elämän muutos

ja sit tohon kysymykseen..

eiköhän se vaikuta lähinnä siihen,et omat arvot menee kokonaan uusiks,ja kaikki asiat ajattelee siltä kannalta mikä on lapsen kannalta parasta..
(tai näin sen kuuluis ainakin vaikuttaa)

missään tapauksessa se ei tarkoita et isä tai äiti lakkaa olemasta oma itsensä,tottakai elämä jatkuu lasten syntymänkin jälkeen.. harrastuksia voi olla,kavereita voi tavata ja baareissakin käydä,kunhan ei mene liiallisuuksiin = )

monet myös huomaa ajattelevansa täysin eri asioita ku ennen,esim autossa ei enää olekkaan tärkeintä teho ja ulkonäkö,vaan turvallisuus,ja mahtuuko ne vaunut nyt sit varmasti takaluukkuun??

Että enää ei voikaan ensimmäiseksi ajatella mitä minä haluan tehdä. vaan ekax täytyy ajatella lasta ja sitte käykö se sille toiselle vanhemmalle. Koko elämän keskikohta on se lapsi ja sen tarpeet. Itselle ja toiselle jää vähemmän aikaa. usein ollaan tosi väsyneitä. Jos jonnekin haluaa ilman lasta ensin pitää hommata luotettava hoitaja ja se ei aina ole niin helppoa. Vaikka odotusaikana jokainen lupasi hoitaa ilomielin, mutte sitten kun sitä hoitajaa tarvii, niin eipä kellään ole aikaa... Mutta on se myös palkitsevaa nähdä lapsen kasvavan ja hymyilevän. täytyy vaan laittaa arvot tärkeysjärjestykseen ja olla valmis joustamaan asioissa, ja tekemään komprimisseja. Kaikkea ei voi yhtä aikaa saada..

Toivotan menestystä. En ole itse hetkeäkään katunut, vaikka joskus ehkä tekisi mieli harrastaa, levätä tai matkustaa enemmän.

Aina silloin tällöin kannattaa päästää lapsen äiti vapaalle, ja välillä voi itsekin pitää vapaapäivän. Eikä sovi unohtaa yhteisiä vapaita; vien joskus vaimon leffaan ja/tai syömään, jos saa luotettavan sitterin. Kyllä me ollaan niitä saatu, isoäiti sittaisi niin paljon kuin saisi, mutta pidemmät keikat annettu ammattilaiselle tai sitten täysikäiselle sukulaistytölle. Tärkeimmistä harrasteista on joutunut tinkimään vain hyvin vähän. Mutta arkinen joutenolo ja pikku ylellisyydet ovat jotain josta vähän joutuu tinkimään. Se lapsi on kyllä päivä päivältä suurempi ilon aihe, se on huipputenava, kaunis, viisas ja hauska ;)

Onnea yritykseen!

Omalla kohdallani voisin todeta jonkinlaisen tyhjiön täyttyneen lapsen myötä. Elämällä on nyt selkeä tarkoitus ja koen itseni jotenkin rauhallisemmaksi.

Tokihan sitä on joutunut tinkimään omista menoista ja spontaanit reissut jätkien kanssa on jäänyt väliin kokonaan... elämä on pakostakin suunnitelmallisempaa. Tilalle on tosin tullut kaikkea muuta, jotka ovat myöskin kivoja; uimahallireissuja, metsäretkiä, leikkipuistoissa käyntejä. Ja jätkienkin kanssa pääsee edelleen reissuun, kunhan saa tiedon keikasta ajoissa.