan kätilön kanssa ja kysyin millä perusteella abortin saa jos on yli 12 raskausviikkoa, hän vastasi että yleisin syy on sosiaalliset syyt. Hyvänä esimerkkinä hän piti 24-vuotiasta naista jonka poikaystävä jätti hänet kun kuuli että hän aikaa pitää lapsen. Nainen muutti mielensä ja teki abortin viikolla 14. Aikamme juteltuamme tulimme siihen tulokseen että abortin saa nykyään suomessa ihan liian helposti.
Mikä on ylipäätänsä abortti laki?
Millä perusteella saa abortin?
Tarviiko sitä edes perustella sen ihmeellisemmin?
Haluaisin rehelliset vastaukset siihen miksi olette päätyneet aborttiin. Ja te jotka arvostelette muiden ihmisten ratkaisuja älkää vaivautuko!!
Mutta asiaan, ihmettelin miksi sairaalassa minulta ei edes kertaakaan kysytty miksi halusin abortin. Toki sairauteni näkyi papereissa, mutta ei se estä lapsen saamista. Terveyskeskus lääkärille vain sanoin että halua abortin koska en tällä hetkellä jaksa alkaa hoitaa lasta.
Myöhemmin juttelin mukavan kätilön kanssa ja kysyin millä perusteella abortin saa jos on yli 12 raskausviikkoa, hän vastasi että yleisin syy on sosiaalliset syyt. Hyvänä esimerkkinä hän piti 24-vuotiasta naista jonka poikaystävä jätti hänet kun kuuli että hän aikaa pitää lapsen. Nainen muutti mielensä ja teki abortin viikolla 14. Aikamme juteltuamme tulimme siihen tulokseen että abortin saa nykyään suomessa ihan liian helposti.
Mikä on ylipäätänsä abortti laki?
Millä perusteella saa abortin?
Tarviiko sitä edes perustella sen ihmeellisemmin?
Haluaisin rehelliset vastaukset siihen miksi olette päätyneet aborttiin. Ja te jotka arvostelette muiden ihmisten ratkaisuja älkää vaivautuko!!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Vaikka itse aborttiin päädyinkin (viime viikolla tehtiin minullekin), olen myös sitä mieltä, että se myönnetään helposti liian kevyin perustein. Ennen terveyskeskukseen menoa olin ajatellut jopa sitä vaihtoehtoa, että entä jos minulle terveenä, "sopivan ikäisenä" naisena ei aborttia myönnetä pelkkien sosiaalisten syiden nojalla. Lääkärille riitti kuitenkin hyvin, etten ollut vakituisessa parisuhteessa ja olin siirtymässä juuri opiskelusta työelämään. Todellisuudessa molemmat syyt ovat kyllä vähän monimutkaisempia, kuin miltä kuulostavat. Lääkäri kirjoitti lähetteen ihan mukisematta, eikä kysellyt, olenko varma päätöksestäni.
Ensimmäisellä sairaalakäynnillä lääkäri vain totesi, että sinulla on näköjään perusteluna sosiaaliset syyt, eikä kysellyt niistä sen enempää, vaan kirjoitti vain nimensä paperiin ja teki tutkimuksen.
Samalla käynnillä hoitaja antoi ensimmäisen tabletin, eikä edes sitä antaessaan kysynyt, olenko varma, että haluan keskeytyksen. Toki olin varma ja vaikka kysymyksiä olisi tullut, en olisi muuttanut mieltäni, mutta ihmettelin vain, että joku voi olla vastaavassa tilanteessa vielä aika järkyttynyt ja tekee helposti harkitsemattomia ratkaisuja jos ei missään vaiheessa herätellä ajattelemaan.
Kohtasin siis abortin yhteydessä terveyskeskuskäynnillä lääkärin ja hoitajan, 1. sairaalakäynnillä toisen lääkärin ja toisen hoitajan. 2. sairaalakäynnillä kätilön, eikä kukaan heistä varmistanut, että todella tajuan, mitä olen tekemässä tai puhunut sanallakaan henkisestä puolesta abortin jälkeen, esim. mistä voi hakea keskusteluapua jos sitä tarvitsee tms. Muutenkin jäi sellainen olo, että käyn vain sairaalassa vuotamassa pois sikiön ja verta ja käytännössä olisi sama, vaikka makaisin kotona. Naistentautien osastolle näytti olevan tungosta, sillä kun lepäilin vielä vuoteella runsaan vuodon ja hyytymien takia, useampi hoitaja kävi kysymässä, koska aion lähteä pois ja sanoivat, että paikalle tulee heti uusi, kun lähden. Kätilö vuoronsa päättyessä antoi vain ohjeeksi lähteä sitten kun siltä tuntuu ja ilmoittaa asiasta kansliassa.
