Pieni kysely iltapäivän ratoksi

http://www.uta.fi/~ma54441/urkki.html

...puheenjohtajaksi, jos nyt sallit, että tässä aivan ulkopuolisena kaiken maallisen puoluepolitiikan yläpuolella olevana ilmaisen vaatimattoman mielipiteeni ajankohtaisesta asiasta vedoten yleiseen ja yhtäläiseen, alustavaan kuuntelukierrokseen.

Tuo ainakin minulle tuntematon suuruus Paasivuori on muuten ollut aika paljon esillä viimeaikoina lehdistössä.

Saa sitten nähdä mitä mieltä siellä pääkallon paikalla Helsingin Työväentalolla ollaan; siellähän se lopullinen päätös sitten tapahtuu.

Siihen loppuu Heinäluoman ura SDPeessä.

Kai sinne torniin sitten tulee joku lippu merkiksi.

Hei mutta...eikö se torni muuten olekin Paasitorni.


Minkä takia muuten tuollainen joku Paasivuori on niin paljon ollut esillä.

Eikös isä aurinkoinen käynyt niihinaikoihin haistelemassa ilmaa Tampereella.

ett sillei

Kuuluupa aihe todellakin keskustan saitille!

Ettei sinunkaan - samahan aina lienet - tarvitse vaivata päätään sdp:n puheenjohtajilla eri aikoina, niin tässä on lista, joka selkeämpänä löytyy ensimmäisen linkin takaa.

Se Otto Ville Kuusisen tiedoista löytyvä maininta, että hän olisi ollut sdp:n puheenjohtaja 1911 alkaen (mihin saakka?), on ilmeisesti virheellinen. Sellaista tietoa ei löydy mistään sdp:n historioista eikä liioin Väinö Tannerin elämäkerrasta tai hänen muistelmistaan, vaan kyllä niissä nimetään juuri listan mukaiset henkilöt.

Oliko kenties niin, että marxilaiset erkaantuivat revisionisteista jo vuonna 1911 ja valitsivat Kuusisen puheenjohtajakseen? Jos niin oli, niin silloin hänen tulisi sijoittua myöhempien kommunistien johtomiesten luetteloon, ei sosilidemokraattien.

Suomen Työväenpuolueen (1899-1903) puoluehallinnon ja
Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen (1903-)
puheenjohtajat ja puoluesihteerit puoluekokouskausittain 1899 –

Puoluekokous Puheenjohtaja Puoluesihteeri
1899 Turku N. R. af Ursin J. K. Kari
1901 Viipuri K. F. Hellsten J. K. Kari
1903 Forssa Taavi Tainio J. K. Kari
1904 Helsinki Ei suoritettu johtoelinten tai -henkilöiden vaihtoja
1905 Tampere Emil Perttilä Yrjö Sirola
1906 Oulu Edvard Valpas Matti Turkia
1909 Kotka Matti Paasivuori Matti Turkia
1911 Helsinki Matti Paasivuori Matti Turkia
1913 Tampere Matti Paasivuori Matti Turkia
1917 Helsinki Kullervo Manner Matti Turkia
1917 Helsinki Ei suoritettu johtoelinten tai -henkilöiden valintoja
1918 Helsinki Väinö Tanner Taavi Tainio
1919 Helsinki Väinö Tanner Taavi Tainio
1922 Helsinki Väinö Tanner Taavi Tainio
1926 Helsinki Matti Paasivuori K. H. Wiik
1930 Helsinki Kaarlo Harvala K. H. Wiik
1933 Tampere Kaarlo Harvala K. H. Wiik
1936 Helsinki Kaarlo Harvala Aleksi Aaltonen
1939 Turku Kaarlo Harvala Aleksi Aaltonen
1944 Helsinki Onni Hiltunen Unto Varjonen
1946 Helsinki Emil Skog Väinö Leskinen
1949 Helsinki Emil Skog Väinö Leskinen
1952 Helsinki Emil Skog Väinö Leskinen
1955 Helsinki Emil Skog Väinö Leskinen
1957 Helsinki Väinö Tanner Kaarlo Pitsinki
1960 Helsinki Väinö Tanner Kaarlo Pitsinki
1963 Helsinki Rafael Paasio Kaarlo Pitsinki
1966 Helsinki Rafael Paasio Erkki Raatikainen
1969 Turku Rafael Paasio Kalevi Sorsa
1972 Tampere Rafael Paasio Kalevi Sorsa
1975 Jyväskylä Kalevi Sorsa Ulf Sundqvist
1978 Espoo Kalevi Sorsa Ulf Sundqvist
1981 Pori Kalevi Sorsa Erkki Liikanen
1984 Lahti Kalevi Sorsa Erkki Liikanen
1987 Helsinki Pertti Paasio Ulpu Iivari
1990 Lappeenranta Pertti Paasio Ulpu Iivari
1991 Helsinki Ulf Sundqvist Markku Hyvärinen
1993 Helsinki Paavo Lipponen Markku Hyvärinen
1996 Helsinki Paavo Lipponen Kari Laitinen
1999 Turku Paavo Lipponen Kari Laitinen
2002 Tampere Paavo Lipponen Eero Heinäluoma
2005 Jyväskylä Eero Heinäluoma Maarit Feldt-Ranta

