Mites on naiset ja miehet. Jos sun kumppanis mies, vaimo pettää sua suhteessa ja sä oot ollu uskollinen ja tuut aina olemaan, niin jätätkö sen aivan kaikesta huolimatta? Ei väliä vaikka ois oltu naimisissa 20 vuotta vaikka ois liuta lapsia.
Minun vastaus on ehdoton: kyllä jättäisin heti välittömästi miettimättä. Jos naiseni erehtyisi moiseen tekoon joku päivä niin aivan varma vissi asia se on. Lenti pihalle.. Ainakin sen kanssa suhde loppuisi. Ja tämän tekisin kaikesta huolimatta vaikka oltais oltu naimisissa yli 10vuotta ja vaikka ois niitä lapsiakin.
Mites te? Ainakin naiset tuntuu hyväksyvän miehen pettämiset melkein peräkanaa jokainen nainen? Kun saa lukea kaikkialta kuinka nainen kirjottaa tyyliin mies petti puolvuotta sitten mut silti jatkettiin ja sit kysyy et pettääkö se taas kaikenmaailman palstoilla.
Näin miehenä katottuna ootte säälittäviä.. Miten joku voi jatkaa? Minä en voi vaikka kuinka rakastasin.. Miten ne teidän tunteet vaikuttaa siihen että "hyvinpä tässä voi jatkaa". Musta tuntuu että ne naiset jotka pystyy jatkamaan ton jälkeen on itekkin hyv.tod.näk. pettäneet itekkin/tulee pettämään joku päivä suunnitelmissaan.
Minun vastaus on ehdoton: kyllä jättäisin heti välittömästi miettimättä. Jos naiseni erehtyisi moiseen tekoon joku päivä niin aivan varma vissi asia se on. Lenti pihalle.. Ainakin sen kanssa suhde loppuisi. Ja tämän tekisin kaikesta huolimatta vaikka oltais oltu naimisissa yli 10vuotta ja vaikka ois niitä lapsiakin.
Mites te? Ainakin naiset tuntuu hyväksyvän miehen pettämiset melkein peräkanaa jokainen nainen? Kun saa lukea kaikkialta kuinka nainen kirjottaa tyyliin mies petti puolvuotta sitten mut silti jatkettiin ja sit kysyy et pettääkö se taas kaikenmaailman palstoilla.
Näin miehenä katottuna ootte säälittäviä.. Miten joku voi jatkaa? Minä en voi vaikka kuinka rakastasin.. Miten ne teidän tunteet vaikuttaa siihen että "hyvinpä tässä voi jatkaa". Musta tuntuu että ne naiset jotka pystyy jatkamaan ton jälkeen on itekkin hyv.tod.näk. pettäneet itekkin/tulee pettämään joku päivä suunnitelmissaan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
niin mustavalkoista. Joku antaa pettämisen anteeksi siksi, että rakastaa kumppaniaan niin paljon, ettei kestä elämää ilman häntä.
Jos naiset on kerta noin tarvitsevaisia miesten suhteen. Riippuvaisia jne.. ette voi elää ilman miestä? Naiset on kyllä heikkoja(henkisesti) kun kerta on noin tarvitsevaisia miesten suhteen. Tuntuu että miehet olis teidän elämän ainoa asia, elämän keskipiste ja tarkoitus. Ei hemmetti.
Mitähän tekin tekisitte jos miehiä ei olis olemassa? Saattas olla teidän elämä hyvin tylsää kun ei oo miehiä ja sit ei vois myös ees puhua miehistä kavereiden kaa.. Hah.
Meillä miehillä ei sentään ole tylsää, vaikka oltas ilman naista. Ei olla tarvitsevaisia. Naurattaa miten hyvin teitä vois hyväkskäyttää kun olette niin sinisilmäisiä sen "rakkauden kanssa".
Toi antaa kaikille miehille avoimet ovet käydä vieraissa miten haluaa kun nainen vaan "rakastaa niin paljon ettei voi elää ilman häntä" Eli toisin sanoen ajattelet että "käy vieraissa niin paljon kun huvittaa kuha et jätä mua".
Tässähän melkein tekee mieli vaihtaa periaatteita itekkin pettäjäks kun te naiset ootte niin naurettavia tämän asian suhteen. Jos te annatte miehellenne anteeks tuosta niin älkää kuvitelko kuitenkaan sillä pienellä päällänne että mies antaa sun syrjähypyt sit myös anteeks. Se on kerrasta poikki. Oli kyseessä pettäjä tai sit se uskollinen mies.
