Tarvitsen apua. Tiedetään. Sairastan bulimiaa. Tiedetään. Se on jo hyvä että tunnustan sen itselleni.. Ennen en niin tehnyt. Tiedän että pääsisin alkuun paranemisessa jos pääsisin eroon herkuttelustani. Bulimia alkoi minun kohdallani satunnaisesta oksentelusta ja myöhemmin kävi ilmi että voin syödä kaikennäköisiä herkkuja kun kuitenkin saan ne oksennettua. Mutta miten helvetissä saan itsekurini kuntoon ettei käsi menisi karkkipussiin tai suklaalevyn kimppuun tai etten karkinhimon yllättäessä mene ostamaan karkkia tai vedä paketillista jäätelöä yhteen putkeen?? Ja sen jälkeen mene oksentamaan. Oksennan niin kauan kuin herkuttelen. En voi sille mitään. Olen yrittänyt. Monta kertaa. Aina teen lupauksen että huomenna se loppuu. Aamu ja päivä menee hyvin, illalla retkahdan. Ei ei ei.. Ei tämä tilanne johda mihinkään. Kuka osaa auttaa ja kertoa miten saan itsekurini paremmaksi? *tahtoo pois*
Kun tarvitsee neuvoja.
Haluan pois tästä helvetistä..
2470
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
..Sitä että suunnittelet syömisiäsi etukäteen. Älä osta kotiin mitään herkkuja. Koita pitää verensokerisi tasaisena koko päivän, silloin riski herkuttelulle pienenee. Syö pieniä aterioita pitkin päivää, äläkä pidä liian pitkiä taukoja jolloin tulee hirmuinen nälkä ja helposti alkaa ahmia...
Pienin mutta pysyvin muutoksi varmasti pääset pikkuhiljaa eroon tästä sairaudesta, yksi hyvä merkki on se että myönnät olevasi sairas ja haluat apua. Tsemppiä sinulle :):):)
se on kuin yrittäisi eroon jostain riippuvuutta aiheuttavasta aineesta. minut pitäis varmaan sitoa pakkopaitaan että pysyisin erossa jääkaapilta.
sun pitää kestää niitä houkutuksia mitä kaupassa on. ajattele että ne herkut ei ole sun kaltaisille ihmisille tarkoitettuja. olet ikään kuin alaikäinen saamaan niitä. olet kuin alkoholisti, joka kuvittelee pystyvänsä juomaan yhden lasillisen. se yksi lasillinen kuitenkin vie mennessään ja seuraukset eivät ole hyviä.
sitten yrität ryhdistäytyä ja uskotella ettei niin enää käy. mutta vaara on aina olemassa, niin kauan kuin parannus tapahtuu. mitään ihmeparannusta tuskin tapahtuu, joten sun pitää vaan elää sairautesi kanssa ja nauttia elämästä niin hyvin kuin pystyt.
kaikkea ei voi saada. on aika mahdotonta vetää litra jädeä joka päivä ja mahtua samalla niihin pieniin tiukkoihin farkkuihin.