Olemme siskoni kanssa jo pitkää miettinyt tyttö marsullemmemme kaveria, koska koulu päivät ovat jo pitkiä ja lennämme joka toinen viikonloppu isän luo joensuuhun ja marsu jää yksin. Nyt taas alkaa syysloma ja marsu pitäisi jättää tänne melkein viikoksi koska lähdemme taas pois. Tottakai äiti on kotona, mutta ei hän sille seuraaa sen koomin anna. Mutta estona on se että äiti ei anna toista marsua, koska luulee että marsut ei enää kiintyisi meihin omistajiin niin paljon?Mitä tehdä? Onko yhen marsun pito tällaisissa olosuhteissa rääkkäystä? Miten saan äitin positiiviselle mielelle? Kaikki vinkit sallittuja..Kiitos ihanasta avusta jota olette antaneet ongelmiimme!!!
pitäisikö toinen marsu hankkia..?
love.amy
9577
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minä ainakin huomasin tänään että voisin saada poikani iloisemmaksi. Eli aion hankkia toisen marsun sille kaveriksi juuri sen taikia koska se on pitkät päivät yksin kotona...
Olen sitä miettinyt paljon ja nyt kun asia on täällä palstalla hirveästi esillä päätin sitten laittaa marsuni asiat parempaan suuntaan. =)
Mitä mieltä olette?!
Kirjoitan vain että mielestäni marsullesi olisi hyvä olla kaveri. Olen foorumissa käytyjen keskustelujen varassa myös itsekkin ja siellä on selvä mielipide. Marsu ei viihdy yksin.
Elämä maistuu porkkanalle kun on se kamu (joka viel luonteeltaan natsaa) siinä touhuumassa vieressä.
Yksinäistä marsua voi periaatteessa pitää, mutta tällöin sen kanssa seurustelun pitäisi varata suunnattoman paljon aikaa, ettei marsusta tule esim. kaltereiden nakertajaa, yhdessä kaverin kanssa elämä on iloisempaa ja siten voi yhdessä tutustua turvallisesti myö omistajiin, varmasti kun annatte aikaa marsulle kiintyy se teihin yhtä mukavasti kaverinkin seurana, ei se teitä hylkää. Kokemusta on kun otin poika marsulleni kaverin, nyt minulla on kaksi keskenään toimeentulevaa marsu herraa jotka suunnattomasti rakastavat myös ihmisseuraa (nuolevat käsiä ja juttelevat sylissä) :)
Ottakaa tytöllenne tätä nuorempi naaras seuraksi, se on yleensä toimiva ratkaisu. Toinen vaihtoehto on kastroitu uros..
Joo kyllä ottaisin marsulle kaverin, mutta ainut ongelma on etää äiti ei anna..onko ideoita miten sen pään vois kääntää?
Kiitos!!!
Moi! Mielestäni marsu tarvitsee toisen kaverin, varsinkin kun olet noin usein poissa kotoa!! Marsut ovat kuitenkin laumaeläimiä, ja se viihtyisi paremmin ja pysyisi terveenä jos sillä olisi kaveri, jonka kanssa se voisi ¨leikkiä¨, syödä ja nukkua yhdessä. Kyllähän se toinenkin marsu luultavasti tottuu jos se totutetaan oikealla tavalla!! =)
...näistä asioista, mistä täällä keskustelupalstalla on aika paljon jo puhuttu:
*laissa kielletään eristämästä laumaeläintä laumasta, se luokitellaan eläinrääkkäykseksi..
-->eli yksinäinen marsu ei siis ole lain mukaan sallittua edes pitää
*ihminen ei koskaan korvaa marsulle toisen marsun
-->ajattele omalta kohdaltasi; jos sinä ihmisenä et koskaan saisi tavata muita ihmisiä, vaan sinulla olisi seuranasi vain marsu.. olisi varmasti kovin kurja elämä, jos ei kenenkään kanssa voisi jutella, niin että ymmärtäisi..
Onnea marsusi hankkimisen matkassa! :D
Urosmarsuni ehti olla n. 4kk yksin, ilman kaveria. Kun ostettiin tälle kaveri, muutos oli silmiinpistävä! Ennen nurkassa kyyhöttävästä marsusta tuli eloisa ja onnellinen, marsuthan ovat Laumaeläimiä, joita ei olisi suositeltavaa pitää yksin! nyt on kiva kuunnella kahden marsun onnellista kuikutusta! Eli suosittelen lämpimästi kaverin ottamista!!
Tuntuupa aika hassulta, että jos äitisi ei edes seurustele sen kummemmin marsun kanssa, niin silti häntä huolettaa, että marsu ei kiintyisi ihmiseen samalla tavallalla, jos sillä on kaveri..Vai ajatteleeko hän sen niin kuin teidän kannaltanne? No kuitenkin, hankkikaa ihmeessä se toinen marsu! Jos marsu joutuu olemaan noin paljon yksin kotona, sillä on kyllä todella kurjaa yksinään..Sano äidillesi, että esim. Ruotsissa eläinsuojelain mukaan täytyisi aina ostaa vähintään kaksi marsua! Myös uusimmissa marsukirjoissa puhutaan marsun yksin pitämisestä (ellei sen kanssa ole oikein hirmu paljon) eläinrääkkäyksenä. Ja pyh, marsunne rakastaa teitä ihan yhtä paljon, vaikka sillä kaveri onkin!! Itsellänikin on kokemusta siitä. Tuntuu myös aika itsekkäältä, jos ajattelee niin, että ei voi hankkia marsulle kaveria, koska sitten se ei enää ole niin seuraksi itselle. Vastuullinen lemmikinomistaja ja eläinrakas ihminen asettaa pääasiaksi lemmikin hyvinvoinnin eikä omaa mielihyväänsä! Sitä paitsi kahdesta marsusta on iloa kaksin verroin. Jos teitäkin on kaksi, sinä ja siskosi, teidän olisi helppoa ja ihanaa pitää yhtä aikaa esim. molempia marsuja sylissä. Toivon todellakin, että saatte äitinne pään kääntymään, sillä marsunne elää tällä hetkellä varmasti hyvin hoidettua, mutta kuitenkin varsin yksinäistä elämää. Pikkuinen marsuvauva(tai miksei aikuinenkin) tekisi kuitenkin lemmikkinne elämästä vielä monin verroin paremman! Onnea yritykseen!!!! :) Terveisiä myös marsupojiltani teidän marsullene :)
Ei se kaveri olisi pahitteeksi. ;>