Totta on, että meille rakkaus on äärettömän tärkeää ja miehet usein siksi voivat käyttää meitä hyväksi. Siksipä useimpien naisten (turha!?) toive on, että he löytäisivät miehen, joka osaisi rakastaa samalla tavalla. Niitäkin on, tosin aika harvassa. Ja kyseessä ei ole "tarvitsevaisuus", kyllä nainen pärjää ilman miestä ihan niin kuin mieskin ilman naista. Mutta toki elämä tuntuu tyhjemmältä ilman sitä "sielunkumppania". Toivottavasti sinäkin joskus opit, mitä molemminpuolinen rakkaus parhaimmillaan voi olla.
Jos mun mies pettäisi mua ja saisin siitä tietää, jättäisin hänet saman tien. Mies on tietoinen siitä, miten suhtaudun asiaan. Tosin hän on sen verran järkevä mies, ettei pettäisi minua, koska ei halua rikkoa niin hyvää suhdetta, joka meillä on. En minäkään sitä halua rikkoa, joten ei ole mitään syytä edes pettääkään.
Itse petin kerran miestäni syytä en tiedä, 19 avioliittovuoden jälkeen. Mies olisi antanut anteeksi mutta itse rakastin ja kunnioitin miestäni niin paljon että lähdin omilleni. Nyt kysytte miksi petin jos rakastin....ei elämä ole aina niin musta valkoista. Itse jos mieheni olisi pettänyt minua en olisi pystynyt antamaan anteeksi, siksi toimin näin.
EN missään nimessä katsele pettäjää vaikka kuinka rakastan! Ero tulis se on VARMA! Isyyttä ei mikään poista ja sitä on aina lapsille.
Olen kokeillut anteeksiantoa ja unohtamista, koska ex-avopuolisoni oli katuvainen ja halusi hyvittää minulle tekonsa. Kyse ei edes ollut panosuhteesta, vaan nettisuhteesta, joka ei vielä ollut ehtinyt fyysiselle tasolle. Kuitenkaan en voinut antaa anteeksi ja luottamus ei palautunut ennalleen ja puolisen vuotta oli pelkkää epävarmuutta, tuskaa ja pahaa oloa, joten jätin miehen, vaikka hän olisi halunnut jatkaa.
Eron jälkeen elämä alkoi taas parantua ja nyt olen kaikin puolin paremmassa ja onnellisemmassa suhteessa. Mutta edelleenkin, jos kuulisin mieheni pettäneen minua, kaikki se hyvä katoaisi, muuttuisi mielessäni pelkäksi illuusioksi. Siispä, vaikka kuinka pahaa tekisi erota, niin jatkaisin yksin, koska tekisin molemmille väärin, jos jatkaisin suhdetta. Tiedän että en ole petettynä, satutettuna ja epäilevänä mitenkään mukava kumppani ja oloni olisi kamala, joten ero olisi silloin helpompi vaihtoehto molemmille.
Pettäminen pilaa suhteen, sitä pahemmin, mitä korkeammalle parisuhteessa olevat uskollisuuden arvostavat.
Ex-mieheni hairahtui miesten porukkamatkalla Aasiassa (ainakin) kerran. Hän oli käynyt matkoilla samaan kohteeseen useita kertoja aiemminkin joten nyt jälkeenpäin epäilen että kertoja oli useita. Viimeisimmältä matkalta hän toikin tuliaseksi sukupuolitaudin. Luottamus ja kunnioitus oli ikuisesti mennyttä. Lähdin siis heti vaikka murtunut olinkin. Pari kertaa kävi mielessä takaisin yhteen palaaminen, mutta sitten muistin sen että hän oli tartuttanut minuun sukupuolitaudin. Joitain asioita ei voi eikä tarvitsekaan antaa anteeksi.
Eron jälkeen harmitti suhteeseen "hukattu" kahdeksan vuotta sekä se, että ex-mieheni kaverit pitivät kiinni lojaaliuudestaan pettäjämiestäni kohtaan. Vieläkin heihin törmääminen kadulla on epämukavaa sillä koen heidät todella epärehellisiksi, vähättelemättä silti ex-mieheni petollisuutta.
Omasta vaikeasta kokemuksestani huolimatta olen sitä mieltä, että parempi on saada tietää puolison petturuus kahdeksan vuoden avoliiton jälkeen kuin kolmenkymmenen vuoden perhe-elämän jälkeen johon kuuluisivat myös lapset ja asuntolainat jne. Itse en koskaan pettäisi, en ymmärrä miksi olla parisuhteessa jos ei halua sitoutua toiseen.