http://www.sdp.fi/easydata/customers/sdp/files/pdf/pjt03.pdf

http://www.sdp.fi/index.php?mid=788

http://fi.wikipedia.org/wiki/SDP#Historiaa


Onkohan kepulaisilla kovin suurta syytä tyytyväisyyteen kaikkia puheenjohtajiaan kohtaan?
Aika rämäkästi niitä on vaihdettu, joko kentän tahdosta - kuten pitääkin - tai sitten on tullut käsky ylempää. Ja mitkä ovatkaan esim. Väyrysen aikaansaannokset? Ja miksi Jäätteenmäki lempattiin sillä tavalla pois pallilta?

Äkkiä vilkaisten en huomaa tuossa demarien listassa montakaan sellaista puheenjohtajaa, joita heidän pitäisi hävetä. Oikeastaan Ulf Sundqvist on ainoa sellainen, joka sortui hieman töppäilyihin, niin välkky kuin olikin. Ellei nyt sitten Kalevi Sorsaa pitäisi hieman hävetä siksi, että hän vei puolueensa sillä tavoin Kekkosen ja samalla tietysti Neuvostoliiton kylkeen.

Tsekkasin tuosta Tennerin elämäkerrasta hieman noiden alkuaikojen sosialidemokraattijohtajia, ja täytyy sanoa, että kyllä heidän joukossaan tuohon maailmanaikaan nähden oli kovin paljon korkeasti oppineita. Tohtoreita ainakin af Ursin, Voionmaa, Gylling ja silloinen lakit. kandid. Tannerkin myöhemmin. Hannes Ryömäkin taisi olla lääketieteen tohtori. Ja maistereita oli pilvin pimein, heidän joukossaan mm. molemmat Vuolijoet, Hakkila, Wiik ja Otto Ville Kuusinenkin. Joka siis ei ollut koskaan sdp:n puheenjohtaja.

Se, että tuputat jatkuvasti sitä Kuusista sdp:n puheenjohtajaksi, johtuu siitä, että sekoitat keskenään puolueen puheenjohtajan ja jonkin kokouksen puheenjohtajan.

Puoluekokouksessa Helsingin työväentalolla vuonna 1911 toimi KOKOUKSEN puheenjohtajana Otto Ville uusinen, varapuheenjohtajana Matti Paasivuori ja sihteerinä Turkia.

Katso linkistä:

http://www.sdp.fi/index.php?mid=806

Vaikken missään tapauksessa ole kepuli, yritän vastata, kun kerran annoit luvan muillekin kuin kepuleille.

Ensinnäkin täytyy huomauttaa, että asian johdatuksessa on olennaisia virheitä. Ilman niiden korjaamista asia ja siis kysymyskin näyttäisi kokonaisuutena täysin kelvottomalta.

Kyselijä kirjoittaa: "Keskustalaiset tuntuvat tyytyväisiltä kaikkiin entisiin (myös nykyiseen) puheenjohtajiinsa. Keskustan sivuilta löytyvään listaan puheenjohtajista ei tietääkseni kenelläkään ole ollut huomauttamista."

Mielipidetiedustelijan onni on se, että hän sentään liitti siteerattuun kirjoitukseensa varauksena sanan "tietääkseni". Asia on nimittäin täysin päinvastoin kuin kirjoittaja on kertonut. Suuri osa kepulaisista on ollut melkeinpä säännönmukaisesti tyytymättömiä puheenjohtajaansa. Tässä väitteessäni en nyt nojaa ensisijaisesti omiin näkemykseeni, vaan aitokepulaisten kertomuksiin. Tällaisia muisteloita ja muita vihjeitä asiasta ovat antaneet mm. Johannes Virolainen ja Mauri Pekkarinen.