En odottanut, että joku olisi koko ajan pitämässä kädestä kiinni, mutta halusin tällä sanoa sen, että abortin voisi todella mennä läpi sellaisessa sumussa, että vasta jälkeen päin tajuaisi mitä on tekemässä. Kaikki vaikutukset toki paljastuvat vasta pitkin elämää, mutta on sääli jos jotkut abortin tehneet alkavat katua sitä pian vain siksi, että keskeytys on myönnetty ja viety läpi niin helposti.
ei itse ota vastuuta tekosestaan ja päätöksestään!että pitäis lääkärieden olla sielunhoitajia?eiköshän se ole tarpeeksi rankkaa tuo ihmisten elämän lopettaminen heille ilman potilaan terapoimistakin?jos tuntee kaipaavansa keskusteluapua niin hakeutuu sinne kallonkutistajalle!turha sitä on lääkäreitä syyttää!vastuu on aina itsellä!
Meidän sairaalassa yleensä hoitaja keskustelee naisen kanssa asiasta 1. käynnin yhteydessä ja silloin käydään näitä henkisiä asioita läpi. Kulttuuri tuntuu hiukan vaihtelevan sairaalasta toiseen, mitä olen tätä palstaa seurannut. Luulenpa, että alkuperäisen kirjoittajan tapauksessa oli pitkälti kyse siitä, että meidän ammattilaisten tulisi olla mahdollisimman neutraaleja. Jotkut ihmiset ovat hyvin herkkiä näissä asioissa ja kokevat helposti vilpittömätkin kysymykset moralisoinniksi, joka on ammattilaisilta näissä asioissa ehdottomasti kielletty. Itsellä on ensimmäinen AB1-lausunto vasta edessä, mutta kyllä sitä on tullut mietittyä, miten sitten sanansa oikein asettaisi, että osaisi antaa tukea olematta millään lailla moralisoiva suuntaan tai toiseen. Enemmän tukea pitäisi kyllä antaa ja kysyä asiakkaan henkisestä voinnista kuin mitä alkuperäisen kirjoittajan tekstistä kävi ilmi, näin minun mielestäni. Kannattaa hakeutua omaan terveyskeskukseen ehkäisyneuvolaan tai th:lle/lääkärille jos vielä tuntuu että haluaisi puhua jostain.
Abortin perusteluiksi riittää, se että ei ole esim. valmis eikä ole resursseja hoitaa lasta (=sosiaaliset syyt), on YH, tai että lapsella todetaan vammaisuus, tai lapsen äidille raskaus on jotenkin "ylitsepääsemättömän" hankalaa (äidin sairaus/vamma).
Näitä syitä esimerkiksi. Niin aborttiin pääsee.
Itselläni tehtiin abortti vasta toisella käynnillä, ensimmäisellä kerralla passittivat lääkärin luvasta huolimatta kotiin, viikoksi miettimään haluanko aborttia vai en.
Olin tuolla käynnillä mennyt ainoastaan ultraääneen, näin elävän sikiön, sen jälkeen aloin harkitsemaan vakavammin sitä että olenko valmis lapseen (yksi on jo) ja päätin että nyt se abortti on pakko tehdä! Olin jo melkeen kolmannen rask.kuukauden lopussa, kun se sitten suoritettiin lääkkeellisesti!
Kamala KOKEMUS! TODELLA kamala!
Ja olen itkenyt sitä TODELLA PALJON: aborttiin päädyin ns. sosiaalisista syistä (olisin "joutunut" yksinhuoltajaksi; tarina on eritt. pitkä ja monimutkainen selittää, siksi en selitä tässä sitä)
Olen todella pahoillani kokemuksestasi! Nykyään ilmeisesti suositellaan tuota lääkkeellistä keskeytystä. Minusta se on järkyttävä kokemus naiselle ja traumatisoi lopun elämää. Minulle tehtiin kirurginen koska terveydenhoitajani tunsi minut pitkältä ajalta (kolme aikaisempaa raskautta) ja tiesi miten herkkä olen.. Abortti on aina järkyttävä kokemus, mutta tuo lääkkeellinen keskeytys on naisten kidutusta!
Onneksi tässä maassa on mahdollisuus aborttiin niinkin "helposti". Voisiko olla mahdollista, että jossain päin Suomea terveydenhuolto henkilökunta suhtatuu äitiin niin empaattisesti ettei halua tehdä hänelle enempää piinaa raskaan ratkaisun edessä.
Lakikirjat on olemassa jos haluat tutustua aborttilakiin enemmän.