En ymmärrä mikä minua nykyään vaivaa. Ennen olin niin välitön, enkä murehtinut pienistä. Nykyään jännitän melkein kaikkea. Joskus innostun helposti asioista ja touhuan hullun lailla ja puhun paljon. Mutta sitten yhtäkkiä syyllisyys, murheet ja häpeä painavat mieltä niin paljon että pahaa tekee. Silloin vihaan itseäni ja enkä haluaisi olla olemassa. Ailahtelevainen ja ristiriitainen luonteenpiirteeni tulee kaikessa esille.
En uskalla olla oma itseni. Minun täytyy olla vain toisille mieliksi. Ongelmani on se, etten osaa ilmaista toisille vihaani. Jos joku sanoo minulle jotain loukkaavaa, hymyilen vain näytellääkseni etten ottanut pahakseni. Nämä vihantunteet sitten pakkaantuvat päässäni aikapommiksi ja purskahdan hillittömään itkuun jossain syrjässä.
Luottamustani on käytetty niin useasti hyväksi, etten enää luota kehenkään muihin kuin ystäviini; heihinkin rajoitetusti. Vihaan itseäni sen takia kun yleistän että kaikki ihmiset ovat hyväksikäyttäjiä ja huijareita. En voi seurustella luottamuspulan takia.
Luottamuspulan takia en ole saanut ystäviinikään sellaista sidettä mitä haluaisin. Tunnen itseni yksinäiseksi ja syrjityksi.
Mitä tehdä? tämä alkaa käydä jo mielenterveydelle...
En uskalla olla oma itseni. Minun täytyy olla vain toisille mieliksi. Ongelmani on se, etten osaa ilmaista toisille vihaani. Jos joku sanoo minulle jotain loukkaavaa, hymyilen vain näytellääkseni etten ottanut pahakseni. Nämä vihantunteet sitten pakkaantuvat päässäni aikapommiksi ja purskahdan hillittömään itkuun jossain syrjässä.
Luottamustani on käytetty niin useasti hyväksi, etten enää luota kehenkään muihin kuin ystäviini; heihinkin rajoitetusti. Vihaan itseäni sen takia kun yleistän että kaikki ihmiset ovat hyväksikäyttäjiä ja huijareita. En voi seurustella luottamuspulan takia.
Luottamuspulan takia en ole saanut ystäviinikään sellaista sidettä mitä haluaisin. Tunnen itseni yksinäiseksi ja syrjityksi.
Mitä tehdä? tämä alkaa käydä jo mielenterveydelle...
Vastaukset 1
Vanhimmat
NO ONE!