Olipa kerran kapteeni, joka seilasi pitkin karibianmerta etsien toinen toistaan hienompia helmiä. Se oli sen ammatti ja pitkäaikainen harrastus, jolla kapteeni oli jo pitkään elättänyt itsensä. Kapteeni oli varsin taitava ammatissaan. Kapteenilla oli huomattava kokoelma erilaisia- ja kokoisia helmiä kotonaan.
Kapteeni tapasi etsiä helmiä lähistöseudun saaristoista, mistä kapteeni osasi vankkumattomalla ammattitaidolla ja kokemuksella löytää parhaimmat apajat.
Kapteeni oli luonteeltaan määrätietoinen ja itsenäinen, joka jääräpäisyydellään halusi aina toteuttaa sen minkä se halusi. Kapteeni oli luonteeltaan ikuinen vaeltaja, jolla oli omat omaperäiset piirteensä. Kapteeni oli myös pikkaisen erakko, joka eleli hyvin paljolti yksikseen haaveillen mitä nyt haaveili.
Eräänä päivänä, kun kapteeni oli tavanomaisella retkellään, se joutui epäonnekseen myrskyn keskelle. Myrsky tuhosi kapteenin laivan ja kapteeni joutui haaksirikkoon eräälle saarelle, missä asui eräs heimo.
Yhtäkkiä kuin salamaniskusta kapteeni huomasi lepäävänsä jossakin talossa. Talo oli hyvin - miten se nyt sanoisi - vanhanaikaisen oloinen, jossa oli hyvin paljon itämaisia vaikutteita. Seinät tuntuivat olevan kuin eräänlaisia olkia, kuitenkin yllättävän kestäviä. Seinillä oli paljon kaiken näköisiä koristeita tauluineen päivineen. Monissa tauluissa oli kuvattu laivoja myrskyn keskellä.
Pienen säikähdyksen jälkeen väsynyt kapteeni jatkoi lepoaan. Heimo oli pelastanut kapteenin lähes varmalta kuolemalta. Heimon vanhimpiin kuuluva jäsen nimeltään Heidon, löysi kapteenin makaamasta rannalla. Kapteeni oli joutunut perheeseen, mihin kuului emäntä ja kolme hänen sisartaan. Sisarista vanhin dai herätti kapteenin ja tarjosi hänelle ystävällisesti teetä. Dai oli heimon tapoihin kuuluen hyvin ystävällisen oloinen. Dailla oli päällään juuri hänelle sopiva kansallisvaate, punertavat hiukset ja hieman vakavahko ilme kasvoillaan.
Kapteeni meni perheen luo syömään heimon merellisiä herkkuja. Siinä sitä tutustuttiin ja vaihdettiin ajatuksia puolin ja toisin. Heimo oli erittäin vieraanvarainen ja ystävällinen kapteenia kohtaan. Yhteistuumin sitä sitten päätettiin, että kapteeni voisi elää heimon keskuudessa siihen asti, kunnes kapteeni saisi rakennettua laivan itselleen, jolla matkustaa takaisin omiensa joukkoon.
Siinä se aika kului kapteenin etsiessä puita ja rakennellessa laivaa. Matkan varrelle kuitenkin ilmaantui odottamattomia ongelmia ja niinpä laivanrakennus hidastui huomattavasti. Oli selvää, että kapteeni ei pääsisi pois vasta kun ensi satokautena.
Ajan kuluessa kapteeni oli jo ehtinyt solmia suhteita heimon jäseniin. Erityisesti jostain syystä kapteenilla ja Dailla oli ollut alusta asti hyvin läheinen suhde. Kapteeni ja Dai viettivät hyvin paljon aikaa yhdessä, mutta myös muut heimon jäsenet ottivat hänet lämpivästi vastaan. Suhteet olivat lopulta niin lämpimät, että kun laiva projektikin oli niin jäissä, heimo päätti päästää kapteenin suureen "testiin", jossa heimon vanhin Heidon ennusti tulevaa ja antoi johdattelevan elämänohjeen.
