Olen aluksi hiljaa, täysin hiljaa. Katson vain sivusta kun muut ihmiset keskustelevat. Toivon koko sen ajan, että olisin kaikille vain ilmaa. Sitten vähän ajan päästä alan rohkaistua (noin tunti kuluu), uskallan sanoa jo muutaman sanan. Sen jälkeen olen taas hiljaa. Puhun siis tilanteesta, jossa on useampia ihmisiä kuin kaksi. Kun olen koko ajan "mykkänä", alan jossain vaiheessa päivää haluamaan huomiota, ja se huomionhaluisuus tulee oikein ryöppynä sisältäni. Teen valtavan suuria eleitä käsilläni ja naamallani. Puhun paljon kiireisemmin kuin tavallinen ihminen. Alan siis ns. hössöttämään, jotta saisin kunnolla huomiota. Kuulostaa varmaan aika säälittävältä, eikö? Mutta kun liian kauan yrittää tekeytyä ilmaksi, niin jossain vaiheessa tulee se, että haluaakin olla huomionkeskipisteenä. Ja aina kun olen tajunnut käyttäytyväni kuin lapsi, olen nolostunut pahemman kerran. Jokainenhan ihminen kaipaa huomiota. Kumpa vain osaisi huomiota ottaa vastaan sopivissa määrin koko päivän aikana, eikä niin että kaikki se huomionhalu kohdistuisi yhteen hetkeen. Ja kyllä hävetti tänään... toden totta!
Päivä ujon elämästä
funktio menee näin
51395
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
kukaan, mitä selitän?
...pientä palaa ujon ihmisen elämästä. Itse oikeasti nauttisin ihmisten huomiosta, mutta se on ristiriidassa sosiaalisen pelkoni kanssa. Ja kun on antanut itsestään estyneen ja pelokkaan kuvan niin ei anneta enää edes mahdollisuutta vuorovaikutukseen. Se on oikeasti helvetellistä elää tämän ongelman kanssa. Ujon ja huomaamattoman täytyy panostaa vielä enemmän sosiaalisessa vuorovaikutuksessa (juuri kuvailemaasi käsien hervotonta heiluttelua, kasvojen ilmeilyä).
Asiaa pahentaa vielä se, että on ulkonäöltään huomaamaton. Näivetyn yksinäisyydessä. Minua ei ole luotu yksinäisyyteen. Monet pitävät ujoja jotenkin tyhjäpäinä, sellaisina jotka eivät pidä lujasti kiinni mielipiteissään ja päätöksissään. Mutta he eivät tiedä millaisia lahjakkuuksia olemme. Olemme mestareita tulkitsemaan toisten ihmisten mielialoja. Olemme myös niin aitoja kuin ihminen vaan voi olla ja se on ihailtavaa. Hiljaisuus antaa kaikille mietittävää, minusta sitä voisi sanoa taiteeksi.
Varovaisuus ei ole koskaan pahasta.
haha, totta joka sana. on ku ois omii ajatuksii kelaillu. ei oo kyllä helppoo olla tällänen.
joo ei oo kyl helppoo olla tällänen, mutta on täs hyvätkin puolensa
Kuten mitä hyviä puolia? Ite en ole vielä pienen ikäni aikana huomannut ainuttakaan hyvää puolta.