Suurperhe paras paikka lapselle

Eikä noin ala-arvoisella jutulla ole mitään virkaa. Kasvatus-palstalla siitä vaahdotaan. Kumma kun eivät ihmiset huomaa tarinan mahdottomuutta, vaan antavat vetää nenästä.

Selväähän se on, että lapsen parhaan määrittelee monet muut asiat kuin perheen koko . Tunnen erittäin onnellisia isolapsisia perheitä, mutta myös vähemmän onnellisia. Samoin yksilapsisista perheistä. Lapsen paras on äidin ja isän onnellisissa väleissä-ei aatteessa tai aatteettomuudessa. Lapsen paras on siinä, että hän tulee kunnioitetuksi itsenään, omana pienenä ihmisenä ja siinä, että hän saa olla lapsi ja kasvaa tahdissaan, ilman pikkuaikuisuuteen työntämistä tai erojen välikappaleena.
Aiheesta hiukan poiketen ;Kuka meistä muuten suostuisi muuttamaan joka viikonloppu toiseen kotiin..?
Ja tuo linkin kirjoitus on mielestäni epäonnistunutta provosointia, joka kannattaa kuitata huumorilla-kaikkeen näillä ihmisillä riittääkin aikaa.

Itse olen samoilla linjoilla joskus on joskus ei kirjoittajan kanssa. Suurperheessä on ihania puolia, usein iloa ja onnea, sellaista, joita ei ole vähälapsisissa perheissä, ja jota voi olla vaikeaa nähdä, jollei asu/vietä aikaa perheessä. Lapsilla on aina seuraa, kaveria kun sitä tarvitsevat. Toisaalta joskus oman rauhan järjestämiseen tarvitaan erikoisjärjestelyä. Arki on vaihtelevaa, tilanteet vaihtuvat mikä voi olla sekä huono, että hyvä asia. Hyvä asia on se, että monesti, kun lapsia on paljon päivän rytmin tarvitsee olla aika tarkka, jotta asiat sujuisivat. Lapset pitävät tasaisesta rytmistä. Se luo turvallisuutta. Toisin kuin yleisesti saattaisi luulla isoissa perheissä on monesti hyvinkin siistiä ja tarkka järjestys, sillä muutoin tavarat ja vaatteet eivät löydy ja syntyy kaaos, jos näin ei ole. Siivota on pakko, kun on konttaava lapsi jne. Hyvin usein suurperheiden vanhempien välit ovat koeteltu monilla huolilla (niin terveyden ja taloudellisen), raskaudet, välejä on lujittanut jokaisen lapsen syntymät, joka on aina riippumatta lapsilukumäärästä useimmiten suuri juhlahetki koko perheelle. On kypsytty ja kasvettu ihmisinä. Elämä on taspainoista ja tyytyväistä ja siksi onnellista vaikeuksista huolimatta. Itse koen suurta kiitollisuutta ja tyytyväistä onnea omasta perheestäni. Vasta useamman lapsen syntymä on auttanut minua ymmärtämään lapsen ihmeen-kuinka suuri lahja ja ihme pieni lapsi on. Ja sen, kuinka erilaisia persoonia he ovat!
Mutta aina on perheitä, joissa asiat eivät mene näin. Mielestäni riippuu vanhempien kypsyydestä ja tahdosta onko lapsella hyvä olla. Isoissa perheissä vaarana on se, että lapsi joutuu ottamaan liian varhain liikaa vastuuta. Vanhemmilla on vaarana väsyä jolleivät huolehdi siitä, että heillä on myös omaa aikaa jne. Miehellekään lasten syntyminen ei aina ole helppoa. On huoli vaimosta, elatuksesta, kotitöitä riittämiin. Elämä ei ole koskaan yksiselitteistä, eikä tämäkään suurperhe asia ole automaattisesti niin tai näin. Samoin on lestadiolaisuudessa. Me olemme aivan yhtä raadollisia kuin muutkin ihmiset, eikä herätysliikkeeseen kuuluminen oikeuta syntiin.(Niinkuin jossakin oli, että saa tehdä syntiä, kunhan sunnuntaisin tekee parannusta)Tälläinen ei ole uskon mukaista, jos joku niin ajattelisikin. Usko lähtee sydämen halusta, eikä järjestä.