Virolainen kertoo kirjoissaan, kuinka häntä useaankin kertaan yritettiin kammeta puheenjohtajan pallilta. Virolainen nimeää linjalaisiksi ne tahot, jotka olivat häneen jatkuvasti tyytymättömiä. Myös presidentti Kekkonen kehotti lopulta Virolaista jättämään puheenjohtajuuden, vaikka asian ei pitäisi mitenkään kuulua presidentille. Lopulta Virolaista haastanut Väyrynen onnistui tässä kampeamisessa.

Virolainen kertoo myös linjalaisten aiemmasta operaatiosta, joka kohdistui V.J.Sukselaisen kaatamiseen, koska häneen oltiin sillä taholla kovin tyytymättömiä. Tässäkin asiassa Virolainen kertoo edelleen presidentin olleen primus motorina, vaikka silloinkaan presidentin tehtäviin ei kuulunut puuttua puolueiden sisäisiin asioihin. Presidentin kanta on kyllä sisällöllisesti ymmärrettävä hänen omista lähtökohdistaan, sillä hänellä ei omien jälkipolville säilyneiden merkintöjensä valossa ollut todellakaan korkea käsitys Sukselaisen lahjoista ja kyvystä hoitaa puheenkohtajuutta.

Paavo Väyryseenkin alettiin myöhemmin kyllääntyä ja hänet vaihdettiin Esko Ahoon. Mauri Pekkarinen kertoi sitten aikanaan, kuinka Ahon eteen alettiin kasata muureja. Pekkarinen näytti tarkoittavan tällä, että Ahoon oltiin osassa puolueväkeä hyvin tyytymättömiä. Ja niin sitten kävikin, että Aho lempattiin pois ja tilalle nostettiin Jäätteenmäki.

Jäätteenmäki onkin sitten jo oma lukunsa. Hän erosi luottamuspulan vuoksi itse puheenjohtajan tehtävistä. Hän siis itsekin havaitsi, että puolueessa on suurta tyytymättömyyttä häntä kohtaan.

Nyt odotamme tietysti mielenkiinnolla jatkoa. Jatkaako Kepu entistä linjaansa siinä, että aina osa puolueväestö on tyytymätöntä puheenjohtajaansa ja tämän kaatamiseksi tehdään kaikki voitava niin julkisesti kuin kulissien takana. Nyt on vaan siinä mielessä eri tilanne esim. Virolaisen aikaan, ettei presidenttiä voida käyttää apuna ja käskyttäjänä näissä tyytymättömyysasioissa. Silti veikkaan, että Vanhanenkin onnistutaan kekistämään jo seuraavalla puheenjohtakierroksella, sillä Kepun heikko menestys tullaan tietysti vierittämään puheenjohtajan viaksi.

Kun nyt verrataan esim. sotien jälkeistä tilannetta Keskustan ja SDP:n osalta, voidaan havaita, ettei SDP:ssä juurikaan ole ollut tyytymättömyyttä puheenjohtajiaan kohtaan toisin Kepussa, missä tyytymättömyys tuntuu alkavan heti puheenjohtajan valintapäivästä. SDP:llä puheenjohtajat yleensä jättävät vapaaehtoisesti paikkansa täytettäväksi työnsä tehtyään kuten esim. Paavo Lipponen teki. SDP ei näytä myöskään käyttäneen yhtään kolmesta demaritaustaisesta presidentistä omien puheenjohtajavalintojensa ratkaisemiseen saati, että presidentit olisivat käskeneet puheenjohtajaa eroamaan kuten Kekkonen käski Virolaista. Nämä presidentit siis ovat noudattaneet lakia ja hyviä tapoja.

Näiden tärkeiden havaintojen jälkeen voimme palata itse kysymykseen. Eiköhän ole niin, että kysymys asettuu nyt esittämääni taustaa vasten varsin triviaaliksi ja kun se koskee vielä lähes sadan vuoden takaisia aikoja, niin tyydytään vaan siihen mitä on ollut eikä paikkailla historiaa. Sen verran voidaan kyllä todeta, että joidenkin lähteiden mukaan Matti Paasivuori olisi toiminut kysyttynä aikana puolueen puheenjohtajana ja Otto Kuusinen puoluetoimikunnan puheenjohtajana. Onko asia näin varmasti ollut, sitä en pysty sanomaan enkä nyt viitsi ryhtyä kaivelemaankaan asian nykypäivän kannalta vähäisen merkityksen vuoksi.