Testin loputtua kapteeni sai vihjeen, että "sinun elämäntehtäväsi on löytää elämäsi kaksi kauneinta helmeä". Kapteeni ymmärsi yskän ja pisti vauhtia laivaprojektiinsa. Laiva tuli valmiiksi ennätysajassa ja kapteeni lähti etsimään kaksi kauneinta helmeä, mitä hän ei koskaan ollut nähnyt.
Kapteeni päätti mennä jokseenkin kauas heimosta eräälle tuntemalleen helmiapajalle, josta se uskoi löytävänsä sen, mitä Heidon neuvoi. Haikaillen heimo jätti hyvästit kapteenille ja varsinkin Dai oli hyvin surullinen asian johdosta.
Ollessaan apajalla kävi kuitenkin niin, että kapteeni ei aluksi löytänyt oikeastaan yhtään mitään. Aika kului ja tuloksia ei näkynyt mailla eikä halmeilla. Epätoivo ja usko heimoon hiipui kapteenin silmissä hetki hetkeltä. Lopulta kapteeni oli niin epätoivoinen, että se päätti luovuttaa ja mennä omiensa joukkoon. Samassa - ollessaan erittäin huonovointinen -kapteeni kuitenkin muisti tuon ihastuttavan tyttösen Daion katseen ja sitten *välähdys*, hän näki mielessään Daion silmät, jotka tosiaan muistuttivat kuin olisivat olleet kaksi helmeä. Siinä samassa kapteeni tajusi mistä oli ollut kysymys. Kapteeni kirosi oman sokeutensa ja tyhmyytensä huutamalla ääneen "MIKSI MINÄ OLEN NÄIN SOKEA!"
Sen pituinen se. Se mitä tästä edespäin tapahtui, ei kellään ole varmaa tietoa. Jotkut sanovat, että kapteeni ja Dai elivät elämänsä onnellisina loppuun saakka, jotkut sanovat ihan muuta. Lopullista totuutta emme tule koskaan kuulemaan...
Kapteeni tapasi etsiä helmiä lähistöseudun saaristoista, mistä kapteeni osasi vankkumattomalla ammattitaidolla ja kokemuksella löytää parhaimmat apajat.
Kapteeni oli luonteeltaan määrätietoinen ja itsenäinen, joka jääräpäisyydellään halusi aina toteuttaa sen minkä se halusi. Kapteeni oli luonteeltaan ikuinen vaeltaja, jolla oli omat omaperäiset piirteensä. Kapteeni oli myös pikkaisen erakko, joka eleli hyvin paljolti yksikseen haaveillen mitä nyt haaveili.
Eräänä päivänä, kun kapteeni oli tavanomaisella retkellään, se joutui epäonnekseen myrskyn keskelle. Myrsky tuhosi kapteenin laivan ja kapteeni joutui haaksirikkoon eräälle saarelle, missä asui eräs heimo.
Yhtäkkiä kuin salamaniskusta kapteeni huomasi lepäävänsä jossakin talossa. Talo oli hyvin - miten se nyt sanoisi - vanhanaikaisen oloinen, jossa oli hyvin paljon itämaisia vaikutteita. Seinät tuntuivat olevan kuin eräänlaisia olkia, kuitenkin yllättävän kestäviä. Seinillä oli paljon kaiken näköisiä koristeita tauluineen päivineen. Monissa tauluissa oli kuvattu laivoja myrskyn keskellä.
Pienen säikähdyksen jälkeen väsynyt kapteeni jatkoi lepoaan. Heimo oli pelastanut kapteenin lähes varmalta kuolemalta. Heimon vanhimpiin kuuluva jäsen nimeltään Heidon, löysi kapteenin makaamasta rannalla. Kapteeni oli joutunut perheeseen, mihin kuului emäntä ja kolme hänen sisartaan. Sisarista vanhin dai herätti kapteenin ja tarjosi hänelle ystävällisesti teetä. Dai oli heimon tapoihin kuuluen hyvin ystävällisen oloinen. Dailla oli päällään juuri hänelle sopiva kansallisvaate, punertavat hiukset ja hieman vakavahko ilme kasvoillaan.
Kapteeni meni perheen luo syömään heimon merellisiä herkkuja. Siinä sitä tutustuttiin ja vaihdettiin ajatuksia puolin ja toisin. Heimo oli erittäin vieraanvarainen ja ystävällinen kapteenia kohtaan. Yhteistuumin sitä sitten päätettiin, että kapteeni voisi elää heimon keskuudessa siihen asti, kunnes kapteeni saisi rakennettua laivan itselleen, jolla matkustaa takaisin omiensa joukkoon.
Siinä se aika kului kapteenin etsiessä puita ja rakennellessa laivaa. Matkan varrelle kuitenkin ilmaantui odottamattomia ongelmia ja niinpä laivanrakennus hidastui huomattavasti. Oli selvää, että kapteeni ei pääsisi pois vasta kun ensi satokautena.
Ajan kuluessa kapteeni oli jo ehtinyt solmia suhteita heimon jäseniin. Erityisesti jostain syystä kapteenilla ja Dailla oli ollut alusta asti hyvin läheinen suhde. Kapteeni ja Dai viettivät hyvin paljon aikaa yhdessä, mutta myös muut heimon jäsenet ottivat hänet lämpivästi vastaan. Suhteet olivat lopulta niin lämpimät, että kun laiva projektikin oli niin jäissä, heimo päätti päästää kapteenin suureen "testiin", jossa heimon vanhin Heidon ennusti tulevaa ja antoi johdattelevan elämänohjeen.
Testin loputtua kapteeni sai vihjeen, että "sinun elämäntehtäväsi on löytää elämäsi kaksi kauneinta helmeä". Kapteeni ymmärsi yskän ja pisti vauhtia laivaprojektiinsa. Laiva tuli valmiiksi ennätysajassa ja kapteeni lähti etsimään kaksi kauneinta helmeä, mitä hän ei koskaan ollut nähnyt.
Kapteeni päätti mennä jokseenkin kauas heimosta eräälle tuntemalleen helmiapajalle, josta se uskoi löytävänsä sen, mitä Heidon neuvoi. Haikaillen heimo jätti hyvästit kapteenille ja varsinkin Dai oli hyvin surullinen asian johdosta.
Ollessaan apajalla kävi kuitenkin niin, että kapteeni ei aluksi löytänyt oikeastaan yhtään mitään. Aika kului ja tuloksia ei näkynyt mailla eikä halmeilla. Epätoivo ja usko heimoon hiipui kapteenin silmissä hetki hetkeltä. Lopulta kapteeni oli niin epätoivoinen, että se päätti luovuttaa ja mennä omiensa joukkoon. Samassa - ollessaan erittäin huonovointinen -kapteeni kuitenkin muisti tuon ihastuttavan tyttösen Daion katseen ja sitten *välähdys*, hän näki mielessään Daion silmät, jotka tosiaan muistuttivat kuin olisivat olleet kaksi helmeä. Siinä samassa kapteeni tajusi mistä oli ollut kysymys. Kapteeni kirosi oman sokeutensa ja tyhmyytensä huutamalla ääneen "MIKSI MINÄ OLEN NÄIN SOKEA!"
Sen pituinen se. Se mitä tästä edespäin tapahtui, ei kellään ole varmaa tietoa. Jotkut sanovat, että kapteeni ja Dai elivät elämänsä onnellisina loppuun saakka, jotkut sanovat ihan muuta. Lopullista totuutta emme tule koskaan kuulemaan...
Vastaukset 1
Vanhimmat
aikas hassua et just luin akkarista saman tarinan.
hieno stoori muuten.